Vimpelin Veto voitti ansaitusti ja oikeutetusti Suomen mestaruuden, kirjoittaa Aki-Petteri Pulkkinen.

Vimpelin Veto oli täyttä rautaa. Kuva: Timo Aalto / Lehtikuva

Vimpelin Veto juhlii Suomen mestaruutta viiden vuoden tauon jälkeen Vimpelin Saarikentällä. Vimpeli kukisti Manse PP:n kolmannessa finaalissa jaksoin 1-0 (3-2, 2-2)

Ennen kauden alkua tuskin kovin moni löi omia ropojaan eteläpohjalaisten puolesta. Kysymysmerkkejä riitti aina nuorista ratkaisupelaajista lukkariin.

Jokaikinen palanen loksahti lopulta kohdalleen, mikä mahdollisti jopa suvereenin ja ylivoimaisen mestaruuden. Finaalivastustaja Manse PP - "miljoonamiehistö" - kaatui puhtaasti 3-0 paras viidestä -sarjassa.

Vaikka pelit olivat tuloksellisesti tasaisia, yksi seikka kertoo Vimpelin ylivoimasta nimenomaan finaaleissa: rutinoitunut Manse PP ei onnistunut voittamaan jaksoakaan. Kolmannessa ja ratkaisevassa finaalissa se oli jo lähellä, kun miesten Superpesiksen kauden viimeinen jakso päättyi tasalukemiin.

Jos pöydälle nostetaan kissan sijaan perkuulauta ja Vimpeliä tutkitaan tarkemmin, pienen kunnan joukkueen ylivoima on vielä selkeämmin nähtävissä.

Ei ole kylmää, ei sitten yhtään! Vimpelin Veto juhlii Suomen mestaruuttaan. Kuva: Timo Aalto / Lehtikuva

Vimpeli teki tempun, johon yksikään pääsarjatason joukkue ei ole pystynyt. Se ei hävinnyt koko kauden aikana yhtään ainutta ottelua kotikentällään. Ei. Yhtään. Ainutta.

Kun Veto voitti toisen finaalin Tampereella, Manse PP:n mestaruushaaveet kokivat ison kolauksen. Tamperelaiset olivat pakotettuja voittamaan hurmiossa eläneen vimpeliläisyleisön edessä kahdesti.

Vimpelin mestaruus kulminoituu oikeastaan yhteen suoritukseen, joka nähtiin Suomen mestaruuden ratkaisseessa finaalissa.

Tampere oli neljännen tasoittavalla sisävuorollaan tilanteessa 2-2. Tamperelaisten pelinjohtaja Juhani Lehtimäki yritti juoksua yllätysotolla Vimpelissäkin pelanneen konkaripelaaja Henri Puputin lyöntivuoron viimeisellä lyönnillä.

Lehtimäen otto oli täydellinen, niin kuin oli Puputin lyöntikin, mutta tuloksena oli palo. Puputti laittoi painepallon nuorella polttajalle Juho Heikkalalle, jonka huikeaan ulkopelisuoritukseen voisi jopa kiteyttää Vimpelin koko kauden.

Pesäpalloharjoituksissa puhutaan usein niin kutsutuista 110 prosentin suorituksista. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen suoritus tehdään sillä uhalla, että kaikki saattaa mennä pieleen. Tupla tai kuitti.

Kaivetaan kuitenkin vielä ihan hitusen syvemmältä.

Seuran omat kasvatit ja juniorit nousivat mestaruuskaudella rooleihin, joihin näitä tuskin oli vielä täksi kaudeksi kaavailtu. Esimerkiksi numerolla kaksi pelannut Aleksi Lassila tuli Superpesikseen ryminällä sisään ja pokkaa itselleen pomminvarmasti Vuoden tulokas -tittelin.

Lassilan lisäksi jo muutaman vuoden Vedon joukkueeseen kuulunut Elmeri Anttila jatkoi siitä mihin viime kaudella jäi ja voitti runkosarjan kärkilyöntitilaston.

Kaiken kruununa on Siilinjärveltä joukkueeseen hankittu lukkari Teemu Kinnunen, jota kritisoitiin pesäpallopiireissä ennen kauden alkua.

Lue lisää: Teemu Kinnunen luki arvostelut ja hiljensi sitten kriitikot - pelaa elämänsä kautta: "Mukava todistaa".

"Voiko Vimpeli pärjätä tällaisella lukkarilla?" kuului monen suusta.

Kinnunen näytti, että kyllä voi.

Vimpelin mestaruus ratkesi omalta osaltaan ironisesti lyöjätykki Perttu Ruuskan lyöntivuorolla. Ruuska pelasi vielä viime kaudella vimpeliläisväreissä. Toivottavasti Vimpelissä ei kuittailla Ruuskalle liikaa. Vaikka hän onkin huippu-urheilija ja on tuskin moksiskaan pienestä veistelystä, hän teki Vimpelille suuria asioita vuosia sitten.

Vimpeli on viimeisen päälle pesäpallopaikkakunta, ja siellä juhlitaan tätä mestaruutta pitkään. Hyvin pitkään.