Duuman puolustusvaliokunnan puheenjohtaja lueskeli virallisia sotatiedotteita vuodelta 1941 ja teki ällistyttävän havainnon.

Venäjän puolustusministeriö Moskovassa on joutunut kiihtyvän arvostelun kohteeksi sekä Ukrainan sodan tappioista että sotatiedotuksesta. Kuva: Alexander Nemenov / AFP / Lehtikuva, Alexander Zemlianichenko / Reuters

Venäjän duuman puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kenraalieversti (evp) Andrei Kartapolov paukautti viime viikolla televisiossa, että Venäjän puolustusministeriö valehtelee kansalaisille samalla tavalla kuin Sovinformbyroo propagandassaan Suuren isänmaallisen sodan aikana.

Sovinformbyroo oli Neuvostoliiton johdon tärkein tiedotuskanava toisen maailmansodan aikana. Se perustettiin kesäkuussa 1941, pari päivää Saksan suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen. Kaikki sotatiedotus keskitettiin sille, ja työtään virasto teki suoraan kommunistisen puolueen keskuskomitean alaisuudessa.

Puolustusministeri Sergei Shoigu, läntisen sotilapiirin komentaja Andrei Kartapolov, Vladimir Putin ja merivoimien komentaja Vladimir Koroljov seurasivat laivastoparaatia Pieterissa kesällä 2017. Kuva: Alexander Zemlianichenko / Reuters

Tällä tavalla Kartapolov ja juontaja Vladimir Solovjov keskustelivat Ukrainan sotatapahtumien tiedottamisesta Rossija-television lähetyksessä viime viikolla, parhaaseen katseluaikaan:

- Tässä on useita aspekteja. Ensimmäinen niistä on se, että on lopetettava valehteleminen, Kartapolov tokaisi.

- Me olemme tästä puhuneet ennekin, ja Margarita Simonjan on puhunut siitä hyvin värikkäästi, mutta se ei näköjään mene perille tietyille johtajille.

Margarita Simonjan on tunnettu haukka, Euroopan unionin pakotelistalle asetettu RT-kanavan päätoimittaja.

Solovjovin ja Kartapolovin keskustelu on katsottavissa Venäjän mediaa seuraavan yhdysvaltalaisasiantuntijan Julia Davisin tilillä Twitterissä:

Valehtelu seis, sanoi Kartapolov - se on kova viesti.

Kartapolovin lausunnolla on painoarvoa, sillä hän on duumassa korkeassa asemassa oleva entinen upseeri. Ennen politiikkaan siirtymistään hän toimi muun muassa sotilaspiirin komentajana, apulaispuolustusministerinä ja asevoimien sotilaspoliittisen direktoraatin johtajana.

Keskustelun edetessä Kartapolov palasi niihin synkkiin viikkoihin ja kuukausiin, jolloin natsi-Saksan divisioonat vyöryivät syvälle Neuvostoliittoon.

- Lueskelin eilen ja tänään Sovinformbyroon sotilaallisia tiedonantoja vuodelta 1941. Kesäkuulta, heinäkuulta, elokuulta ja lokakuulta, kun saksalaiset olivat murtautumassa kohti Moskovaa. Kaikissa tiedonannoissa kerrottiin, että jossakin päin me olimme perääntymässä, mutta toisaalla me torjuimme sitkeästi ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksiä, Kartapolov selosti Solovjoville.

Kaikissa tiedotteissa oli kuitenkin aina positiivinen leima:

- Toveri X:n prikaati oli menestynyt, kunniakkaat lentäjämme olivat ampuneet alas 10 vihollislentokonetta ja me olimme menettäneet seitsemän konetta, luetteli Kartapolov.

Sovinformbyroo siis kuorrutti todellisen sotatilanteen sokerilla: sankaritarinoilla urhoollisesta puolustustaistelusta.

