Aiemmin Heli ahdistui, jos joutui liikkumaan. Nykyään hän treenaa kuusi kertaa viikossa, sillä liikunnan avulla stressi pysyy loitolla.

Helin lempilaji on bodycombat, mutta hän harrastaa myös vatsatanssia. Kuva: Satu Kemppainen

Heli Sivula, 33, aloitti liikunnan lähes tyhjästä neljä vuotta sitten.

Taustalla oli kuormittava elämäntilanne. Töissä oli raskasta ja elämässä tapahtui paljon ikäviä asioita samaan aikaan. Läheisen ihmisen sairastuminen oli viimeinen niitti Helin jaksamiselle.

Kun Heli palasi kesäloman jälkeen takaisin töihin, hänestä tuntui, etteivät mieli ja keho olleet levänneet lainkaan. Stressi oli kasvanut liian suureksi kuormaksi, eikä Helillä ollut enää keinoja kesyttää sitä.

- Meditoinnista tai kävelyistä ei ollut hyötyä, sillä niiden aikana mieleni palasi takaisin stressaaviin asioihin.

Hänen esihenkilönsä ehdotti, että Heli hakisi apua stressiin työterveyshuollosta.

- Menin työpsykologille etsimään, mikä voisi auttaa oloani. Hän vinkkasi, että liikunnasta voisi olla hyötyä.

Heli oli ollut kuntosaliketjun jäsenenä, mutta treenaamassa hän ei ollut käynyt kuin kerran tai kaksi. Hän ei ollut itse asiassa koskaan harrastanut liikuntaa säännöllisesti. Liikunta ja liikkuminen ahdistivat.

Heli päätti kuitenkin osallistua ryhmäliikuntatunnille, sillä hän halusi löytää keinon päästä eroon stressistään.

Pelkkä tunnin varaaminenkin tuntui haastavalta.

- Se oli vaikeaa, sillä en tiennyt, mitä tuntien nimet edes tarkoittivat.

Hän keräsi rohkeutensa. Kotoa löytyneet vanhat jumppakengät mukanaan hän lähti tunnille. Lähteminen ahdisti ja kauhistutti.

- Jumppasaliin käveleminen tuntui kaikkein kauheimmalta. Pohdin, mitä välineitä tarvitsen, mistä kaikki pitää hakea ja mihin laitan juomapulloni.

Kaikkein eniten jännitti kuitenkin se, löytyyhän takarivistä varmasti paikka. Eturiviin tai salin keskelle Heli ei nimittäin missään nimessä halunnut joutua.

Heli päätyi bodycombat-tunnille. Se on itsepuolustuslajeihin perustuva ryhmäliikuntatunti, jossa tehdään erilaisia intensiivisiä lyönti- ja potkusarjoja.

Vielä tuolloin liikunnan riemusta ei ollut tietoakaan.

- Tunnin aikana oloni oli sellainen, että odotin viikatemiestä saapuvaksi paikalle. Olin varma, että kuolen sinne, sillä olin niin rapakunnossa. Sykkeet nousivat todella korkealle.

Myös kengät aiheuttivat vaikeuksia, sillä ne olivat aivan liian liukkaat liikkuvalle jumppatunnille.

Heli oli myös hyvin tietoinen ympäristöstään.

- En pysynyt mukana ollenkaan ja tuntui, että kaikki muut osasivat liikkeet ja pysyivät sarjoissa mukana. Mietin, että en tule enää ikinä tälle samalle tunnille uudestaan.

Seuraavina päivinä Heli tunsi treenin nahoissaan. Lihaksia särki vielä monta päivää. Olo tuntui säikähtäneeltä.

Hän päätti antaa ryhmäliikunnalle vielä uuden mahdollisuuden.

- Heti kun treeni loppui, tunnin ohjaaja tuli luokseni ja oli todella kannustava. Hän kehui, että olin pärjännyt tunnilla todella hyvin ensikertalaiseksi.

Ohjaaja myös neuvoi, että ensimmäinen tunti on aina haastava. Hän lupasi, että seuraavalla kerralla helpottaa jo, kun liikkeet ovat tutumpia.

Niinpä Heli muutti mielensä ja suuntasi saman ohjaajan samalle tunnille heti viikon päästä.

- Toisella kerralla pysyin jo paljon paremmin mukana. Sen jälkeen treenistä tuli jo hyvä olokin.

