Lasten kiukkukohtaukset ovat tuttuja monille vanhemmille. Asiantuntija jakaa parhaat vinkkinsä niiden kohtaamiseen.

Lapsen yllättävät raivokohtaukset voivat hämmentää vanhempia. Kuva: Colourbox

Lapsen moniin kehitysvaiheisiin liittyy voimakasta tunteiden näyttämistä ja itkupotkuraivareita. Uhmaikä eli oman tahdon opettelemisen ikä alkaa yleensä noin kahden vuoden iässä ja kestää vaihtelevan ajan. Useimmilla lapsilla se laantuu viimeistään 4-5-vuotiaana.

- Tahtoikäinen lapsi ei osaa säädellä tunteitaan samalla tavalla kuin aikuinen ja tarvitsee siksi aikuisen apua tunteiden säätelyn harjoitteluun, sanoo Anna Weckström MLL:sta.

Hän tietää, ettei kiukku- ja raivokohtaukseen useinkaan tarvita edes isompaa syytä.

- Se voi lähteä vaikka siitä, että lapsi ei halua pukea haalaria päälle. Vanhemmat voivat olla aivan hädissään, kun tällainen voimakas reaktio tulee niin pienestä asiasta.

Aikuisen toiminnalla on iso merkitys, kun lapsi päästää tunteet valloilleen. Weckström kannustaa aikuista auttamaan lasta näiden tunteiden sanoittamisessa ja tunnistamisessa. Aikuisen tehtävä on tukea lasta siinä, että tilanteessa päästään eteenpäin.

- Voi kysyä vaikka, harmittaako häntä lähteä ulos tai onko kurja pukea haalaria päälle, tai tarvitseeko hän apua. Tarvitaan sellaista rauhallista tilanteen ja tunteiden sanoittamista, ja toisaalta myös välittämistä ja hyväksymistä. Pitäisi näyttää, että ymmärtää ja hyväksyy lapsen tunteen, sen, että päiväkotipäivä jännittää eikä huvittaisi lähteä.

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee vanhemman apua tunteidensa hallitsemiseen. Aikuisen tuella lapsi oppii säätelemään tunteitaan ajan kanssa.

Weckström muistuttaa kaikenlaisten tunteiden ja reaktioiden olevan sallittuja, kunhan lapsi ei satuta itseään ja muita.

- Jos lapsi on tosi hanakka lyömään, rauhallisena hetkenä voisi pohtia, millaiset keinot niissä tilanteissa voisivat toimia. Joillakin lapsilla auttaa syliin tuleminen. Toiset taas eivät halua tulla kosketetuksi, ja sekin on ok. Jos lapsi ei halua olla sylissä, hänen kanssaan voi sopia jonkin muun paikan, jossa voi rauhoittua. Se voi olla vaikka keittiössä ruokapöydän alla tai sängyn alla. Paikka joka lapsesta itsestä tuntuu hyvältä.

Mikäli raivokohtaukset esiintyvät aina samoissa tilanteissa, kuten kauppakäynneillä, voi pohtia, onko toimintatapoja mahdollista muuttaa. Kuva: Colourbox

Mikäli lapsen jatkuva ja toistuva riitely ja kiistely aiheuttaa huolta päiväkodin työntekijöissä ja vanhemmissa, Weckström suosittelee selvittämään, onko lapsella kaikki hyvin.

- Ylipäätään jos lapsen käytös aiheuttaa voimakasta huolta vanhemmalle, voi olla hyvä olla yhteydessä neuvolaan. Puhuminen yleensä aina auttaa, jos omassa arjessa on huolia ja haasteita. Myös meillä MLL:ssa on kanavia, joissa voi matalalla kynnyksellä jakaa tilannetta muiden aikuisten kanssa. Vanhempain puhelin, chat ja nettikirjepalvelu ovat maksuttomia, anonyymejä ja täysin luottamuksellisia palveluja.

Osa lapsista rauhoittuu vanhemman sylissä, osa kaipaa omaa tilaa raivokohtauksen iskiessä. Kuva: Colourbox

Joskus tilanne eskaloituu niin, että lapsen raivokohtaus saa aikuisen hermostumaan. Weckström suosittelee palaamaan tilanteeseen, kun voimakkain tunnemyrsky on ohi tai on itse rauhoittunut. Viimeistään työpäivän jälkeen, jos riita puhkesi aamulla.

Riitaa ei pidä jättää ilmaan roikkumaan.

- Tapahtuma käydään läpi ja pyydetään anteeksi omaa hermostumista. Yhteyden palauttaminen lapseen on aina aikuisen tehtävä.

Kun tilanne on päällä ja oma reagointi alkaa ottaa kierroksia, huoneesta on hyvä poistua hetkeksi vaikka vessaan.

- Oman hermoston voi rauhoittaa vaikka kastelemalla kasvonsa kylmällä vedellä.

Aamuraivareita voi yrittää välttää ennakoimalla. Kun lapsi tietää mahdollisimman hyvin, mitä seuraavaksi tapahtuu, aamuista tulee sujuvampia.

- Jos lapsi on epävarma eikä tiedä mitä tapahtuu, se on oivallinen maaperä raivareille. Myös jos ollaan väsyneitä, kiukkukohtauksien todennäköisyys on suurempi.

Pysy rauhallisena, sillä tunteet tarttuvat helposti. Vanhemman levolliset otteet ja empaattisuus rauhoittavat.

Lasta ei pidä jättää yksin raivoamaan. Mutta jos alat itse hermostua, poistu tilanteesta hetkeksi ja hengitä syvään muutama kerta ennen kuin palaat lapsen luo. Hae apua, jos oma reagointi alkaa pidemmän päälle huolestuttaa.

Lapsen on tärkeää tietää, että tunteiden näyttäminen ja purkaminen on sallittua. Lapsen on myös tärkeää kokea, että aikuinen ymmärtää hänen tunteensa.

Ota lapsi syliin rauhoittumaan. Jos hän ei halua syliin, riittää, kun olet läsnä. Selvitä lapsen kanssa etukäteen, mikä voisi olla tälle sopivin tapa rauhoittua.

Jos lapsi vahingoittaa itseään tai muita, järkevintä on ottaa lapsi syliin lempeän napakalla otteella.

Palauta yhteys kiukkukohtauksen jälkeen ja käy läpi, mitä oikein tapahtui. Lapsen on tärkeää tuntea, että hän on vanhemmalle edelleen tärkeä ja rakas.

Älä vaadi lapselta anteeksipyyntöä.

Ennakoi hankalia tilanteita pohtimalla niitä etukäteen. Jos kiukkukohtaus tulee kaupassa pitkän hoitopäivän jälkeen, mieti, jos voisit käydä kaupassa ilman lasta.

Mieti, saako lapsi riittävästi vanhemman huomiota ja syliä, kiitosta ja ihailua.

Turhautumista voi hillitä myös sillä, että lapselle annetaan mahdollisuus tehdä omia valintoja tietyissä asioissa, kuten vaatteiden valinnassa.

Tutut päivittäiset rutiinit rauhoittavat ja tuovat turvaa.

Lähteet: mll.fi, vanhempainnetti