- Yleisö, jotka kuunteli (radiokuuluttaja Juri) Levitania ja luki noita samoja tiedotteita sanomalehti Pravdasta tai Izvestijasta, tiesi tilanteen olleen vaikea. Ihmiset tiesivät, että kotimaa oli vaarassa, koska vihollinen oli tunkeutunut maahamme, Kartapolov jatkoi pohdiskeluaan.

- Tälläkin hetkellä vihollinen on meidän maassamme, enkä edes puhu Venäjään hiljattain liitetyistä alueista. Käytännöllisesti katsoen kaikki Belgorodin alueen rajakylät on tuhottu. Meidän venäläinen kaupunkimme Valjuk, joka muuten on linnoituskaupunki, on jatkuvan tulituksen kohteena.

Kenraalieverstin mukaan venäläiset saavat todellista tietoa sotatilanteesta vain alueen kuvernööriltä, Telegram-kanavien ylläpitäjiltä ja sotareporttereilta, mutta ei mistään muualta.

- Puolustusministeriön tiedotteiden sisältö ei käytännössä vaihdu lainkaan. 'Olemme ampuneet alas kymmenen ohjusta, tuhonneet 50 kohdetta ja eliminoineet satoja natseja.' Ei mitään muuta. Ihmiset kuitenkin tietävät, Kartapolov sanoi.

- Ja tässä on se suurin ongelma. Meidän kansamme ei ole tyhmä. Kaukana siitä. Se tajuaa kyllä, ettei totuuden kertomista sille pidetä tarpeellisena. Ei edes osaa totuudesta, puhumattakaan koko totuutta. Se ei ole ollenkaan hyvä asia. Se voi johtaa luottamuksen menettämiseen.

Näin siis Kartapolov, joka kuuluu Venäjän sotilaalliseen ja poliittiseen eliittiin.

Juri Levitan oli Neuvostoliiton sotatiedotuksen tunnetuin radioääni. Kuva: Moskovan kaupunki / Wikimedia Commons

Kartapolovin mainitsema Juri Levitan oli Sovinformin­byroon radioääni, jota neuvosto­kansalaiset kokoontuivat kuuntelemaan sodan dramaattisina päivinä. "Huomio, Moskova puhuu", Levitan aloitti jokaisen radiolähetyksensä.

Levitania voisi kaikkien tuntemana sota­tiedottajana verrata Venäjän puolustus­ministeriön pääedustajaan, kenraali­luutnantti Igor Konashenkoviin, joka lukee monotonisella äänellä nämä Kartapolovin valehteluksi leimaamat tilanne­katsaukset.

Toisen maailmansodan aikana neuvostokansalaiset sammuttivat tiedonjanoaan putkiradion ja Pravdan avulla. Silti Neuvostoliitossa osattiin lukea virallisten tiedotteiden rivien välistä. Aina kun Sovinformbyroo kertoi "ylivoimaisten vihollisjoukkojen" toiminnasta, kansa osasi arvata, että puna-armeija oli lyöty perusteellisesti.

Kartapolovin viesti Solovjovin ohjelmassa oli se, Venäjä on tällä hetkellä samalla tavalla vaarassa kuin kesällä ja syksyllä 1941, mutta siitä ei kerrota kansalle rehellisesti. Se on kova viesti, ja se antaa tukea entistä tehokkaampien keinojen käytölle Ukrainan vastahyökkäyksen torjumiseksi.

Kartapolov on kovan linjan sotapoliitikko. Duumassa hän oli säätämässä tiukkaa lakia sotilaiden "vapaaehtoisen antautumisen" kriminalisoimiseksi liikekannallepanon ja sodan aikana.

- Sankarillinen kuolema on parempi kuin elämä petturin merkin kera, Kartapolov kommentoi lain sisältöä uutiskanava Fontankan mukaan.

