Kuva: Niko Suomelan kotialbumi, IS / Arkisto

Maileri Arvo Suomela koki uransa huippuhetken 1933, jolloin hän oli itsensä Paavo Nurmen tähdittämässä Turun Urheiluliiton kvartetissa hankkimassa seurajoukkueiden epävirallista viesti-ME:tä. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän menehtyi rintamalla käsittämättömään vahingonlaukaukseen.

Turun Urheilupuistossa oli lämpimänä tiistai-iltana 27. kesäkuuta 1933 kuhinaa. Noin 2?000 ihmistä jännitti katsomossa maailmanennätysyritystä. Turun Urheiluliiton joukkue tavoitteli seurajoukkueiden ME:tä 4x1?500 metrin viestijuoksussa.

Lentäväksi suomalaiseksi kutsuttu yhdeksän­kertainen olympialaisten kultamitalimies Paavo Nurmi vaati aikalais­kertomusten mukaan ME-yritystä. Nurmi oli tuossa vaiheessa 36-vuotias, ja hänen kansainvälinen uransa oli päättynyt katkerasti ammattilaiseksi julistamiseen ennen edellisenä kesänä pidettyjä Los Angelesin olympiakisoja.

Uunituore Nurmi-kohu puhutti Turun illassa. Juoksijoiden kuninkaan kimpussa ahkeroinut Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n ruotsalainen puheenjohtaja Sigfrid Edström tivasi Viron ja Suomen urheiluliitoilta selvitystä, miksi Nurmen oli sallittu kilpailla edellisellä viikolla Tallinnassa.

TuUL:lla oli laittaa ME-yritykseen kivikova joukkue: Nurmi, vuoden 1928 Amsterdamin olympialaisten 1?500 metrin kultamitalimies Harri Larva, 26, kolme vuotta myöhemmin Berliinissä olympiahopeaa 3?000 metrin esteissä taistellut Kaarlo Tuominen, 25, ja neljäntenä Arvo Suomela.

Urheilulehti

TÄMÄ ARTIKKELI on julkaistu ensi kertaa Urheilulehdessä 39/2022. Pintaa syvemmälle mennään Urheilulehdessä joka viikko.

Tilausohjeet ovat täällä.

23-vuotias Suomela oli Vehmaan Kiiston kasvatti ja maan kärkipään mailereita. Hän oli halunnut satsata tosissaan urheilu-uraan ja siirtynyt TuUL:n paitaan. Päivisin Suomela uurasti kivitöissä louhimolla Vehmaalla. 43 kilometrin matkan Turkuun hän taittoi junalla.

Turun Urheiluliiton kirittäjäksi oli hankittu nimekäs yhdistelmäjoukkue. Amsterdamin 1?500 metrin pronssimitalisti Eino Purje löi avausosuudella selvästi Suomelan, jonka juoksu oli oudon kankeaa.

Tuominen joutui toisella osuudella antautumaan kaksi pronssimitalia (5?000 ja 10?000 metriä) Los Angelesin kisoista saalistaneelle Lauri Virtaselle. Kaiken kukkuraksi Paavo Michelsson puristi kolmannella osuudella viiden metrin eron Nurmeen.

Ankkuri Harri Larva löi sentään päätösosuudella Toivo Sarkaman, vaikka Larvakaan ei ollut parhaassa iskussa.

TuUL:n aika 16.06,01 oli kuitenkin seurajoukkueiden uusi maailmanennätys. Vahinko vain, ettei noteeraus saanut virallisen ME:n arvoa, koska kilpailusta oli pitänyt ilmoittaa etukäteen IAAF:lle. Suomen ennätykseksi turkulaisten aika kuitenkin kelpasi ja epävirallisena ME:näkin se säilyi monet vuodet.

Turun Urheiluliitto saavutti seurajoukkueiden ME:n 4x1?500 metrin viestijuoksussa ryhmällä Arvo Suomela (vas.) Harri Larva, Paavo Nurmi ja Kaarlo Tuominen. Kuva: TIMO HÄMÄLÄINEN

Elokuun alussa Turussa järjestettiin SM-kisat. 1?500 metriä oli kisojen kohutuin matka, koska Paavo Nurmi oli ilmoittautunut mukaan. Hän myös vei mestaruuden ajalla 3.55,8 noin 7?000 katsojan hurratessa.

Arvo Suomela oli kuudes. Samalla sijalle hän päätyi SM-kisoissa myös seuraavana vuonna. Ennätys 1?500 metrillä oli 3.58,9 ja 800 metrillä 1.57,0.

