Ilta-Sanomien lukijat kertoivat kokemuksiaan todellisista arjen sankareista.

Kuva: Colourbox

Ilta-Sanomat kysyi lukijoiltaan, millaisia hyvää mieltä tuottaneita kohtaamisia he ovat omassa elämässään kokeneet.

Tarinoita tuli paljon, ja useimmissa toistuivat arkiset kohtaamiset sekä auttamisen ja autetuksi tulemisen teemat. Apua oli annettu ja otettu vastaan niin taloudellisessa kuin inhimillisessäkin merkityksessä.

Talvella aura oli jättänyt jalkakäytävälle jäisiä kökköjä. Kuljin koirani kanssa, kun kauempana takana tapahtui jotain, jota katsoin. Kävelin samalla ja kompastuin tämmöiseen kökköön. Tömähdin maahan ja mietin, että 'mites tästä ylös'. Siitä käveli kaksi tai kolme noin 13-15-vuotiasta koulupoikaa. Yksi kysyi pääsenkö ylös ja ojensi kätensä, johon tartuin ja pääsin ylös.

Vieläkin tulee hyvä mieli, kun asia muistuu mieleen. Kiitin kyllä.

Erja

Vuosia sitten töistä kävellessäni näin mummon istuvan lumipenkassa. Kysyin, onko jokin hätä. Mummolla oli kauppakassien kanssa voimat ehtyneet pari sataa metriä ennen kotia. Kassista löytyi onneksi suklaata, jota hieman syötyään ja tarjouduttuani kantamaan kassit, mummo jaksoi kävellä kotiinsa saattamanani.

Samalla reitillä autoin kerran erästä vanhaa miestä lumituiskussa pääsemään ostosten kanssa kotiin. Molemmat kohtaamiset olivat ihania ja toivat itsellenikin todella hyvän mielen.

Mirka

Usein tosiaan ihminen jätetään oman onnensa nojaan. Naapurustossa asui viinaan kallistuva porukka, kerran kotiin ajaessani yksi heistä oli kaatunut jäiseen mäkeen ja oli vaarassa jäädä auton alle. Nostin hänet ylös ja talutin kotiovelle. Kyyneleet ja ihmetys tulivat häneltä kiitoksen kera, ja minulle hyvä mieli. Kaveria ei jätetä.

Matti

Olin töissä sairaalassa ja tulossa autolla töihin. Oli järkyttävä kaatosade ja näin, miten nuori nainen liian vähissä vaatteissa käveli kyynärsauvojen kanssa nilkka sidottuna pois päivystyksestä.

Naisen matka eteni tosi hitaasti ja kelikin oli surkea. Katsoin kelloa, että olen tullut ajoissa töihin ja päätin hurauttaa autolla hänen viereen ja kysyin, onko joku tulossa häntä hakemaan. Nainen vastasi että ei ollut, pitäisi ensin kävellä bussipysäkille, joka ei ollut ihan lähistöllä ja mennä bussilla kotiin muutaman kilometrin päähän.

Olin tuolloin raskaana ja totesin äidillisesti, että saat keuhkokuumeen tässä kelissä ja noin vähissä vaatteissa. Sanoin, että olen ihan kunnollinen ihminen ja ehdin viedä hänet kotiin.

Hän nousi kyytiin ja oli nälkäinen ja väsynyt vietettyään koko yön päivystyksessä nyrjähtäneen nilkan kanssa. Kurvasin sitten mäkkärin kautta ja ostin hänelle syötävää ja heitin hänet kotiin. Molemmat tuli tästä tapauksesta iloiseksi. Tosin myöhästyin sittenkin pari minuuttia töistä, mutta ei se minua haitannut.

Enni

Kuva: Colourbox

13-vuotias poikani oli meidän lähikaupassa ostamassa kouluun evästä seuraavan päivän välipalaksi. Häneltä puuttui osa summasta, ja hän hämmentyi, että mitä tehdä nyt, kun kassajonossa takana ollut nuorukainen oli tarjoutunut maksamaan kaikki hänen ostoksensa. Kertoi tästä kotona ja tuli todella hyvä mieli, summa ei ollut iso.

Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki jotenkuten tietävät toisensa. Täällä on hyvä yhteishenki ja huolehditaan vähän niin kuin yhdessä kaikista kylän lapsista. Erityisen hyvän mielen tästä teki, että nuorukainen oli noin 17-19-vuotias.

Heidi

Olin Ylöjärven ABC-asemalla, minulta olivat rahapussi ja pankkikortti jääneet kotiin. Vararahaa oli mukana, muttei automaatista saa rahalla bensaa. Siinä ärsyyntyneenä ja työhönmenokiireessä ihmettelin, että mitä teen.

Paikalle osui ystävällinen naisihminen, joka sanoi auttavansa ja tankkasi kortillaan bensan tyhjään tankkiini, eikä halunnut ottaa maksua. Kertoi, että haluaa tehdä päivän hyvän työn, hänellä surupäivä äidin poismenon johdosta. Kiitos hänelle siitä, hän halusi olla ilmeisesti tuntematon hyväntekijä.

Ajattelen, että teen Itsekin jonkin vastaavan pyyteettömän hyvän työn avun tarpeessa olevalle, kun sellainen osuu kohdalle. Annetaan hyvän kiertää!

Riitta

Olin kaupassa ruokaostoksilla. Ostoksia ei paljoa ollut, kun rahat loppuivat. Kassa joutui purkamaan ostosteni määrää, kun jonosta pomppasi mies, joka tarjoutui maksamaan kaikki. Päivä oli pelastunut eläkeläisenä.

Saija

Yksinhuoltajana ollessani tililtäni varastettiin 1 200 euroa, ja siten jäimme ilman ruokarahaa ja laskutkin jäi maksamatta. Kävin seurakunnalla diakonin puheilla, joka oli jakanut tarinani seurakunnassa.

