Vladimir Putinin käynnistämä liike­kannalle­pano saattoi olla paras mahdollinen käänne venäläisten itsensä kannalta, sillä nyt heillä on vielä tilaisuus tehdä muutos, erikoistoimittaja Arja Paananen kirjoittaa.

Vladimir Putinin määräämää osittaista liikekannallepanoa on kutsuttu Venäjällä jo sanaväännöksen myötä "hautaan­panoksi". Kuva on Pietarista keskiviikolta 21. syyskuuta. Kuva: Olga Maltseva / AFP

Kun Venäjän itsevaltainen presidentti Vladimir Putin puhui keskiviikkona 21. syyskuuta, suurin osa venäläisistä kuunteli häntä kauhun ja järkytyksen sekaisin tuntein.

Ensi kertaa venäläiset äidit ja isät tajusivat konkreettisesti, että myös heidän oma rakas poikansa voidaan komentaa sotaan.

Jokainen venäläinen sotakuntoinen mies ymmärsi, että myös hänet itsensä voitaisiin tulla hakemaan kotoa tai lähettää rintamalle suoraan kadulta.

Venäläiset naiset havahtuivat siihen, että heidän miehensä ja lastensa isät voitaisiin uhrata sodan lihamyllyyn heidän aiemmin niin kovasti ihailemansa Putinin käskystä.

Se siis niistä Putinin lupailuista, kun hän vielä maaliskuun alussa vannoi, että "erikoisoperaation" suorittaisivat vain ammattisotilaat eikä Ukrainaan lähetettäisi varusmiehiä eikä reservin sotilaita.

Moni venäläinen uskoi vielä tuolloin Putinia, mutta usko on sittemmin rapissut olemattomiin. Nyt venäläiset ovat valmiita uskomaan jo siihen, että tosiasiassa Ukrainaan aiotaan mobilisoida kiireellä jopa reilut miljoona miestä luvattujen 300?000 sijaan.

On eri asia ihastella valtiontelevision välittämien propagandakuvien kautta Krimin "kohteliaiden miesten" eli Venäjän erikoisjoukkojen suorittamaa liki veretöntä aluevaltausta keväällä 2014 kuin tajuta, että nyt on kyse aidosta sodasta eikä se ole enää kohteliasta millään tasolla.

Ylivoimaiseksi uskottu Venäjä ei ole myöskään voitolla, vaan muutaman päivän mittaiseksi mainostettu erikoisoperaatio on venynyt nyt jo seitsemäksi kuukaudeksi hävitystä.

Poliisi pidätti liikekannallepanon vastustajia Pietarissa keskiviikkona. Osa heistä sai jo samalla kutsun rintamalle. Kuva: Alexander Nemenov / AFP

Putinin käynnistämää osittaista liikekannallepanoa eli mobilizatsijaa on ryhdytty kutsumaan Venäjällä jo mogilizatsijaksi. Termeissä on vain yhden kirjaimen ero, kun b on vaihtunut g:ksi, mutta merkitysero on suuri: liikekannallepano vaihtuu siten tarkoittamaan hautaan­panoa.

Kuulostaa ehkä julmalta sanoa näin, mutta Putinin julistama liikekannallepano oli todennäköisesti parasta, mitä venäläisille itselleen saattoi tässä vaiheessa tapahtua.

Kun mikään muu ei ole saanut venäläisten silmiä avautumaan Putinin suhteen, niin jospa tämä saisi. Ja jos ei saa, niin sitten ei saa mikään muukaan - eivät pakotteet eikä mikään tarjolla oleva oikea tieto.

Liikekannallepano testaa venäläisten halua uhrata henkensä sodalle, jonka perusteet suurin osa heistä tietää keinotekoisiksi. Ukrainassa ei ole Hitlerin hallintoa numero kaksi eikä kaasukammioita venäläisille eikä sodan aloittaja ole Nato tai "kollektiivinen länsi", vaan suuruudenhullu Putin.

Venäjällä on jo nyt merkkejä siitä, että liikekannallepanoa käytetään myös oppositioon kohdistuvaan vainoon. Ei olisi ihme, jos pian paljastuisi, että sotilaskomissariaateista olisi lähetetty kutsuja erityisesti vaikkapa Aleksei Navalnyin tukijoille.

Liikekannallepano johtaa siihen, että Putinin valtaeliittiin kuuluvat yrittävät pelastaa omat poikansa hinnalla millä hyvänsä. Moni heistä onnistuukin, siitä pitävät huolen korruptio ja suhdejärjestelmä, mutta aivan 100-prosenttisen varmasti kukaan heistä ei voi luottaa läheistensä pelastumiseen. Kylmä hiki on kaikkien selkäpiissä - ja juuri se voi olla Venäjän muutoksen ratkaiseva alullepanija.

Liikekannallepano auttanee myös Suomen venäläisjuurisia putinisteja tajuamaan, ketä he ovat fanittaneet. Hautaan­panoon tuskin kovinkaan moni heistä haluaa ottaa osaa - ei hautaan panijana eikä hautaan menijänä.