Viestimestaruutta vehmaalainen oli voittamassa joko radalla tai maastossa viisi kertaa.

Maaotteluihin tai arvokisoihin Suomelaa ei koskaan valittu. Monessa muussa maassa näin olisi käynyt, mutta Suomessa oli tuohon aikaan kova taso.

-?Jonkun tarinan mukaan hän olisi ollut todella lähellä päästä olympiakisoihin, juoksijan pojanpoika, venttiilivalmistaja Högfors Oy:n toimitusjohtajana Salossa toimiva Niko Suomela, 46, kertoo.

Suomela ei ollut suinkaan ensimmäinen vehmaalainen huippujuoksija. Samassa vakkasuomalaisessa pikkukunnassa syntynyt Oskar Albinus "Albin" Stenroos oli voittanut 1924 Pariisin olympiakisoissa tukahduttavan kuumissa oloissa juostun maratonin. Mikä merkillisintä, 35-vuotias Stenroos ei ollut juossut maratonia 15 vuoteen.

Stenroos kadotti myöhemmin kultamitalinsa. Hän arveli sen hävinneen sodan melskeissä. Olympiavoittajalla oli työsuhdeasunto Helsingin olympiastadionilla, jossa hän työskenteli lämmittäjänä.

Stenroos juoksi maailmanennätykset harvinaisissa 20?000 metrin ja 30?000 metrin ratajuoksuissa. Kolmaskin maailmanennätysmies vehmaalaislähtöisten juoksijoiden joukosta löytyy. Monikaan ei ole kuullut Klaus Peurlasta, joka puristi vuonna 1958 3?000 metrin nuorten ME:n. Aika oli 8.25:n luokkaa.

Kolme soudun olympiakultaa saavuttanut Pertti Karppinen, 69, on nimekkäin vehmaalaissyntyisistä urheilijoista.

Turun Urheiluliiton juoksijat asettuivat potrettiin juhlatamineissa. Kolmas vasemmalta Kaarlo Tuominen, vieressä Paavo Nurmi, Harri Larva ja reunimmaisena oikealla Arvo Suomela. Kuva: Niko Suomelan kotialbumi

Arvo Suomela perusti kilpauran jälkeen oman kiviliikkeen. Vehmaa on tunnettu punaisesta graniitistaan.

-?1930-luvun lopulla olin töissä Suomelan kiviliikkeessä. Se oli iso yritys, töissä oli varmaan 25 miestä, entinen kivimies Aimo Valtonen muisteli 2006 Vakka-Suomen Sanomissa.

Lehti oli haastatellut myös Suomelan lankoa Pentti Valosta, jonka mieleen oli jäänyt juoksijan omintakeinen valmistautuminen kisaan.

-?Mietoisten Maununpoikien Aarlahden urheilukentän avajaiskilpailuissa oli todellinen keskikesän hellesää. Arvo veti villapaidan päälleen ja toiset verryttelyhousut jalkaan ja lähti juoksulenkille, Valonen kuvaili.

Suomela saattoi myös jättää verryttelyjuoksun ennen kilpailua kokonaan väliin ja painua lenkin sijasta saunan lauteille kaverinsa "Kalle" Tuomisen kanssa.

Sodissa Suomela palveli lääkintämiehenä. Kantakortin mukaan hän oli aseeton b-mies.

Niko Suomela ei usko aseettomuuden johtuneen uskonnollisesta vakaumuksesta, vaan maailmankatsomuksesta.

Suomela kuului Jalkaväkirykmentti 56:een, joka jatkosodan hyökkäysvaiheessa osallistui ankariin taisteluihin Suojärven Näätäojalla Laatokan Karjalassa.

Puna-armeijan häätäminen katetuista asemistaan oli työläs ja veriseksi käynyt urakka. Venäläisillä oli huoltoa varten käytettävissä rautatie.

Saksalainen JR 310 tuli taisteluun suomalaisten avuksi. Kolme päivää kestäneiden ponnistelujen jälkeen yhteinen hyökkäysvoima oli kulunut loppuun. Taistelussa pahoin vajentunut JR 56 siirrettiin 28. heinäkuuta huolettavaksi takalinjoille.

Arvo Suomelan kohtalo täyttyi samana päivänä.

-?Kaksitoista taistelun vuorokautta oli takana, eivät kuitenkaan vielä tappiot. Sattui nimittäin niin ikävästi, että taakse maantien varteen päästyämme näimme siellä tuhotun hyökkäysvaunun ja päätimme lähemmin tutustua siihen, Viljo Vikanti muisteli Kansa Taisteli -lehdessä 1961.

