Ilta Sanoma

Kolmetoista vuotta sitten kirjailija Monika Fagerholm kertoi Me Naisten jutussa olevansa alkoholisti ja lopettaneensa juomisen kokonaan. - Erityisesti naisten alkoholismiin liittyy valtavasti häpeää ja salailua. Paras vastalääke niille on avoimuus, Fagerholm sanoo nyt.

"Olin ajatellut, että kuolen alkoholismiin, että viina vie minulta lopulta hengen", Monika Fagerholm sanoo. Kuva: Anna Huovinen

Menestyvä nainen ja alkoholiongelma. Aihe oli iso tabu vielä vuonna 2009, jolloin kirjailija Monika Fagerholm kertoi Me Naisten kansijutussa olevansa alkoholisti ja pistäneensä korkin kiinni kokonaan vuonna 2003.

- Se juttu oli ensimmäinen julkinen ulostulo alkoholismistani, Monika muistelee.

- Alun perin toimittaja tuli tekemään juttua tuoreesta kirjastani. Mainitsin sivulauseessa raitistumisen, elämääni mullistaneen asian. Kun toimittaja ehdotti, että otetaan tämä tärkeä asia jutun näkökulmaksi, olin heti mukana. Se oli spontaani päätös.

- Ajattelin, että raittiuden ilosanomaa pitää jakaa, koska se saattaa auttaa muita riippuvuuksien kanssa kamppailevia. Erityisesti naisten alkoholismiin liittyy valtavasti häpeää ja salailua. Paras vastalääke niille on avoimuus, Monika, 61, miettii.

Kustantamossa järkytyttiin kirjailijan rohkeudesta. Pelkona oli, että avoimuus olisi kirjailijanuran loppu. Monika piti kuitenkin pintansa. Hän tunsi, että oli oikea aika rikkoa hiljaisuus.

- Olin juttuun, toimittajan työhön ja aiheen käsittelytapaan lehdessä äärettömän tyytyväinen.

Kustantamon pelot uran hiipumisesta eivät toteutuneet, päinvastoin. Monika tuli antaneeksi kasvot vaikealle, vaietulle aiheelle.

- Sain aivan valtavasti palautetta, artikkeli merkitsi selvästi paljon monelle ihmiselle. Minut pyydettiin puhumaan samasta teemasta myös televisioon. Kirjani alkoivat kiinnostaa oikeastaan entistä enemmän.

- Parasta oli, kun jotkut yhteydenottajat kertoivat pystyneensä lopettamaan juomisen esimerkkini rohkaisemina. Koin käyttäväni ammattini tuomaa julkisuutta parhaaseen mahdolliseen tarkoitukseen, Monika sanoo.

- Tietoisesti en pohtinut, että tämä on rohkea teko. Ajattelin vain, että kyseessä on tabu, joka on aika murtaa.

Kuva: Anna Huovinen

Yksi tärkeimmistä oivalluksista raitistumisen polulla oli se, ettei alkoholismissa ole kyse heikkoudesta.

- Olen aina ollut lujatahtoinen ihminen. Sama ominaisuus teki minusta myös alkoholismissani määrätietoisen. Siinä asiassa tahtoni ilmeni väärällä tavalla.

- Juomisen lopettamisessa oli kyse luopumisesta, jäähyväisistä riippuvuuteen kietoutuneelle elämäntavalle.

Tilalle tuli kuitenkin paljon muuta, parempaa.

- Olin ajatellut, että kuolen alkoholismiin, että viina vie minulta lopulta hengen.

- Sen sijaan sainkin juomisen lopetettuani kokonaan uuden elämän: rakastuin nykyiseen puolisooni ja muutin hänen rakentamaansa taloon Raaseporiin. Elämänilo palasi moninkertaisena, Monika hehkuttaa.

Hän katsookin elämänsä jakautuvan kolmeen osaan. Ensimmäisessä, vuoteen 2003 päättyneessä puolikkaassa, hän oli salaileva ja ahdistunut alkoholisti. Juomisen lopettaessaan Monika oli 42-vuotias.

Toisessa hän oli raitistunut ja rakastunut nainen, joka loi itselleen uuden elämän kaukana synnyinkaupunkinsa Helsingin ympyröistä.

Kolmas vaihe elämässä käynnistyi, kun Monika astui rohkeasti julkisuuteen kertomaan ongelmastaan ja raitistumisestaan.

- Siitä pitäen oloni on ollut uskomattoman vapautunut ja hyvä. Juodessani en olisi koskaan uskonut näin valoisaa tunnetta mahdolliseksi. Olen yhä kiitollinen jokaisesta raittiista päivästä. Ja siitä, että olen voinut auttaa muita.

- Ilahdun aina, kun saan tilaisuuden levittää tätä ilosanomaa.

Kuva: Anna Huovinen

Suhtautuminen riippuvuusongelmiin on Monikan mielestä muuttunut armollisemmaksi. Niistä puhutaan enemmän, ja niiden syntymekanismia ymmärretään paremmin.

- Ehdoton hiljaisuus naisten alkoholismin ympäriltä on murtunut, Monika miettii.

Me Naisten jutun jälkeen häneen otti yhteyttä tietokirjailija, sanoittaja Lilli Loiri. Syntyi vuonna 2010 julkaistu haastattelukirja Selviämistarinoita, jossa eri alojen ihmiset käyvät läpi alkoholismista toipumistaan.

Vuonna 2014 kirjan pohjalta tehtiin näytelmä Suomen Kansallisteatteriin.

Lilli Loirista tuli Monikalle heti myös rakas ystävä. Yhdessä on reissattu Kreikkaan ja New Yorkiin saakka raittiuteen liittyvien projektien merkeissä. Vertaistukiryhmien kautta Monikalle on karttunut muitakin ystäviä ympäri maailmaa.

Monikan mielestä Me Naisten juttu jälkivaikutuksineen on hyvä esimerkki naistenlehtien kyvystä vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja parhaimmillaan muuttaa maailmaa valoisampaan suuntaan.

- Kasvoin 1970-luvun Suomessa. Sen ajan ilmapiirissä naisille naureskeltiin melko avoimesti. Esimerkiksi mainonnassa näkyi selkeitä naisvihamielisiä sävyjä. Ei ollut helppoa olla arka ja ujo nuori tyttö, hän sanoo.

- Naistenlehtiä halveksittiin ja vallan huipulla ja politiikassa ei ollut naisille tilaa. Henkilökohtaisten kokemusten jakamista julkisuudessa pidettiin ajan tunkkaisessa ajattelussa banaalina.

Tilanne on muuttunut ja hyvä niin, Monika Fagerholm ajattelee.

- Meillä on upeita ja osaavia naisia mitä vaativimmissa tehtävissä. Ilmapiiri tänä päivänä on täysin toinen. Enää naisille ei todellakaan naureskella.

Lue lisää: Jaana käytti tuhansia euroja selvitäkseen alkoholismista - kertoo nyt, mikä oli ratkaiseva hetki toipumisen kannalta

Lue lisää: Kalle Holmbergin ainut tytär Annina Holmberg kertoo, miltä tuntui seurata oman isän sairastumista alkoholismiin

Ilta Sanoma
vendredi 23 septembre 2022 10:00:00 Categories: Ihmiset & suhteet Ilta Sanoma

ShareButton
ShareButton
ShareButton
  • RSS

Suomi sisu kantaa
NorpaNet Beta 1.1.0.18818 - Firebird 5.0 Initial LI-T6.3.0.40

TetraSys Oy.

TetraSys Oy.