Jopa 85 prosenttia työikäisistä alkoholin riskikuluttajista on työelämässä. Kaarina on yksi heistä. - En ole veloissa, tienaan itse omat rahani, järjestän elämyksiä ystäville ja pystyn tekemään töitä, Kaarina kertoo.

"Yli puolet niistä, jotka juovat alkoholia yli riskirajojen, pitävät itseään kohtuukäyttäjinä", kertoo päihdeneuvonnan päällikkö Kaisa Åberg EHYT ry:stä. Kuva: Shutterstock

Kaarinan, 62, arkipäivä alkaa samalla tapaa kuin monen työssä käyvän.

Hän herää kello 6.30, juo kahvin mustana, syö kaurapuuroa marjoilla sekä leikkeleillä päällystetyn ruisleivän ja aloittaa työt kello 8. Työpäivän päätyttyä Kaarina käy kuntosalilla tai vesijuoksemassa.

Kun koittaa iltaruuan aika, Kaarinalla avaa viinipullon - yleensä sellaista laatua, joka sopii ruuan kanssa. Jos puolison kanssa riittää juttua, viinilasillisia menee helposti viisi tai ylikin. Kaarina ja hänen miehensä pitävät ruuanlaitosta ja keskustelemisesta ja tykkäävät nauttia viiniä siinä samalla.

- Olen alkoholin suurkuluttaja, aktiivinen juoppo, Kaarina tunnustaa.

Alkoholin suurkuluttajat juovat joko paljon kerrallaan tai kohtalaisia määriä usein. Tällöin säännöllinen kulutus ylittää terveysriskirajan.

Alkoholinkäytön riskirajat

Kohtalaisen riskin taso on naisilla 7 alkoholiannosta viikossa.

Yksi alkoholiannos on esimerkiksi lasillinen viiniä (12 cl) tai pullollinen keskiolutta tai siideriä.

Riskirajat tarkoittavat huomattavaa juomiseen liittyvien riskien - kuten maksa- ja haimasairauksien sekä rintasyövän riskin - lisääntymistä.

Alkoholinkäyttö on täysin riskitöntä vain silloin, kun sitä ei käytä lainkaan.

Hieman yllättävää on se, että suurin osa alkoholin suurkuluttajista käy töissä.

Työikäisistä riskikuluttajista noin 85 prosenttia on mukana työelämässä, selviää Lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin artikkelista. Niin on Kaarinakin.

Kaarina kuvailee itseään aktiiviseksi ja akateemisesti sivistyneeksi. Hän on töissä yliopistossa, puhuu monia eri kieliä, pelaa golfia ja tennistä sekä vetää vapaa-ajallaan harrastusryhmiä.

- Minulla on reumaperäisiä sairauksia, mutta elän mielekästä elämää ja tuotan hyvää mieltä muille. Olenko huono ihminen? Mielestäni en, Kaarina pohtii.

Kolme kertaa viikossa Kaarina pyrkii pitämään niin sanotun nollapäivän. Silloin hän ei käytä lainkaan alkoholia. Joskus nollapäiviä on viikossa vain yksi, joskus neljä, fiiliksen mukaan.

Kaarinan mukaan hän ei kärsi nollapäivinä vieroitusoireista, mutta yksi ongelma alkoholittomiin päiviin liittyy.

- Nukun huonosti, jos en ota iltaviiniäni, ja huonosti nukutun yön jälkeen aamut ovat nihkeitä.

Alkoholi rentouttaa Kaarinaa. Tämä on yksi syy, miksi hän alkoi aikanaan käyttää sitä runsaammin.

Ensimmäisen kerran Kaarina joi itsensä humalaan teini-iässä. Juominen muuttui pikkuhiljaa suurkulutukseksi noin kaksikymmentä vuotta sitten, kun lapset oli jo tehty. Työelämässä oli rankkaa, ja Kaarina koki tulleensa kiusatuksi työpaikallaan.

- Sain nollattua työmurheeni alkoholilla.

Kaarinan mukaan alkoholi helpottaa hänen reumakipujaan. Juominen on myös usein humalahakuista.

- Koen olevani erityisherkkä, ja tunnen kaikki tunteet voimakkaina. Jos tunnen itseni kiukkuiseksi ja pettyneeksi, avaan silloin helposti pullon. Se auttaa ja rauhoittaa.

