Vaientamisen ja hyssyttelyn kulttuuri on ajanut Ruotsin vakavaan tilanteeseen, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Seida Sohrabi.

"Homous on kiellettyä, imaamin pitää saada sanoa se."

"Pian otamme vallan täällä."

Edesmenneen pilapiirtäjän Lars Vilksin "taideteos Nimis pitää polttaa."

Nämä ja lukuisat muut kommentit ovat Ruotsin islamistisen puolueen Partiet Nyansin johtajan Mikael Yuksalin lausahduksia. Vaikka jengiväkivalta, räjähdykset ja iskuissa kuolleet siviiliuhrit ovat saaneet ison näkyvyyden, ovat nämä vasta alkua suuremmalle kehityskululle Ruotsissa.

Partiet Nyans ajaa uskontoon perustuvaa valtaa ja kuten tilastot osoittavat, se myös osaa kerätä valtavat määrät ääniä. Ruotsin yleisradioyhtiö SVT arvioi, että islamistinen Partiet Nyans saa peräti 54:ssä vaalipiirissä yli 10 prosentin äänimäärän. Puolue on arvion mukaan saanut useilla alueilla Malmössä, Tukholmassa sekä Göteborgissa jopa yli 20 prosentin äänimäärän.

Suositun maahanmuuttajataustaisten henkilöiden pitämän Sista Måltiden -podcastin egyptiläistaustainen Omar Makram totesi jyrkkien islamilaisten suuntausten olevan Ruotsille se todellinen uhka. Suurin osa ei halua kuulua jengeihin vaikka ne Ruotsissa ovatkin valtava ongelma. Sen sijaan uskonnollinen fanatismi voi räjähtää käsiin lähiöissä hyvin lyhyessä ajassa, nyt kun aika on sille otollinen.

Vaientamisen ja hyssyttelyn kulttuuri on ajanut Ruotsin tähän vakavaan tilanteeseen. Jokainen tietää, ettei realistista politiikka voi tehdä silmiä ummistamalla. Maahan­muutosta kriittisemmin puhuneet henkilöt on leimattu rasisteiksi, populisteiksi, islamo­foobikoiksi, naistenvihaajiksi ja vaikka miksi. Ihmiset ovat pelänneet puhua. Kukaan ei halua saada leimaa otsaansa. Siksi liian moni on ollut hiljaa ja katsonut vierestä kun ongelmat lisääntyvät.

On vaikea sanoa, mitä Ruotsille käy, mutta yksi asia on selvää: sitä samaa kansankodinomaista tasa-arvoista ja maailman turvallisinta Ruotsia ei enää ole ja se pistää surulliseksi. Kaikki tieto oli käsissä, mutta Ruotsi päätti loppuun asti valita sinisilmäisyyden realismin sijaan.

Kun minulle sanotaan, ettei meillä ole Ruotsin kaltaista ongelmaa, totean, ettei nyt ole. Jos me emme katkaise rinnakkaisyhteiskuntakehitystä, rinnakkaisyhteiskunnat katkaisevat lopulta meidän yhteiskuntakehityksemme. Ongelma on yhteinen ja sen ratkomiseen tarvitaan kaikkia suomalaisia. Myös maahanmuuttajataustaisia suomalaisia.

Onneksi voimme Suomessa vielä vaikuttaa asioihin. Tosiasioiden tunnustaminen on ensimmäinen askel. Valtaosan maahanmuuttajista tulee sulautua valtaväestöön, tulla osaksi Suomen vapautta korostavaa kulttuuria. Suomi tarvitsee työvoimaa ulkomailta, mikäli haluamme edistää vaurauttamme. Mutta miten, mistä ja millä ehdoilla sitä hankitaan on kysymys, josta meidän on välttämätöntä yhdessä keskustella.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, Lähi-idän asiantuntija ja Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu (kok).