Kaija Räsänen osti vuonna 1917 rakennetun kaivostyöläisten asunnon ja remontoi siitä kartanon. Remonttiin hän sai kulumaan vuodessa tuhansia omia työtunteja ja rahaa uuden omakotitalon verran.

Kaija Räsänen remontoi purkukuntoisesta työväen asunnosta kartanon. Kuva: Kaija Räsänen

- Voimani olivat niin vähissä, että en jaksanut nostaa ylös edes isoa sorkkarautaa. Kun työ eteni, lihaskuntokin kasvoi.

Lähtötila vuonna 2016 oli surkea.

Kukkakauppa-, hautaustoimisto- ja ompeluyrittäjä Kaija Räsänen oli hankkinut 386-neliöisen hirsitalon tyttäreltään, joka puolestaan oli ostanut sen muutama vuosi aiemmin Outokummun kaupungilta.

Vanhan Kaivoksen lähipiirissä sijaitseva entinen kaivostyöläisten asunto oli lähes 90 000 euron hintainen, mutta remonttia se kaipasi kipeästi.

Talo vuonna 1917. Tähän aikaan rakennus oli kaivostyöläisten koti. Kuva: Outokummun kaivosmuseo

Syynä tähän oli väärin tehty remontti, jossa rossipohjaiseen taloon oli asennettu koneellinen ilmastointi. Sisäilmaongelmat olivat sitä luokkaa, että jotkut pitivät taloa purkukuntoisena. Viime vuosinaan talo oli ollut mielenterveyskuntoutujien päiväkeskus.

"Työskentelin talolla vuoden jokaisena päivänä 14-?16 tunnin ajan", Räsänen kertoo. Kuva: Kaija Räsänen

Aiemmin yhden omakotitalon rakentanut ja paljon vanhaa korjannut Räsänen tiesi, että talo oli ongelmista huolimatta pelastettavissa.

Hyvää rakennuksessa oli nimittäin paljon. Vuonna 1917 tehdastyöläisten kodiksi rakennettu talo oli hirsirunkoinen, ja hirret olivat hyväkuntoiset. Sisätiloja koristivat puolestaan huomiota herättävät yksityiskohdat, kuten vanhat ja väreilevät ikkunat, joista valo siivilöityi ympärille kauniisti.

Räsäsen vuonna 2016 aloittama remontti kesti yhteensä vuoden verran.

Tuona aikana remonttityömaalla pyöri pääasiassa Räsänen sekä muutama palkattu ammattilainen, kuten putkiasentaja, sähkömies ja timpuri.

- Omien työtuntien määrä oli valtava. Työskentelin talolla vuoden jokaisena päivänä 14-?16 tunnin ajan. Puoliso oli korvaamaton tuki, Räsänen kertoo.

Hyvät ammattilaiset löytyivät kyselemällä paikallisilta, kehen voi luottaa. Räsäsen omakin remonttikunto kasvoi vuoden mittaan niin, että alun väsymys taittui. Mitä pidemmälle remontti eteni, sitä selvemmäksi kävi, että talo ei ollut tarkoitettu purettavaksi.

-?Mikään katastrofaalista ei löytynyt. Tiesin myös, että jos kosteusongelmia olisi paljastunut, nekin olisivat korjattavissa, Räsänen sanoo.

Mitä pidemmälle remontti eteni, sitä selvemmäksi kävi, että talo ei ollut tarkoitettu purettavaksi. Kuva: Kaija Räsänen

Remontoijat muuttivat talon pala palalta purkukuntoisesta rakennuksesta nykyaikaiseksi majoitus- ja juhlatilaksi.

Kun Räsänen työskenteli muovimattojen ja lastulevyjen purkamisen parissa, alta paljastui aito, kaunis puupinta, joka ihastuttaa kävijöitä vielä tänäkin päivänä.

Paljon aikaa kului työhön, jonka Räsänen teki käsin. Hän hioi puulattiat, pesi hirsipinnat ja kunnosti vanhat ikkunat ja ovet.

Koska rakennus tuli yrityskäyttöön, siltä vaadittiin tiettyä tasoa. Työntekijöiltä meni paljon aikaan, sillä tiloihin piti saada muun muassa invavessat.