Työntekoon juominen ei ole Kaarinan mukaan vaikuttanut, eikä hän ole ollut sen vuoksi koskaan poissa töistä.

- En kärsi vapinasta tai tärinästä - enkä haise vanhalle viinalle. Milloinkaan en ole vienyt juomia työmaalle. Järki, muisti, äly ja kroppa toimivat.

Kaarinan mukaan hänestä ei pysty näkemään päältä päin, että hän on suurkuluttaja.

- En ole veloissa, ansaitsen itse omat rahani, minulla on maksettu omistusasunto, järjestän elämyksiä ystävilleni ja pystyn tekemään töitä sekä harrastamaan.

Kaarinan alkoholinkäytöstä tietävät niin läheiset, ystävät kuin työtoveritkin. Hänellä on kolme aikuista lasta.

- He hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Keskimmäisen lapseni mielestä on joskus lapsuudessa ollut ikävä katsoa, kun äiti on ollut humalassa. Koskaan en kuitenkaan ole ollut aggressiivinen. En riehu, muutu veemäiseksi tai tanssi pöydillä, kun olen humalassa.

Kaarinan aviomies on kohtuukäyttäjä. Hän on ottanut juomisen puheeksi aina välillä.

- Muutaman kerran vuodessa hän yrittää nätisti puhua, että pitikö taas eilen vetää niin paljon. Mutta hän tietää, että huomauttelu ei johda mihinkään.

Myös työterveyslääkäri on tietoinen Kaarinan alkoholinkäytöstä. Kaarina käy tutulla lääkärillä kerran vuodessa tarkistuttamassa veriarvonsa.

- Kun kerroin työterveyslääkärille rehellisesti juomisestani, hän sanoi, että teet itse omat valintasi, mutta koeta pitää ainakin yksi selvä päivä viikossa, ettei tule terveyshaittoja.

Maksa-arvot ovat nousseet pikkuhiljaa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta Kaarina ei ole huolissaan terveydestään.

- Olen saattanut monta läheistäni hautaan. Nuorin heistä oli 35-vuotias ystäväni, joka sairasti rintasyöpää. Eräs toinen läheinen ystäväni ei viimeisen vuoden ajan pystynyt kuin makaamaan sohvalla ja oksentamaan rankkojen hoitojen takia.

Sen kaltaista elämäntilannetta Kaarina ei toivoisi itselleen.

- En halua pitkää elämää, jos se sisältää kipua ja huonovointisuutta. Valitsen mielummin lyhyemmän ja kivuttoman elämän. Olen sinut kuoleman kanssa. Se tulee, kun on minun vuoroni.

Juominen on Kaarinan sanoin hänen oma valintansa. Hän ei koe juomista ongelmalliseksi muille kuin omalle itselleen, ja hän tietää runsaan alkoholinkäytön vaaroista.

- Koska tiedän, että alkoholi ei ole maksalle terveellistä, mietin silloin tällöin, milloin maksani poksahtaa - ja mitä sitten tapahtuu?

Toinen ongelma on Kaarinan mukaan se, että alkoholin sisältämä energia kerryttää kiloja. Nämä asiat askarruttavat häntä aina välillä, eivät kuitenkaan koko ajan aktiivisesti.

- Halutessani pystyn olemaan vaikka kuukauden juomatta, mutta miksi alkaisin rajoittaa elämääni?

Kaarinalla on itse maksettu sairauskuluvakuutus. Jos hän joutuu alkoholin takia hoitoon, hänen oma vakuutuksensa korvaa mahdolliset kulut. Yhteiskunnan varaan Kaarina ei hoitojaan laske.

- Kaikkien pitäisi saada elää omien arvojensa mukaan, kunhan he eivät loukkaa tai satuta muita eläviä olentoja tai tee pahaa ympäristölle.

Haastateltavan nimi on muutettu.

Alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on 47 annosta yhtä aikuista kohti kuukaudessa. Annosmäärä vastaa lähes kahta laatikkoa keskiolutta (24 pullon pakkaus).

Yli riskirajojen juo arviolta 200 000-500 000 suomalaista. Se on paljon.

- Riskijuominen ja humalajuominen ovat yleisiä ja kulttuurisesti hyväksyttyjä, joten niitä on helppo pitää normaalina. Yli puolet niistä, jotka juovat alkoholia yli riskirajojen, pitävät itseään kohtuukäyttäjinä, sanoo päihdeneuvonnan päällikkö Kaisa Åberg EHYT ry:stä.

