Satu Tuominen teki pitkää päivää hyvinvoinnin asiantuntijana, mutta väsyi stressikuorman alle lopulta itse. Elämä palasi raiteilleen vasta syrjäseudulle muuttamisen myötä.

"Muista elämässä myös ilo, huumori ja nauru", Satu Tuominen sanoo. Nekin lisäävät hyvinvointia. Kuva: Satu Tuominen

Aluksi se oli ihan tavallinen arkipäivä. Satu Tuominen, 42, poikkesi kiipeilytreenien jälkeen ruokakauppaan.

- Pääsin hedelmähyllylle kun minua huippasi niin paljon, että teki pahaa ja oli pakko kyykistyä ja pitää hyllystä kiinni, Satu kertoo.

Tuo päivä viitisen vuotta sitten ei enää ollut mikä tahansa arkipäivä. Sadun oli myönnettävä, että haitallista stressiä oli kertynyt liikaa. Niin paljon, että se oli alkanut romuttaa hänen terveyttään.

- En nukkunut enkä syönyt ja minun piti treenata kovaa. Sitten istuin siellä kaupassa kyykyssä, Satu muistelee.

Satu piti kiinni ihanteesta, jossa urheilullinen ja pärjäävä ihminen on hoikka ja hoitaa kaikki hommat sujuvasti. Kiipeilyharrastuksessakin Satu uskoi hoikkuudesta olevan vain etua - silloinhan pääsisi kovempaa ylöspäin!

Oman todellisen voinnin kohtaaminen teki kipeää. Satu oli entinen maastohiihdon kilpaurheilija sekä liikuntafysiologi ja hyvinvoinnin asiantuntija, joka koulutti eri organisaatioita stressinhallinnasta ja palautumisesta. Hänen jos jonkun olisi pitänyt tietää, mistä hyvinvointi rakentuu.

- Oma tietoni ei silti riittänyt. Jokaisella on sokea pisteensä, Satu pohtii.

Aamulla rättiväsyneenä auton rattiin ja aivan kuolleena takaisin kotiin.

Satu kierteli vuosia eri puolilla Suomea puhumassa ja kouluttamassa. Työpäivät venyivät venymistään, ja Satu antoi sen tapahtua. Työ tuntui niin tärkeältä ja mielekkäältä.

Kerran, kun Satu oli kirjautumassa hotelliin, hänen huonevaraustaan ei löytynytkään. Satu ei edes muistanut, missä kaupungissa hän oli ja missä hänen olisi pitänyt olla.

Yöunetkin sakkasivat, ja Sadun keho alkoi pettää.

- Paikka kerrallaan hajosi esimerkiksi kiipeillessä ja lumilautaillessa, vaikka normaali, terve keho olisi kestänyt.

Lopulta urheilu jäi liki kokonaan, koska Satu oli jatkuvasti "telakalla".

- En tehnyt enää mitään itselleni tärkeää.

Se on jo suoranainen hälytysmerkki haitallisesta stressistä.

Luonnossa voi unohtua kannon nokkaan istumaan, ajattelemaan ja kirjoittamaan vaikka biisejä. Kuva: Marko Kauko

Kun Satu sai kasattua itsensä kaupan lattialta, hän otti yhteyttä personal traineriin ja ravitsemusterapeuttiin.

- Päätin, että syön säännöllisesti kolmen tunnin välein enkä ala leikkiä ruoan kanssa. Painoakin saa tulla, minä syön!

Töissä Satu pyysi pääsyä kehitystehtäviin. Hänen työkuvaansa muutettiin ja työaikaa vähennettiin. Reissut vähenivät, tahti hidastui.

Ensimmäiset askeleet johtivat toiseen. Satu sai voimia ja rohkeutta hakeutua opiskelemaan lauluntekijäksi. Hän oli tehtaillut useita biisejä pöytälaatikkoon.

- Tein kolme päivää viikossa töitä ja lopun aikaa opiskelin. Lupasin kuitenkin itselleni, että pidän kiinni neljästä asiasta.

Nuo neljä asiaa olivat riittävä yöuni, terveellinen ja säännöllinen syöminen, päivittäinen kevyt liikunta sekä alkoholin välttäminen. Tehokasta treeniä keho ei olisi kestänyt.

Hiljalleen Sadun olo alkoi kohentua. Hän ei enää tarvinnut kymmenen tunnin yöunia virkistyäkseen edes hitusen.

- Ensin uni alkoi korjaantua, ja kun pystyin nukkumaan, jaksoin paremmin ja kiinnostuin taas ihmisistä ja ympäristöstä.

Kolmas askel kohti uudenlaista elämää oli vielä otettava.

