Ihmisoikeusprotestit Iranissa eivät ole Vladimir Putinin mieleen, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

Vladimir Putin seuraa huolestuneena mielenilmauksia Venäjän liittolaisessa Iranissa. Kuva: AFP

Aina ei voi valita ystäviään, mutta heistä voi silti olla hyötyä. Ystävien huolista taas tulee äkkiä oma vaiva.

Iranin kaduilla naiset vaativat oikeuksiaan pappisvallalta. Se on yllättäen uusi ongelma myös Venäjän presidentille Vladimir Putinille, jolla on niitä ennestään läjittäin epäonnistuneen hyökkäyssodan vuoksi. Iran on Venäjän harvoja liittolaisia, joista on hyötyä.

Iranin ongelmat alkoivat, kun siveyspoliisin pidättämä 22-vuotias Mahsa Amini kuoli epäselvissä oloissa. Hänen rikkeensä oli rikkoa ohjeita hunnun käytöstä. Iranin pappisvalta on polkenut naisten oikeuksia 40 vuotta.

Nyt käynnistyneisiin protesteihin tulivat mukaan myös miehet ja ne ovat jatkuneet viikkoja. Kuolleita arvioidaan olevan yli sata.

Ikävä kyllä tämä ei ole poikkeuksellista Iranissa. Protesteja, myös naisten oikeuksien puolesta, on puhjennut maassa usein. Pari vuotta sitten elinolojen parannusta ja demokratiaa vaativissa mielenilmauksissa kuoli jopa yli tuhat ihmistä.

Nyt mielenilmaukset ovat jatkuneet tavallista pidempään ja saaneet aikaisempaa enemmän tukea ulkomailta.

Iranilaisnainen ohittaa uskonnollisen johtajan Ali Khamenein kuvan. Nyt protestit maassa keskittyvät naisten asemaan. Kuva: Atta Kenare / Lehtikuva

Vladimir Putin korostaa Venäjän ortodoksisuutta. Irania ohjaa shiialainen uskonnollinen johtaja Ali Khamenei. Maat eivät ole luontaisia liittolaisia. Niitä yhdistävät yhteiset viholliset. Ylimpänä niistä on Yhdysvallat.

Venäjä ja Iran löysivät toisensa Syyriassa. Kumpikin tuki sisällissodassa presidentti Bashar al-Assadia omista syistään. Venäjä halusi pitää laivastotukikohtansa Syyriassa. Iran halusi tukia shiilaisia uskonveljiään, joihin al-Assadin alaviittilahko kuuluu.

Venäjällä oli tarjolla ilmavoimaa, Iranilla miesvoimaa. Niiden avulla kapinalliset ajettiin pieniin Turkin suojelemiin taskuihin Syyrian pohjoisosissa.

Menestys Syyriassa todennäköisesti vaikutti Putinin harhakuvaan Venäjä armeijan voittamattomuudesta.

Iranista hankitun lennokin tekemää tuhoa Ukrainassa. Kuva: Sergei Supinsky / Lehtikuva

Nyt avun tarpeessa onkin Venäjä. Se saa Iranilta sotilaslennokkeja, joilla isketään Ukrainan kaupunkeihin.

Yhdysvaltain eristämänäkin Iran on alueellinen suurvalta, jolla on merkitystä Putinin rakastamassa geopolitiikassa. Kumpikin haluaa Yhdysvaltain ja laajemmin länsimaiden ylivallan loppua.

Kuohunta Iranissa johtaa siihen, että maan johtajien huomio kääntyy kotiin. Juuri tämä on Putinin kannalta huono asia, vaikka valta ei Iranissa nytkään vaihtuisi.

Putin on löytänyt uuden ystävän Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salmanista. Sunnalainen Saudi-Arabia on shiialaisen Iranin päävastus Lähi-idässä. Kuva: KEVIN LAMARQUE / Reuters

Kun yksi ystävä heikkenee, pitää etsiä uusia. Välttämättä ne eivät ole vanhoille mieleen.

Iranin suurin vihollinen Lähi-idässä on Saudi-Arabia. Viime viikkoina Venäjä on löytänyt Saudi-Arabiasta uuden ystävän.

Maat olivat yhdessä päättämässä OPEC-maiden raakaöljyn tuotannon leikkaamisesta öljyn hinnan nostamiseksi. Tämä hankaloittaa länsimaiden yritystä asettaa venäläiselle öljylle hintakatto rankaisuna hyökkäyksestä Ukrainaan.

Erityisen nolo asia on Yhdysvaltain presidentille Joe Bidenille. Hän kävi kesällä nöyristelemässä Saudi-Arabian kruununprinssiä Muhammad bin Salmania, jotta maa lisäisi öljyntuotantoaan. Saudi-Arabia kuitenkin pelkää, että jos länsi pystyisi nyt asettamaan hintakaton Venäjän öljylle, se voisi joskus tehdä saman Saudi-Arabialle.

Maailmassa käydään montaa likaista peliä yhtä aikaa. Ne ovat Vladimir Putinin toivo. Kohta ainoa.