Radio Suomen Puhelinlangat laulaa -toivelauluohjelma juhlii 50-vuotista taivaltaan juhlalähetyksellä. Pitkäaikainen juontaja Marjatta Leppänen, 85, muistelee erikoisimpia puheluita ja ihmisten lempitoiveita.

- Koko se aika kuin levyä etsittiin, piti minun puhua soittajan kanssa. Siinä kyllä kehittyi small talk, Marjatta Leppänen kertoo Puhelinlangat laulaa -ohjelman entisajoista. Kuva: Antti Hämäläinen

Sen puhelun Marjatta Leppänen, 85, muistaa ikuisesti. Muuan mies soitti Puhelinlangat laulaa -lähetykseen toivoakseen kappaletta. Leppäsen ja miehen leppoisa jutustelu keskeytyi kummalliseen paukahdukseen.

Mustasukkainen vaimo oli päättänyt puuttua peliin.

- Kysyin, että mitäs siellä tapahtui. Mies vastasi, että vaimo löi pannulla päähän. Tuumasin, että voi hyvä ihminen sentään, keksi nyt äkkiä jotakin hyvitystä vaimolle - ja toivottelin kaikkea hyvää.

Radio Suomen toivelauluohjelma Puhelinlangat laulaa täyttää perjantaina 14. lokakuuta 50 vuotta. Merkkipaalua julistetaan kuusituntisella lähetyksellä (klo 18.02-24.00), jossa on mukana "Puhlareista" tuttuja ääniä vuosien varrelta.

Yksi heistä on Marjatta Leppänen, joka oli mukana juontamassa ohjelmaa peräti 30 vuoden ajan vuodesta 1972 vuoteen 2002.

Marjatta Leppänen juonsi Puhelinlangat laulaa -lähetystä vuosina 1972-2002. Kuva: Seppo Sarkkinen / Yle

Leppäsen aloittaessa ohjelmaa tehtiin Yleisradion Fabianinkadun toimitalosta, joka otettiin käyttöön 1934. Tuottaja Janne Nieminen kertoo, että lähetyksiä siellä tehtiin 1970-luvun lopulle.

Olikin jännempi juttu, miten kuulijan toive päätyi soimaan radioaalloille.

- Se alku oli rankkaa, koska kappaleen etsiminen kesti jonkin aikaa. Kun puhelu tuli studioon, ensimmäiseksi piti pyytää, että sanotko äkkiä toiveesi. Sen jälkeen kaksi tyttöä juoksi hullun lailla hakemaan levyä, jota oli haluttu kuunnella. He hallitsivat äänilevystön kiskoilla kulkevine hyllystöineen, joissa oli tarkasti sanottu, mikä sijaitsi missäkin. Se oli käsittämättömän hieno paikka!

Samaan aikaan juontaja viihdytti ihmistä langan toisessa päässä.

- Koko sen ajan kuin levyä etsittiin, piti minun puhua soittajan kanssa. Siinä kyllä kehittyi small talk, Leppänen sanoo.

Ikinä ei käynyt niin, etteikö levyä olisi löytynyt. Soittaja sai aina kuulla toiveensa.

Tuottaja Niemisen mukaan ohjelman alkuvuosien kuuntelijaluvut olivat miljoonan molemmin puolin. Nykyisin ohjelma tavoittaa perjantai-iltaisin nelisensataatuhatta kuuntelijaa.

Puhelinlangat laulaa oli Leppäsen mukaan opettamassa suomalaisia juttelemaan julkisesti.

- Siihen aikaan ihmiset eivät olleet tottuneet niin kauheasti puhumaan radiossa. Kyllä se vaati jonkinlaista rohkeutta ja puhekykyäkin, että uskalsi soittaa ohjelmaan. Ikävä kyllä sitä ei ihan kaikilta löytynyt. Aika tuskien taival oli saada selville, mitä toivottiin.

Pikku hiljaa suomalaisista tuli reippaampia radiojuttelijoita.

- Sen 30 vuoden aikana muuttui hyvin paljon. Ihmiset alkoivat sitten itsekin puhua ja kysellä asioita minulta.

Leppänen muistaa, kuinka hänelle johtoportaasta jossakin vaiheessa huomautettiin, että hän antoi ihmisten puhua liikaa.

- En ottanut onkeeni siitä. Tykkäsin, että kyllä sitä musiikkia kuulee radiossa muutenkin niin paljon, että jutellaan nyt ihmisten kanssa - kunhan se ei mene yli äyräiden.

Marjatta Leppänen viihtyy brittiläisten poliisisarjojen ja Netflixin After Life -sarjan parissa. Kuva: Antti Hämäläinen/IS

Ilopillerinä tunnettu Leppänen halusi pitää juonnoissaan mukana myös huumorin. Tosin kerran soittaja hermostui niin paljon Leppäsen heitosta, että iski luurin korvaan. Leppänen arvelee, ettei ole vieläkään saanut anteeksi tältä.