Vähitellen Heli uskaltautui saman ohjaajan muillekin tunneille. Sitten myös muiden ohjaajien tunneille. Viikoittainen jumppa vaihtui kahteen ryhmäliikuntatuntiin viikossa. Pikkuhiljaa määrät ovat kasvaneet nykyiseen noin viiteen kuuteen jumppaan viikossa.

Ennen liikuntaharrastuksen aloittamista kova ja pitkäkestoinen stressi oli aiheuttanut Helille oireita, kuten vatsaongelmia ja unettomia öitä. Ne ovat kadonneet liikuntaharrastuksen myötä.

- Tunneilla on pakko keskittyä täysillä siihen, mitä tekee. Silloin unohtaa kaiken, mikä mieltä on stressannut.

Stressioireiden lisäksi Heli kärsi aiemmin niskakivuista näyttöpäätetyönsä vuoksi. Ryhmäliikunnan kautta kivut ovat vähentyneet, sillä yläselkä ja hartiat saavat kaipaamansa liikuntaa säännöllisesti. Aiemmin vaivana oli myös jatkuva flunssakierre.

- Flunssat saattoivat kestää useita viikkoja tai jopa kuukausia. Nykyään olen todella harvoin kipeä.

Liikunnan myötä Heli on saanut lisää energiaa. Aiemmin illat ja viikonloput menivät siihen, että Heli koitti palautua työpäivästä ja valmistautua seuraavaan. Nyt tilanne on aivan toinen.

- Kun jaksaminen on parantunut, työpäivätkin tuntuvat nykyään huomattavasti kevyemmiltä kuin ennen.

Energiaa on niin paljon, että Heli suoritti tauolla olleet opintonsa loppuun vihdoin viime vuonna - ja vieläpä erittäin nopealla aikataululla.

- Se oli iso saavutus, hän toteaa ylpeänä.

Myös mieliala on parempi. Heli kertoo suhtautuvansa elämään ja asioihin aiempaa positiivisemmin.

Ennen Heli ajatteli liikuntaa lähinnä keinona pudottaa painoa. Nyt se on hänelle hauskanpitoa. Kuva: Satu Kemppainen

Kehonkoostumusmittaukset ovat paljastaneet, että sisäelinrasvan määrä on vähentynyt merkittävästi. Lihastakin on tullut huomattavasti lisää.

Muutkin ovat huomanneet muutokset. Useampi henkilö on sanonut Helille, että tämä on suorastaan puhjennut kukkaan liikunnan ilon löytämisen jälkeen.

- Olen kuullut läheisiltäni ja esihenkilöltäni, että näytänkin ihan erilaiselta nykyään.

Liikuntakärpänen puraisi Heliä kunnolla. Into on säilynyt koko neljän vuoden ajan entisellään. Nykyään Heli käy treenaamassa viidestä kuuteen kertaan viikossa.

- Haastavinta on ollut pitää treenikerrat kohtuullisina. Välillä on meinannut mennä överiksi.

Suosikkilaji on edelleen bodycombat.

- Se on niin intensiivinen treeni, että on pakko keskittyä kunnolla. Samalla unohtaa kaiken muun, hän perustelee.

Bodycombatin lisäksi Heli käy nykyään muillakin ryhmäliikuntatunneilla. Sykettä nostavien tuntien lisäksi mukaan on tullut esimerkiksi lihaskuntotreenejä ja kehonhuoltoa.

Ryhmäliikunnassa Heliä viehättää se, että siinä ihmiset liikkuvat yhdessä musiikin tahtiin. Jumppien yhteisöllisyys on syy siihen, miksi Heli on jäänyt niihin täysin koukkuun.

- Vuosien varrella olen nähnyt samoja ihmisiä säännöllisesti ja monta kertaa viikossa, minkä ansiosta heistä on tullut hyviä ja tärkeitä ystäviä.

Jos joku jumppapäivä jää syystä tai toisesta välistä, seuraavalla kerralla tulee heti kyselyitä siitä, missä Heli oikein oli. Heli menee nykyisin salille aina noin puoli tuntia ennen ryhmäliikuntatunnin alkamista, jotta ehtii vaihtaa kuulumiset muiden kanssa.