Muutaman päivän päästä minulle tuli seurakunnalta soitto, että tulisin käymään. Kävin, ja minulle osoitettiin kirjekuori, missä hauraalla käsialalla luki nimeni. Sisällä kaunis kortti ja kaksi 500 euron seteliä. Kortissa minulle toivotettiin hyvää kesää, ja että käyttäisin rahat lapsiini ja heidän kesäloman viettoon. Antaja halusi pysyä anonyyminä.

Itku tuli ja usko hyvyyteen siinä samassa. Tätä en ikinä unohda.

Christina

Kuva: Colourbox

Perheemme oli viime jouluna koronassa, joka veti vanhemmat todella huonoon kuntoon. Lumikinokset pihalla kasvoivat, eikä voimia lumitöihin riittänyt. Autolla ei enää olisi päässyt pihalta ulos. Epätoivoisena laitoin ilmoituksen alueemme FB-ryhmään akuutista lumityötarpeesta. Viidessä minuutissa tuli viesti, että jonkun alueellamme asuvan henkilön veli oli heillä joulunvietossa ja kaipasi tekemistä ja liikuntaa.

Mies, joka lumityöt tuli tekemään ei suostunut ottamaan mitään korvausta hommasta! Tarjosin rahaa ja suklaata, ihan mitä vaan, mutta ei suostunut! Siis mitä ystävällisyyttä! Olin niin kiitollinen ja yllättynyt, että purskahdin siinä vieraan miehen edessä itkuun. Suunnatonta ystävällisyyttä, joka meidän perheessä tullaan muistamaan.

Taina

Ennen Kalpan pelin alkua pelaajat lämmittelivät jäällä. Pieni poika isänsä kanssa seisoi pleksin takana. Pelaaja Klemetti heitti mailalla pojalle kiekon. Poika palautti kiekon takaisin jäälle, eikä pelaaja sitä huomannut. Poika luuli, että kiekko pitää palauttaa jäälle.

Isä kertoi pojalle että kiekko oli tarkoitettu pojalle. Ymmärrettyään poika itki paljon, vielä pitkään. Kävin ostamassa kiekon ja vein sen pojalle, ja kerroin pelaajan löytäneen kiekon. Nyyhkyttävä poika tuli iloiseksi ja isä kiitteli vuolaasti.

Pekka

Vuosia sitten isäni oli saanut sairauskohtauksen. Teini-ikäinen veljeni hälytti minut apuun. Taksimatkan aikana kerroin kuljettajalle mikä tilanne perillä saattaa olla. Maksoin kyydin ja menin sisälle. Aika nopeasti totesin, että ambulanssi on tilattava. Taksi oli vielä pihalla, joten kävin kertomassa, mitä jatkossa tapahtuu.

Kesti jonkin aikaa, kunnes ambulanssi saapui ja pystyimme siirtämään isäni odottavaan autoon. Siinä vaiheessa vasta tajusin taksinkuljettajan toimineen auton opastajana ja odottaneen tilanteen selviämistä. En osannut edes kiittää häntä, enkä myöhemminkään saanut yhteystietoja.

Monasti olen muistanut miten hienosti tämä henkilö minua auttoi.

Tellervo

Ajoin Itäväylää pitkin keskustaan päin, kun autostani puhkesi rengas. Sain ajettua kuitenkin Herttoniemeen metropysäkin viereen, johon jäin odottelemaan hinausautoa.

Hetken odoteltuani autoni ikkunaan koputettiin, ja nuorehko mies henkilö kysyi tarvitsenko apua. Kerroin tilanteen, kiitin huomaavaisuudesta ja totesin, että huomaavaisuutta ja lähimmäisestä huolehtimista löytyy tänäkin päivänä. Hän lähti pois, mutta palasi hetken päästä taksin lämmin kahvimuki kädessään, jonka ojensi minulle. Olin aivan sanaton.

Näin julkisesti haluan kiittää tätä nuorehkoa miestä, joka tahtoi auttaa vanhaa miestä. Toivottavasti nämä kiitokset tavoittavat tämän avuliaan nuoren miehen. Kiitokset vielä kerran, ja kaikkea hyvää hänelle ja hänen perheelleen.

Väinö

Ekaluokkalaiselta pojaltani lähti fillarista ketjut parin kilsan päässä kotoa. Ei itse saanut niitä paikoilleen, ja lähti apeana taluttamaan kotia kohti. Siihen oli tullut vähän isompi poika, alakoululainen kuitenkin, kysymään tarvitseeko lapseni apua. Ja oli sitten laittanut ketjut paikoilleen.

Onnittelen sinua, tämän pyörätieritarin äiti tai isä, miten hienosti olet omasi kasvattanut auttamaan muita. Onneksi poikani muisti kuulemma kiittää.

Tämä kertomus sai 1903 tykkäystä Järvenpään fb-sivuilla, mutta itse sankaria ei koskaan tavoitettu.

Äiti-80

Olin noin 8-vuotias, kun kiipesin leikkipuiston viereisessä metsässä olevaan vanhaan mäntyyn. Ote lipsahti ja tipuin puusta, mutta jäinkin haalareista roikkumaan katkenneeseen oksaan.

Olin jo huudellut apua 15 minuuttia, kunnes paikalle tuli mopoilla vanhempia teinipoikia. Arvelin, että nyt tulee kaikenlisäksi turpiin, mutta pojat auttoivatkin minut alas puusta ja pääsin Tunturi Tigerin tarakalla kotiin. Olin innosta aivan pinkeänä, kun pääsin ensimmäistä kertaa mopon kyytiin. Ei harmittanut yhtään!