Neuvostoliittolainen propagandajuliste vuodelta 1941 kuvaa Hitlerin paraatimarssia kohti Moskovaa - ja sieltä takaisin. Kuva: Wikimedia Commons

Sotapropagandan tehtävänä on mielten ja mielialojen muokkaaminen sekä asevoimissa että kotirintamalla. Se on osa informaatiosodankäyntiä, jotka kaikki sodan osapuolet harjoittavat.

Sovinformbyroo toteutti propangandatehtävää sodan aikana sekä tuottamalla tilannekatsauksia ja artikkeleita että kehittämällä sankaritarinoita. Virasto myös valvoi rintamilla toimivien sotakirjeenvaihtajien työtä.

Yksi tuotteliaimmista kirjeenvaihtajista oli Ilja Ehrenburg, joka kirjoitti Sovinformbyroolle yli 300 raporttia ja tuhansia artikkeleita.

Seuraava ote Ehrenburgin tekstistä heinäkuun 5. päivältä 1941 kertoo paljon propagandan sävystä sodan aikana:

Neuvostoliiton kansa ei koskaan, koskaan, koskaan suostu orjuuteen. Naiset sanovat sotilaillemme: puolustakaa meitä häpeältä! Lapset anovat: voittakaa meille takaisin elämä vapaudessa! Venäläinen kuusi ja ukrainalainen kirsikkapuu kertovat oksillaan: me emme halua kasvaa vihreiksi hyödyttääksemme hyökkääjää! Puna-armeijan taistelijat lähtevät taisteluun elämästä ja kuolemasta yksi ajatus mielessään: Vapaus tai kuolema!

Ukrainan hyökkäyssotaa tukeva Putinin hallinnon propaganda tukeutuu Suuren isänmaallisen sodan - hyvän sodan -- teemoihin. Viholliskuvaa Ukrainasta luodaan vertaamalla Kiovan hallintoa "natseihin" ja "fasisteihin".

NeuvostoliittolaiNen sotapropaganda nosti Suuren isänmaallisen sodan sankariksi muun muassa keittiömies Ivan Pavlovitsh Seredan, joka oli kotoisin läheltä ukrainalaista Kramatorskia.

Seredan kerrotaan nujertaneen saksalaisen panssarivaunun kirves aseenaan elokuussa 1941. Tarinan mukaan hän kiipesi panssarin katolle, hakkasi vaunukonekiväärin piipun kieroksi, peitti telttakankaalla tirkistysaukot ja jatkoi hakkaamista. Paniikkiin joutuneet saksalaiset antautuivat, vaikka Sereda oli yksin.

Sankaritarinoita osataan kehitellä myös nyky-Venäjällä.

Pietarin katukuvaan on ilmestynyt "Z-sankarien" julisteita, kertoo IS:n Venäjä-toimittaja Arja Paananen kolumnissaan. Yksi tämän hengennostatuskampanjan mannekiineista on korpraali, jonka kerrotaan tuhonneen "ukrainalaisten nationalistien" väijytyksen taistelupanssarivaununsa tykkitulella. Videolla korpraali kehuu, ettei fasismia enää ole "siellä minne venäläinen sotilas jalallaan astuu".

1. Neuvostoliiton keskustiedotustoimisto Sovinformbyroo perustettiin 24. kesäkuuta 1941. Sovinformbyroo muutettiin1960-luvun alussa uutistoimisto APN:ksi.

2. APN:n seuraaja oli uutistoimisto RIA Novosti.

3. Vuonna 2013 tehdyn yhtiöjärjestelyn jälkeen RIA Novosti jatkoi uutistoimistona, mutta sen perilliseksi mediayhtiönä tuli valtiollinen Rossija Segodnya. Yhtiö pyörittää useita uutiskanavia, muun muassa Sputnikia. Venäjän mediakentässä keskeisessä asemassa oleva Rossija Segodnya on myös kytköksissä RT-kanavaan, jonka päätoimittajana toimii Margarita Simonjan.