Tamperelainen Ville Hevonkorpi asensi kerrostaloasuntonsa parvekkeelle aurinkopaneelit. Laitteisto tuo turvaa, jos sähköjä katkaistaan, ja satsauksen pitäisi maksaa itsensä takaisin.

Aurinko porottaa, mikä naurattaa Ville Hevonkorpea ja Janica Branderia. Ekoenergia siirtyy pienelle parvekkeelle asennetista paneeleista hyvää vauhtia sisällä olevaan virta-asemaan. Kuva: Kalle Parkkinen

Tamperelaisen tornitalon kuudennessa kerroksessa perheineen asuva "eko-pellepeloton", diplomi-insinööri Ville Hevonkorpi, 42, sai kuningasidean: kokeillaan, miten pieneltä avoparvekkeelta saa aurinkoenergiaa!

Saahan sitä.

Tosin vain marginaalisesti. Sähkösopimusta energiayhtiön kanssa ei ole irtisanottu.

Hevonkorven ja toimittaja-tietokirjailija Janica Branderin, 39, taloudessa suuret sähköntarpeet tyydytetään edelleen energiayhtiön tuottamalla verkkovirralla.

Paneeleita on kuudennen kerroksen parkekkeella kaikkiaan kuusi. Kuva: Kalle Parkkinen

Tärkeintä on, että kokeilu onnistui. Kuudesta paneelista, johdoista ja itsenäisestä virta-asemasta koostuva aurinkoenergiajärjestelmä köllöttelee lattialla ja kerää virtaa hyvää vauhtia.

- Äsken oli 49 wattia, nyt jo 58, virta-aseman näyttöä tarkkaileva Hevonkorpi toteaa muutoksesta vain parin minuutin sisällä.

Toinen lukema näytöllä kertoo, että akut ovat 83-prosenttisesti täynnä. Noin 40 kiloa painavassa virta-asemassa sekä maksimi syöttoteho että akkujen kapasiteetti ovat 3,6 kilowattia.

Noin 40 kiloa painavassa virta-asemassa on USB-paikkojen lisäksi neljä normaalin sähkövirran pistoketta. Kuva: Kalle Parkkinen

- Ei tällä maailmaa muuteta, mutta kaltaiselleni teknologianörtille tällainen kokeilu on erittäin kiinnostava.

Laitteisto maksoi kaikkineen reilut kaksi tuhatta euroa. Säästöä tuli siinä, että Hevonkorpi teki osan töistä itse. Sähkötyöt hallitseva ja kaikki komponentit itse kasaava tee-se-itse-mies kasaisi paketin vielä paljon halvemmalla.

Säästöjen takia teknologia-alan yrityksen toimitusjohtajana työskentelevä Hevonkorpi ei projektiin lähtenyt. Hänen arvionsa mukaan paneeleilla voi saada vuodessa käyttöön sähköä 100-200 kilowattitunnin verran.

- Laskin, että tämä aurinkovoimala maksaa kyllä itsensä takaisin, mutta aikaa siihen voi mennä kymmenen tai jopa 50 vuotta.

Nyt mennään siis enemmän rakkaudesta lajiin -pohjalta.

Brander ja Hevonkorpi asuvat tornitalossa, jonka parveke avautuu suoraan etelään. Taustalla (vasemmalla) näkyy Kalevan kirkko. Kuva: Kalle Parkkinen

Hetki IS:n vierailulle nelihenkisen lapsiperheen kotona on aurinkoenergian näkökulmasta niin hyvä kuin syyskuun loppupuolella voi olla. On puolipäivä, ja aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta suoraan etelään antavalle kuudennen kerroksen parvekkeelle niin raivokkaasti kuin kykenee.

- Syksyllä tehokkaita tunteja on vain kolme tai neljä. Keskikesällä kennot voivat tuottaa energiaa kymmenenkin tuntia.

Saatavaa tehoa syö merkittävästi se, ettei aurinkokennoja saanut asentaa parvekkeen reunan ulkopuolelle.

- Kaltereista tuleva varjostuma kasvaa nopeasti. Se voi viedä tehoista pois jopa 90 prosenttia.

Kalevan kaupunginosassa asuvan perheen aurinkovoimala on ollut täyteen iskuunsa viritettynä vasta muutaman päivän. Aurinkoenergiaa on jo hyödynnetty muun muassa kännyköiden ja läppärien lataamisessa, mutta voima-asemasta voi olla merkittävämpääkin hyötyä.

Auringosta hyötyvät myös tomaatit. Kuva: Kalle Parkkinen

Edessä kun saattaa olla talvi, jolloin energiapula saattaa iskeä. Tampereen Sähköverkko Oy onkin valmistautunut pistämään sähköjä poikki ympäri kaupunkia - mahdollisesti jopa varoittamatta.

Lue lisää: Tampereen suunnitelma: Jos sähköpula iskee, 80-luvun asuinalueilla on syytä varautua sähkökatkoihin ensimmäisenä

- Jos sähkökatko tulee, pesukoneen sähköjohdon voi kytkeä virta-asemaan ja pestä ohjelma loppuun, Brander havainnollistaa pyörillä varustetun siirrettävän laitteen mahdollisuuksia.