- On hauskaa, että salilla käy paljon ihmisiä, joiden nimiä en välttämättä edes tiedä, mutta saatan tietää hyvinkin henkilökohtaisia asioita heistä, hän sanoo nauraen.

- Ystävyys on tiivistynyt ehkä siitäkin syystä, että treenin jälkeisen hyvän olon tunteen jakaa jatkuvasti näiden ihmisten kanssa, Heli pohtii.

Osaa jumppakavereistaan hän näkee myös vapaa-ajallaan. Silloin käydään esimerkiksi syömässä tai jäätelöllä.

Heli käy nykyisin myös tanssimassa kerran viikossa. Lajiksi on valikoitunut vatsatanssi. Sen hän aloitti itse asiassa jo hieman ennen jumppaharrastustaan. Harrastaminen oli kuitenkin niin epäsäännöllistä, että varsinaisesta liikuntaharrastuksesta ei Helin mukaan voinut puhua.

Hän päätyi ensimmäiselle vatsatanssitunnilleen työpaikan kokeilukurssin kautta.

- Siellä pääsi hyvin alkuun. Kurssilla oli vain kaksi osallistujaa, joten en kokenut sellaista painetta, joka muihin liikuntaharrastuksiin liittyi, että joutuisin menemään johonkin täyteen saliin ison ryhmän keskelle.

Työpaikan järjestämän kokeilujakson päätyttyä Heli ilmoittautui saman opettajan tunneille toisaalla.

Silloinkin ensimmäiselle tunnille meneminen tuntui jännittävältä, mutta Helin helpotukseksi ryhmä oli pieni.

Heli kertoo, että vatsatanssi on niin rauhallinen laji, että se toimii nykyään hänelle palauttavana harjoituksena kovien jumppien lomassa. Tunneilla käydään paljon tekniikkaa läpi, joten syke ei nouse korkealle.

Tekniikantäyteinen vatsatanssi on vaikuttanut positiivisesti etenkin Helin itsetuntoon.

- Kun oppii tekemään jonkun tekniikaltaan todella haastavan liikkeen oikein, niin tulee olo, että kroppa pystyy sellaisiin asioihin, joihin ei itse uskonut pystyvänsä.

Heli on ymmärtänyt, että hän vältteli aiemmin liikuntaa ehkä osin siksi, että koululiikunnasta oli jäänyt traumoja.

- Klassinen tilanne: minut valittiin aina viimeisenä joukkueisiin. Ajattelin, ettei minulla kerta kaikkiaan ole lahjoja koko touhuun.

Lapsena liikunta ja liikkuminen oli suorittamista. Aikuisiälläkin Heli kertoo pitkään ajatelleensa liikuntaa vain välineenä pudottaa painoa.

Nyt ajatus on kääntynyt täysin päälaelleen.

- Kun liikunta alkoi tuottaa iloa, siitä on tullut ennen kaikkea hauskanpitoa ja mukava ajanviettotapa mukavien ihmisten kanssa.

Heli kertoo, että salikavereiden kanssa jutellessa on käynyt ilmi, että varsin moni on löytänyt liikkumisen ilot vasta aikuisiällä.

- Monella tuntuu olevan samanlaisia kokemuksia esimerkiksi koululiikunnasta.

Kun aiemmin Heli sulki työläppärin kannen ja avasi television, niin nyt hän nappaa treenikassin kantoon ja lähtee jumppaamaan.

- Liikunnasta on tullut henkireikä. Tiedän, että kun lähden työpäivän jälkeen jumppaan, saan nollattua työpäivän ja ajatukseni.

Muuttunut suhde liikkumiseen näkyy kaikilla Helin elämän osa-alueilla.

- Olen yllättynyt, miten kokonaisvaltaisesti liikunta on muuttanut elämäni.

Lue lisää: Vasta kun Satu, 42, lysähti kaupan lattialle, hän myönsi, että tahtia oli hidastettava - nyt hän tietää, mitä kovalle stressille kannattaa tehdä

Lue lisää: Mari Perankoski sporttaa aivan himona - tällainen on hänen treeniviikkonsa

Lue lisää: Saatko sormet kohti kattoa? Yksinkertainen liike kertoo muutamassa sekunnissa, onko ylävartalosi liikkuvuudessa petrattavaa

Lue lisää: Haukotuttaako? Psykologi kertoo 7 mahdollista selitystä iltapäivisin iskevälle väsymykselle