Tarkkailijajäsenet pitäisi saada täysjäseniksi samaan aikaan. Putin nauraa, jos niin ei käy, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Puolustusministerit Antti Kaikkonen ja Peter Hultqvist (oik). tapasivat keskiviikkona Brysselissä Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin. Kuva: Kenzo Tribouillard / AFP / Lehtikuva

Bryssel

Nato-maat ja tarkkailijajäsenet Suomi ja Ruotsi kokoustavat parhaillaan puolustusliiton päämajassa Brysselissä. Ympärillä kuohuu. Ukraina kärsii yhä pahemmin Venäjän hyökkäyssodasta. Sodan eskalaatio on jo tosiasia, ja Venäjän ydinaseuhittelu herättää yhä enemmän levottomuutta. Euroopan energiainfrastruktuuri on joutunut hyökkäyksen kohteeksi.

Nato miettii nyt strategiaansa ja ottaa samaan aikaan liittokuntaan kaksi uutta jäsentä, Suomen ja Ruotsin. Ne liittyvät muutoksessa olevaan Natoon, joka sijoittaa yhä enemmän sotilaallista voimaa Venäjän lähialueille.

Nato kannustaa jäsenmaitaan myös virittämään puolustusteollisuuttaan sodan ajan tuotantoon, tarkoituksenaan sekä tukea Ukrainaa että varmistaa omien ase- ja ammusvarastojen riittävyys liittokunnan aluepuolustustehtävään. Nato pysyy ytimeltään poliittisena puolustusliittona, mutta sen muskelit kasvavat.

Lue lisää: Kaikkonen odottaa Turkilta ja Unkarilta "tilanne­katsausta" Nato-prosessissa

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on ratifioimatta enää Turkissa ja Unkarissa.

Turvallisuustilanteen yhä heikentyessä paine Natoon pääsystä alkaa kasvaa: suomalaiset haluavat kiirehtiä liittokuntaan. Pitäisi päästä sisään vaikka ilman Ruotsia, joka ei ole Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin suosiossa.

Brysseliläisen European Policy Center -tutkimuslaitoksen puolustuspolitiikkaan erikoistunut analyytikko Mihai Sebastian Chihaia arvioi keskiviikkona IS:lle, ettei Suomen ja Ruotsin ole mitään järkeä mennä eri tahdissa Natoon.

- Suomi ja Ruotsi ovat osa yhteistä rintamaa tällä strategisella hetkellä. Nyt on molempien strateginen hetki liittyä. On mielekästä pitää yllä yhtenäisyyttä eikä toteuttaa maiden jäsenyys eri aikatauluissa, Chihaia sanoi.

Samanaikaisuus myös tehostaisi Chihaian mukaan molempien maiden poliittista ja sotilaallista integraatiota Natoon.

Samaa mieltä oli Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist, joka puhui medialle saapuessaan päämajaan. Kyllästyneeltä vaikuttaneen Hultqvistin mukaan Pohjolan puolustusta olisi jo kiire suunnitella. Tätä tärkeää työtä ei Nato kuitenkaan aloita tarkkailijajäsenten kanssa. Sotilaallisen suunnittelun aika tulee sitten kun Suomi ja Ruotsi ovat täysjäseniä.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist. Kuva: Kenzo Tribouillard / AFP / Lehtikuva

Tutkija miettii asiaa hypoteettisella tasolla. Entä jos Suomen ja Ruotsin Nato-tiet eroavat?

- Ensiksi, se olisi isku Pohjoismaiden yhtenäisyydelle, särö yhtenäisyyteen. Toiseksi, se auttaisi Venäjää, joka käyttäisi tilannetta hyväksi retoriikassaan. Se pelaisi Venäjän pussiin. Siksi eritahtisuudessa ei ole järkeä, Chihaia sanoi.

Toisin sanoen: Vladimir Putin nauttisi tilanteesta. Ja sitä emme halua.