Satu muutti pohjoiseen, pieneen kylään lähellä Norjan rajaa. Kylässä ei juurikaan ole ihmisiä eikä palveluita. Lähin kauppa on parinkymmenen kilometrin päässä. Työ onnistuu etänä.

Paikka valikoitui ihan vain siksi, että Sadun oli päästävä mahdollisimman kauas kaupungin hälinästä. Jatkuva meteli, hulina ja hälinä ahdistivat ja kuormittivat.

- Löysin hiljaisuuden ja luonnon keskeltä itseni.

Enää lenkillä ei tarvitse mitata aikaa eikä kilometrejä. Voi unohtua kannon nokkaan istumaan, ajattelemaan ja kirjoittamaan - vaikka kokonaisen biisin.

Elämä syrjäseudulla ei tosin ole helppoa. Satu joutuu esimerkiksi kantamaan vedet ja tekemään puut asuntonsa lämmittämistä varten.

- Elämä on fyysisesti ja henkisesti aika ankaraa, mutta olen viihtynyt äärimmäisen hyvin.

Luonto ja rauha palkitsevat joka päivä.

- Ennen en koskaan nähnyt, milloin syksyn ensi lehden alkavat kellastua. Nyt pystyn havainnoimaan asioita, kun ei enää ole niin kiire.

Musiikki ja luonto antavat Sadulle voimaa. Kuva: Marko Kauko

Satu on oppinut koulutuksessaan ja nyt myös omakohtaisesti, miten stressiä kannattaa hallita. Hän on juuri julkaissut yhdessä Riku Aallon kanssa kirjoittamansa kirjan Stressitasapaino - Parempaa elämää pidempään (Docendo).

Oleellista on nimenomaan sana tasapaino. Ihminen tarvitsee sopivan määrän kuormitusta, mutta liika on liikaa. Jokaisen olisi tärkeä löytää itselleen sopiva kuormituksen ja levon suhde.

- Mielestäni paras tapa hallita stressiä on se, että vetää rajat sille, mitä itse pystyy ja haluaa tehdä, Satu sanoo.

Hän kannustaa ohjaamaan rohkeasti omaa elämäänsä sen sijaan, että menisi sokkona ilmassa olevien odotusten ja muiden toiveiden mukaan. Mikäli esimerkiksi työtahti tuntuu liian kovalta, asia on ehdottomasti syytä ottaa esiin oman esihenkilön kanssa.

Stressinhallinnan peruspalikoita ovat riittävä uni, terveellinen ruokavalio sekä säännöllinen liikunta.

- Siihen päälle tulee se, miten pystyy rentoutumaan. Esimerkiksi hengitysharjoituksia on hyödyllistä opetella. Tiukassa paikassa rauhallinen sisään- ja uloshengitys rauhoittavat hermostoa ja mieltä.

Kun haitallista stressiä on liikaa, hermosto on koko ajan ylivirttyneessä tilassa eikä ihminen välttämättä palaudu edes yöunien aikana.

Entäs sitten ne huonot keinot? Ainakaan alkoholia ja muita nautintoaineita tai ruokaa ei kannata alkaa käyttää stressikäyrän loiventamiseen. Ne voivat saada olon helpottumaan, mutta vain hetkeksi.

Kehno keino on myös se, että elämää ja arkea alkaa suorittaa ja täyttää tekemisellä.

- On tyypillistä, että kun kierrokset ovat kovat, niitä alkaa lisätä, vaikka pitäisi vähentää. Se tuntuu luontaisemmalta silloin, kun rauhoittuminen alkaa jo olla vaikeaa.

Ylikuormittuneena kovatehoinen liikuntakaan ei ole hyvä ajatus eikä se, että räplää illat päivät sosiaalista mediaa tai selaa uutisotsikoita maailman synkistä tapahtumista, kuten sodista.

- Ne ruokkivat stressiä tosi tehokkaasti, vaikka sitä ei itse tajuaisikaan.

Syksyllä 2022 julkaistaan Sadun esikoisalbumi taiteilijanimellä Tuonelan Tyttö. Satu kertoo sen olevan tyyliltään mystistä pop-rockia.

- Musiikki on voimaa tuova harrastus, ja olen päättänyt pitääkin sen sellaisena. Se, että saan luoda uutta musaa on jo itsessään arvokasta.

- Ei ole tarve tai tarkoitus valloittaa maailmaa.

Lue lisää: "Toivoin jääväni auton alle, jotta pääsisin sairauslomalle" - 10 uupumuksen kanssa paininutta kertoo tarinansa ja sen, mikä sai tilanteen helpottumaan