Sosiaali- ja terveysministeriö valmisteli lääkejodin käyttöohjeen päivittämistä kuukausia, mutta apteekkilaitokselle se ei etukäteen asiasta tullut maininneeksi, kirjoittaa Reijo Ruokanen.

Harmittavan usein joutuu pohtimaan, elääkö ainakin osa Suomen virkamiehistöstä eristetyssä tilassa, jonne viestit ympäröivästä maailmasta eivät kanna.

Perustelen hieman.

Lauantaina kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA kertoi, että Zaporizzjan ydinvoimalan turvallisuustilanne on heikentynyt lisää.

Zaporizzja sijaitsee Ukrainassa. Venäjä on raskailla aseillaan tuhonnut Ukrainan kantaverkkoa, ja Zaporizzja on toistuvasti joutunut turvautumaan generaattoreihinsa saadakseen virtaa muiden muassa reaktoreidensa jäähdyttämiseen.

Pysyväksi ratkaisuksi generaattoreista ei ole. Mitä useammin ja kauemmin voimala on irti kantaverkosta, sitä todennäköisempi on ydinonnettomuus.

Vaikka voimalan kuudesta reaktorista vain kaksi on ollut käytössä, onnettomuuden seurauksena voisi vapautua merkittäviäkin määriä säteilyä ilmakehään. Tuulen suunta ratkaisee silloin, kuka siitä eniten kärsii.

Suomi on kaukana Zaporizzjasta. Meille asti säteilyä ei merkittävästi leviäisi. Syytä huoleen ei ole.

Ihmiset huolestuvat silti aina, kun ydinonnettomuuden uhka on todellinen. Kun päälle lisätään Venäjän pullistelu ydinaseilla, on täysin ymmärrettävää, että moni miettii varautumista.

Mitä tekee sosiaali- ja terveysministeriö (STM)?

Se päivitti eilen ohjeen lääkejodin käytöstä säteilyvaaratilanteessa. Ohjeessa suositellaan, että koteihin hankitaan joditabletteja 3-40-vuotiaita varten. Vanhemmille jodista ei ole hyötyä, nuorempia varten sopivaa jodia ei ole saatavilla.

STM on valmistellut ohjeen päivittämistä jo kuukausia, mutta apteekkilaitokselle se ei etukäteen asiasta tullut maininneeksi. Nyt on jodi loppu apteekeista ja lääketukuista.

Ilmeisesti ohjeistuksen muutoksesta vastanneiden virkamiesten mieleen ei valmistelukuukausien aikana juolahtanut se, että näin voisi käydä. Jos olisi juolahtanut, kai he olisivat etukäteen pitäneet huolen siitä, että apteekkilaitos osaa varautua kysynnän hurjaan kasvuun.

Edesmennyt viestinnän professori Osmo A. Wiio kiteytti viestinnän vaikeudet kuuluisiin lakeihinsa jo 1970-luvulla. Ensimmäinen niistä kuuluu näin:

Viestintä epäonnistuu aina paitsi sattumalta.

STM osoitti, että laki on yhä voimassa.

Sattuman todennäköisyyttä voi toki parantaa huolellisella valmistelulla ja toimimalla täyspäisesti.

Jokainen saa ihan itse päättää, miksi sattuma ei ollut STM:n viestinnän puolella tällä kertaa.

Tai siis tälläkään kertaa.

Joku voisi olettaa, että koronakompastelujen jälkeen ministeriössä olisi hieman hiottu viestintätaitoja, jotta sattuman mahdollisuus paranisi. Ilmeisesti ei ole.

Eikä varmaan hiota tämänkään jälkeen. Kansahan sinne apteekkeihin ryntäsi, joten kansa on väärässä. Taas.

Kirjoittaja on Tekniikan Maailman päätoimittaja.