IS:n ennen kokousta puhelimitse tavoittama Naton entinen korkea-arvoinen virkailija Jamie Shea oli puhelinhaastattelussa varma siitä, että turkkilaiset myöntyvät, mutta vasta aivan viimeisellä hetkellä.

- Turkkilaiset ovat erittäin hyviä neuvottelijoita. He ovat jo saaneet joitakin myönnytyksiä Tukholmasta ja Helsingistä. Turkki tietää oikein hyvin, että se menettää vipuvartensa kokonaan, kun Suomi ja Ruotsi ovat Naton jäseniä, Shea sanoi.

Jamie Shea luottaa turkkilaisten myöntymiseen. Kuva: Eric Lalmand / ZUMA / MVPhotos

Turkkilaiset tietävät hyvin myös sen, että Suomi ja Ruotsi nauttivat aivan ylivoimaista tukea Naton jäsenmaiden joukossa.

- Turkki jää viimeiseksi ratifiointikierroksella, mutta se joutui Yhdysvaltain vahvan painostuksen kohteeksi jo Madridissa. Erdogan perääntyi ja hän tietää joutuvansa lopulta myöntymään, Shea pohti.

- Muistattehan Shylockin näytelmästä Venetsian kauppias? Shylock halusi saada oman pihvinsä, ja sen saadakseen hän tinki aina viimeiseen saakka.

Jokin pihvi pitäisi siis Erdoganille tarjota, vaikka symbolisesti. Mutta mikä? Ketään ei voi luovuttaa Turkkiin vain siksi, että Erdogan kutsuu häntä terroristiksi.

Yksi mahdollinen syy Turkin viivyttelyyn on myös se, että valta on vaihtumassa Ruotsissa oikeistoblokin voitettua parlamenttivaalit. Erdogan saattaa odottaa hallitusratkaisua ja maltillisen kokoomuksen johtajan Ulf Kristerssonin nousua pääministeriksi. Ehkä Erdogan kalkyloi, että hän saa Shylockin pihvin Kristerssonilta.

Ulf Kristersson johtaa Ruotsissa maltillista kokoomusta. Kuva: Jonas Ekstromer / Lehtikuva

Yhtä jalkaa tai ei, Suomesta ja Ruotsista voi tulla keskenään hyvin erilaisia Nato-liittolaisia. Tätä pohtii kiinnostavasti Uppsalan yliopiston Venäjän ja Euraasian tutkimuksen professori Stefan Hedlund artikkelissaan GIS Reports -verkkosivustolla.

Ruotsi on Hedlundin mukaan asettunut Saksan linjalle ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Se on vitkutellut ja käyttänyt hyväkseen eri tilaisuuksia pitääkseen yllä mahdollisuutta neuvotella Venäjän kanssa.

- Kuten Saksassa, on myös Ruotsissa suuri pasifistinen yhteisö, vahva julkinen edustus Venäjän sympatisoijia ja alas ajettu maanpuolustus, Hedlund kirjoittaa.

Hedlund laskee Ruotsin samaan ryhmittymään Natossa kuin Saksa ja Italia. Suomi sen sijaan kuuluu hänen mukaansa samaan ryhmään kovaa linjaa ajavien Baltian maiden, Tanskan, Norjan ja Britannian kanssa. Tästä voi tulla jännitteitä Natossa, professori povaa.

European Policy Centerin tutkija Chihaia ei Hedlundin näkemykseen yhdy.

- Suomalaiset eivät tosiaan ole samanlaisia (kuin ruotsalaiset) mitä tulee sotilaalliseen suorituskykyyn, strategiseen ajatteluun ja politiikkaan. Sanoisin kuitenkin, että tämä on hyvä asia. Liittokuntaan tulee erilaisten näkemysten kirjoa. Erilaisuus on tervetullutta.

Aika näyttää kuinka käy - sitten kun kumppanukset Natoon pääsevät. Tällä hetkellä Nato kuitenkin tarvitsee graniitinkovaa yhtenäisyyttä.