-?Meidän muutamien miesten seisoessa hyökkäysvaunun vieressä sitä tarkastellen kuului kauempaa maantieltä laukaus ja samalla kaatui vieressäni seisova sotamies Arvo Suomela kuolleena maahan rinta pst-tykin ammuksen lävistämänä, Vikanti kirjoitti.

Toinen länsirannikon mies oli mennyt ropeloimaan saksalaisten 37 millin panssarintorjuntatykkiä ja laukaissut vahingossa tykin. Ammus osui noin 150 metrin päässä seisoneeseen Suomelaan.

Vehmaalainen oli yksi 230:sta Näätäojan taisteluissa kaatuneesta suomalaisesta. Haavoittuneita oli 610. Saksalaisia kaatui tai haavoittui yhteensä 470.

-?Näin päättyi rehdin ystävän ja urheilijan mainen taisto ja kilpa. Muistan ne monet urheilukilpailut, joissa näin Suomelan juoksevan, voittavan ja saavan palkintonsa. Nyt hän sai iäisyyspalkinnon, Vikanti tilitti.

Arvo ja Aili Suomelan perheeseen syntyi kolme lasta. Arvo Suomela ehti kaatua ennen kuopus Leon syntymää. Kuva: Niko Suomelan kotialbumi

Murhenäytelmän jälkeen hevosmies toi teltoille Arvon lompakon ja kellon. Aili Suomela sai jonkun ajan kuluttua pastorin tuoman murheenviestin kotiinsa.

-?Se on ollut karmea kokemus, kun on kaksi pientä lasta ja on kolmatta odottanut. Sitten Arvolla oli vielä tämä kiviliike, Niko Suomela pohtii.

Arvo Suomela oli rakentanut Vehmaan Uhluun asuintalon, jonka alakerrassa toimi Tarmolan kauppa.

Perheessä oli kaksi tytärtä. Niko Suomelan isä Leo Suomela syntyi lokakuussa 1941. Hän ei ehtinyt nähdä isäänsä.

Niko Suomela muistelee ihailleensa papan palkintokaappia mummolassa Vehmaalla. Kuva: Timo Sihvo

-?Miten käsittämättömän huono tuuri voi käydä. Se tuli tosi kaukaa se kajaus, Niko Suomela sanoo.

Panssarin­torjuntatykin laukaissut sotamies tuomittiin neljän kuukauden ehdottomaan vankeus­rangaistukseen. Niko Suomela ei syytä häntä.

-?Uhreja he kaikki siellä olivat, hän muistuttaa.

97-vuotiaaksi elänyt mummo ei Niko Suomelan mukaan kertonut kovin innokkaasti papan kohtalosta.

-?Toki sitten kun alettiin juttelemaan, hän kertoi jotakin. Luulen, että se oli ollut sellainen paikka, joka oli traumatisoinut häntä.

Juoksija Arvo Suomela tunnettiin huumorimiehenä. Kuvaan sopii hyvin, että ennen kaikkea kappaleestaan "Lännen lokari" tunnettu amerikansuomalainen kuplettimestari Hiski Salomaa oli Suomelan kaveri.

-?Arvo oli perushumoristi, joka kaveerasi aina Hiski Salomaan kanssa tämän Vehmaan vierailuilla, Suomelan lankomies Pentti Valonen muisteli 2006 Vakka-Suomen Sanomissa.

Hiski Salomaa oli syntynyt Kangasniemellä. Hänet on hauduttu vaimonsa sukuhautaan Vehmaan kirkkomaalla.

Arvo Suomelan edustaman Turun Urheiluliiton viestiporukan isähahmo oli tietenkin Paavo Nurmi. Hän ei aina ymmärtänyt Suomelan ja Kaarlo Tuomisen tempauksia kuten saunomista juuri ennen kilpailua.

-?Kyllä minä tiedän, että te hulluja olette, mutta että noin helvetin hulluja, Nurmen kerrotaan puuskahtaneen.

Myös Niko Suomelalle on piirtynyt kuva isoisästä, joka oli kova vääntämään vitsejä.

-?Kun Paavo Nurmi tunnettiin aika totisena miehenä, niin ainoa kerta kun tämä oli revennyt nauramaan oli harjoitusten jälkeen, kun Arvo oli seisonut ilkosillaan peilin edessä ja suihkun jälkeen sanonut, että yleensä urheilijat eivät ole hyvännäköisiä, mitenkä minusta on tullut, Suomela kertoo.