- Eräs nainen sanoi olevansa sairauslomalla oltuaan pesemässä ikkunoita ja pudottuaan ikkunalaudalta. Totesin siihen, että onneksi kai sentään sisäpuolelle. Jumankauta, se nainen suuttui minulle. Hän sanoi, että ai, teillä tehdään pilkkaa ihmisistä! Sitten kuului vain pam.

Kaikkein yleisimmin kuulija rimpautti lähetykseen, kun hän oli perjantai-iltana ajelemassa mökille. Toiseksi yleisin lienee ollut se hetki, kun oltiin joko menossa perjantaisaunaan tai tulossa sieltä. Leppänen muistaa soittajat kiltteinä ja hyväntahtoisina. Koskaan ei tullut vastaan mitään pahansuopaa tai äkkiväärää.

- Humalaisia ei soittanut koskaan. Tai ehkä pari, kolme sammaltavaa ihmistä taisi olla mukana kolmenkymmenen vuoden aikana.

Marjatta Leppänen on pitkän linjan viihdetaiteilija. Kuva vuodelta 1995. Kuva: Pentti Nissinen, IS

Toivotuimmat kappaleet vaihtelivat. Katri Helenaa, jonka klassikkolaulun mukaan ohjelma oli saanut nimensä, haluttiin kuulla usein. Samoin muita aikansa iskelmätähtiä. Leppänen nostaa esiin yhdeksi toivotuimmista kappaleista sopraano Miliza Korjusin raastavankauniin Warum? -laulun vuodelta 1935.

Huumorilevyjä toivottiin vähän. Leppästä harmittaa, ettei esimerkiksi Jaakko Tepon tuotantoa pyydetty juuri lainkaan, vaikka syytä olisi ollut. Jaakko Teppo on Leppäsen mielestä nerokas lauluntekijä. Ei toivottu Vesa-Matti Loirinkaan huumorilauluja.

- Kyllä se enemmän Nocturnen puolelle kääntyi, Leppänen tuumaa.

Eräs toivelaulu oli ja pysyy yhä Leppäsen inhokkilistalla.

- Yksi ihminen soitti jatkuvasti ja toivoi kappaletta Aamu joella. Se kuulosti ihan sahansoitolta, se oli kauhea. Kieltäydyin soittamasta sitä. Ehkä joku toinen juontaja voi siihen suostua, mutta minun ohjelmassani ei Aamu joella soi, hän letkauttaa.

Oli myös heitä, joiden toivekappaleeseen liittyi niin merkittävä tapahtuma, että siitä kertominen sai soittajan itkemään.

- Silloin sai kieli keskellä olla juontajakin, että miten siihen ei mene mukaan, ettei se paisu ihan liikaa. Taito kehittyi pikku hiljaa.

Leppäsen seurana studiossa oli toimittaja, joka hoiti tekniikan. Heistä Leppänen mainitsee Iris Mattilan ja Tarja Närhin, jotka molemmat kuullaan Puhelinlangat laulaa -juhlalähetyksessä. Naisilla oli vallan hauskaa studiossa keskenään, mutta radioaalloille ei lipsahtanut ikinä mitään sinne kuulumatonta.

Elokuussa Marjatta Leppänen täytti 85 vuotta. Ikä ei näy pirteässä olemuksessa, mutta kävely on hankalaa polvien takia. Kahden vuoden pandemia-aika on jättänyt jälkensä ennen niin aktiivisen teatterikävijään, joka nähtiin vuosikymmenien ajan itsekin UIT:n eli Uuden Iloisen Teatterin lavalla. Ulos lähteminen on hankaloitunut.

Nuori laulajatar voitti Suomen euroviisufinaalin 1965 kappaleellaan Iltaisin, mutta raati nosti Viktor Klimenkon edustajaksi. Kuva: Erkki Suonio, Yle

- Oli se niin haastavaa, kun kaikki oli kiinni pari vuotta. Ihmiset eivät vieläkään ole tottuneet menemään teatteriin noin vain. Ei ole enää niin tavallista heittää takkia niskaan ja lähteä teatteriin.

Oman ikäpolven tähdistä monet ovat jo poissa. Varsinkin tänä vuonna on kuollut paljon suuria taiteilijoita.

Jos kysyttäisiin, Leppänen lähtisi mieluusti Ylen suosikkiohjelman Elämäni biisin vieraaksi. Tällä kaudella ohjelmassa on nähty vanhemmista viihdealan leideistä Katri Helena ja Pirkko Mannola.

- Ei ole näkypiirissä mitään tv-ohjelmaa, hän tuumaa ja miettii sitten haastavaa kävelyään.

- Mutta kun minut tankilla tuo paikalle, niin kyllä minä puhua osaan, Leppänen sanoo ja virnistää.

Puhelinlangat laulaa 50 vuotta -juhlalähetys, perjantaina 14.10. Radio Suomi klo 18.02-24.00

Lue koko artikkeli uudesta IS Tv-lehdestä. Lehti on myynnissä 12.-18.10. yhdessä Ilta-Sanomien kanssa. Digiversion löydät täältä.

Tilaa Tv-lehti kotiisi täältä!