Päihdeneuvonta on auttava puhelin, johon voi soittaa kuka tahansa, mikäli on huolissaan omasta tai läheisensä päihteiden käytöstä. Soittaa voi nimettömänä, eikä puhelu maksa mitään.

Suurkuluttajien soitot ovat Päihdeneuvonnassa tuttuja. Moni on saattanut vähätellä ja katsoa sormien läpi juomistaan jopa vuosikymmeniä, mutta jossain kohtaa alkoholinkäyttö on alkanut vaikuttaa terveyteen, ihmissuhteisiin tai työhön.

- Voi olla harrastuksia, kaunis koti ja raha-asiat kunnossa, mutta jatkuva runsas juominen on alkanut tuntua, Åberg sanoo.

Tyypillisesti päihdeneuvontaan soittava ei enää kykene täysin vaikuttamaan juomiseensa, vaikka tahtoisikin. On ehkä tapahtunut jokin ylilyönti tai kumppani on vaatinut hakemaan apua.

Monella omasta juomisestaan huolestuneella on työpaikka. Jotkut eivät juo arkena, mutta ottavat alkoholia humalahakuisesti viikonloppuisin ja lomilla. Sitten on soittajia, jotka tissuttelevat päivittäin.

Jotkut kertovat juovansa pitkin päivää, esimerkiksi etätyön lomassa. Tällöin kyse on usein jo riippuvuudesta. Riippuvuus eli alkoholismi on sairaus.

- Suurkuluttajilla on korkea riski sairastua riippuvuuteen. Hyvin harva menee suoraan syvään päätyyn. Riippuvuus syntyy pikku hiljaa huomaamatta ja toleranssi kasvaa, kunnes ollaan tien päässä eikä tilanne ole enää omassa hallinnassa, Åberg sanoo.

Tietynlainen koulutus tai tulotaso ei suojaa ketään.

- Samaa etanolia on sekä kalleimmassa laatuviskissä että markettikaljassa. Moni voi ajatella, että eihän minulla ole ongelmaa, kun en ole siellä ostarin kulmalla, vaikka ongelmia olisi monella elämän alueella.

Häpeä juomisesta voi olla kova. Niin kova, että ihminen selittelee sekä itselleen että muille juomistaan, keksii tekosyitä eikä uskalla kertoa sanaakaan asiasta esimerkiksi työterveyshuollossa.

- Työ on monelle pärjäämisen mittari, Åberg sanoo.

Ulkopuolisetkin saattavat ajatella, että ongelmia ei ole niin kauan kuin ihminen vain hoitaa työnsä.

Runsas ja jatkuva alkoholin käyttö merkitsee selviä terveysriskejä. Se haittaa esimerkiksi sydämen ja verisuonten terveyttä sekä vahingoittaa maksaa.

Runsas alkoholinkäyttö lisää myös monien eri syöpien riskiä ja vaikuttaa mielen hyvinvointiin.

- Jokainen punnitsee hyödyt ja haitat, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että itselle ei voisi tulla ongelmia. Alkoholi ei ole mikään terveystuote. Voi tulla se kohta, että juominen ei enää ole oma valinta.

Jokaisen olisi Åbergin mielestä hyvä pysähtyä säännöllisesti miettimään omaa alkoholin kulutustaan. Ongelmiin on aina helpompi puuttua ennen kuin ne pitkittyvät.

- Kokeile pitää raittiita päiviä ja jaksoja, vaikka kuukausi, ja katso, miltä tuntuu. Jos raittius ei onnistu, huomaat, hallitsetko sinä päihteiden käyttöä vai päihteet sinua.

Vaikka juominen olisi runsastakin, sen aiheuttamat haitat ovat usein korjattavissa tai lievennettävissä, ja apua on saatavilla.

- Ei ole niin epätoivoista tilannetta, että ei olisi mahdollista vaihtaa suuntaa.

Lähteitä: EHYT ry., Päihdelinkki, THL, Aikakauskirja Duodecim, Terveyskirjasto

Jos oma alkoholinkäyttö mietityttää, Päihdeneuvonnan ammattilaiset vastaavat numerossa 0800 900 45 ympäri vuorokauden. Soittaminen on maksutonta ja anonyymia.