Rahaa remonttiin kului lähes 200 000 euroa.

-?Samalla rahalla olisi saanut uuden omakotitalon, Räsänen kertoo.

Kaija Räsänen remontoi kartanon vanhaa kunnioittaen. Puupinnat ovat vanhat. Kuva: Kaija Räsänen

Vanhan vaaliminen näkyi prosessin aikana. Räsänen ei tehnyt kompromisseja silloinkaan, kun ammattilaiset niistä vihjasivat.

-?Esimerkiksi kirvesmies sanoi minulle, että älä sinä turhaan niitä ikkunoita hio ja maalaa. Uusia saa K-Raudasta. Mutta minä olen sitä mieltä, että vaha talo menettää jotakin arvokasta, jos siinä käytetään liikaa uutta, Räsänen kertoo.

Vanha kaivosmiesten asunto tunnetaan nykyään nimellä Kyykerin kartano.

Huoneita on kahdeksan, ja niissä majoittuu juhlavieraita, matkailijoita ja matkatyöläisiä vuoden ympäri.

Kartanon sisätilat, joissa voi järjestää juhlia, ovat vaaleat mutta kodinomaiset. Toteutuksen on tehnyt aiemmista vaatesuunnittelijan töistä visuaalisuutta oppinut Räsänen.

Toista oli ennen.

Historia on esillä kartanon portaikossa. Kuva: Kaija Räsänen

Tietyissä ovissa on nimittäin nimiä, jotka ovat vanhaa perua. Kuva: Kaija Räsänen

Viime vuosisadan alussa pienissä 19,5 neliön hellahuoneissa asui useampia henkilöitä. Vilskettä riitti, sillä perheitä rakennuksessa oli 16, ja asukkaita parhaimpina päivinä 99.

-?Pienissä huoneissa poltettiin myös piippua, mikä oli tehtaan ylemmältä taholta tullut toive. Kaivostyöntekijöiden haluttiin polttavan tupakkaa, jotta kivipölyn saisi keuhkoista helpommin liikkeelle, Räsänen kertoo.

Kun Räsänen otti rakennuksen hirsipintaa esille remontin aikana, piipun tuoksu oli yhä haistettavissa.

-?Hirsien putsaaminen kesti pitkän aikaa, Räsänen kertoo.

Sen verran paljon vanha kaivosmiesten koti remontissa muuttui, ettei työläisten historia enää rakennuksessa näy. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Tietyissä ovissa on nimittäin nimiä, jotka ovat vanhaa perua.

Rakennuksen alkuvuosilta kirjaimet tuskin ovat.

Räsänen kertoo, että tehtaaseen tuli alkujaan töihin miehiä, joista osa ei osannut lukea tai kirjoittaa.

-?Heistä huolehti sekä emännöitsijä että läheinen kauppias. Kauppias hoiti kauppalaskujen tilitykset yhtiön kautta, kun oli tilipäivä.

Kartanossa on tilausravintola. Kuva: Kaija Räsänen

Kaija Räsänen on omistanut kartanon nyt kuusi vuotta, mutta hän katsoo jo tulevaisuudessa eteenpäin.

Jatkossa kartanon tiluksilla pyörinee uusi emäntä tai isäntä, sillä Räsänen on päättänyt luopua silmäterästään.

Kartanossa on kahdeksan huonetta, ja niissä majoittuu juhlavieraita, matkailijoita ja matkatyöläisiä vuoden ympäri. Kuva: Kaija Räsänen

Luopumispäätös liittyy sekä ikään että siihen, että yrittäjällä riittää työtä hautaustoimiston ja kukkakaupan kanssa.

-?Olen yli 70-vuotias, ja jostakin täytyy elämän myötä luopua. Työntekoa en kuitenkaan lopeta. Kartanon myynnin jälkeen pohdin, voisiko osittainen eläkkeellä olo olla makuuni.

Muita vanhojen talojen remontista haaveilevia Räsänen kannustaa tarttumaan työhön ennakkoluulottomasti.

Räsäsen mielestä on surullista, että Suomi on täynnä vanhoja hirsirakennuksia, joiden annetaan lahota paikoilleen.

-?Työhön kannattaa ryhtyä, sillä vanhaa taloa ei tarvitse saada hetkessä valmiiksi.