Toki siinä kohtaa on oleellista, että aurinkoenergiaa on akustossa tallessa enemmän kuin vähän. Pesukoneen kaltaiset laitteet, samoin kuin uunit ja vaikkapa vain vedenkeittimet, syövät energiaa selvästi enemmän kuin kännykän lataaminen tai sähkövalo.

Kotoa käsin työskentelevä Janica Brander voi ladata laitteidensa akut aurinkovoimalla. Kuva: Kalle Parkkinen

Branderin kaltaiselle kotoa käsin työskentelevälle tietotyöläiselle aurinkovoima-aseman olemassaolo on kuitenkin tärkeä. Läppärin ja muiden sähköisten työkalujen virrankulutus kun on varsin matalaa.

- Todennäköisesti virtaa riittäisi tietokoneelle ja muihin laitteisiin melkein koko viikoksi. Lisäksi voin ottaa virta-aseman vaikka mukaan pidemmälle työkeikalle.

Tietoalan ammatti on tässä suhteessa hyvä valinta. Brander kertoo kotileipurina työskentelevästä ystävästään, jolle vastaava aurinkovoiman määrä olisi yhtä tyhjän kanssa

Parvekkeen tuuletusteline onkin nyt paneeliteline. Kuva: Kalle Parkkinen

- Hänellä on koko ajan uunit ja vatkaimet päällä. Lisäksi hänellä on paljon kylmäsäilytystilaa. Hän on hyvin huolissaan raaka-aineiden ja sähkön hintojen nousun vuoksi, Brander kertoo.

Hevonkorpi on tutkinut oman perheen sähkönkulutusta. Perjantaipäivät muistuttavat siitä, missä ongelmissa leipuriystävä taistelee.

- Me vietetään aina pizzaperjantaita. Kun uunit laulavat koko illan, sähkönkulutuksessa näkyy älytön piikki.

Vanhempien kiinnostus ympäristöystävällistä energiantuotantoa kohtaan poikinee jatkossa hyvää. Pariskunnan 2- ja 9-vuotiaille tyttärille aurinkovoima tulee väkisinkin tutuksi, kun virta-asema tekee työtään asunnon keskeisellä paikalla

- Vanhempi tyttäremme on tästä tosi innostunut. Hänelle on tärkeää kuunnella iltasatu padilla, jonka hän on ladannut aurinkovoimalla.

Kaiteen kalterit heikentävät aurinkoenergian keräämistä. Kaltereiden ulkopuolelle paneeleita ei saanut asentaa. Kuva: Kalle Parkkinen

Hevonkorven teknistä mielenkiintoa tai Branderin työtä turvaavaa varavoimaa tärkeämpi tekijä perheen sisällä saattaakin lopulta olla ihan joku muu.

- Vaikka tämä jäisi taloudellisesti katsoen marginaaliseksi kokeiluksi, niin tässä on myös kasvatuksellinen puoli. Oma aurinkovoimala lisää lastemme kiinnostusta energiaa ja sen säästöä kohtaan, Brander miettii.

- Kun olin itse lapsi, ei energiasta puhuttu käytännössä mitään. Olen iloinen, jos voimme tämän avulla tehdä kasvatustyötä.

Kasvatuksen kannalta hyvä sekin, että perhe asuu taloyhtiössä, jonka yhtiökokouksessa ei tarvitse väitellä siitä, onko ilmastonmuutos totta vai ei. Branderin ja Hevonkorven perhe ei ole aurinkovoimainnostuksensa kanssa yksin, sillä 11-kerroksisen tornitalon yksikerroksisen liikesiiven katollekin on asennettu aurinkopaneeleita.

Kuudennen kerroksen paneeleita ei ohikulkija helposti huomaa. Kuva: Kalle Parkkinen

Merkittävämpi seikka on toki se, että taloyhtiö on jo aiemmin siirtynyt maalämpöön. Investointi tiesi osakkaille yhtiölainaa, mutta samalla myös selvästi entistä matalampia energiakuluja.

- Vastike on pysynyt investoinnista huolimatta samana, Hevonkorpi toteaa.

- Tarkistin oman hiilijalanjälkeni. Se on maalämmön ansiosta nyt selvästi pienempi kuin opiskelijana, kun asuin pienessä sähkölämmitteisessä asunnossa. Ja nyt meillä on neliöitä 150, Brander kertoo.

Kotona työskentelevälle Janica Branderille virta-asema tarkoittaa turvaa sähkökatkosten varalta. Kuva: Kalle Parkkinen

Oma aurinkovoimala ei hiilijalanjälkeä juuri pienennä. Etenkään lähikuukausina.

- Huhtikuusta elokuulle tämä tuottaa sähköä hyvin. Marraskuusta tammikuulle ei juuri lainkaan, Hevonkorpi tietää.

Mutta onpahan aina hyvä syy toivoa kaunista säätä.