Mopolla ei pääse tähtiin eikä satasella saa huippupuhelinta, mutta menneisyyteen kurkottava Nokia 5710 XpressAudio viehättää puutteistaan huolimatta monilla tavoin.

Nokia 5710 XpressAudio on puhelin, joka olisi voitu julkaista 15 vuotta sitten. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS

Nokia-puhelimia valmistava HMD Global on pärjännyt älypuhelinmarkkinoilla vaihtelevasti, mutta peruspuhelimissa yhtiö on porskuttanut vahvasti. Modernien kapuloiden ohella valmistajalla on klassikkolinjansa, jossa joko herätellään henkiin vanhoja puhelinmalleja tai tehdään muuten vaan menneisyyteen kumartavia puhelimia.

Lue lisää: Nokia 3310:n julkaisu oli todellinen neronleimaus - analyytikko kertoo miksi

Lue lisää: Tässä se on: Nokia 8110 4G "Banaani" - testasimme, onko siitä puhelimeksi

Näinä päivinä kauppoihin tuleva, noin satasen hintainen Nokia 5710 XpressAudio tekee molempia. Sen nimi on silmänisku 00-luvulla nähtyjen Nokian XpressMusic-musiikkipuhelimien suuntaan, mutta samalla se on ihan ikioma juttunsa.

Pakkauksen sisältö on pelkistetty: puhelin, mikro-usb-laturi, kuulokkeet, akku ja pikaohjeet. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS

Kuten fiksumpi osaa laitteen nimestä päätellä, kyseessä on musiikkipuhelin. Mutta koska tässä ollaan vahvasti retron äärellä, musiikki ei tarkoita suoratoistoa, vaan radiota ja puhelimelle siirrettyjä musiikkitiedostoja. Kännyköiden alkulähteillä ollaan siis.

Tuntumaltaan puhelin tuo mieleen runsaan 10 vuoden takaiset kännykät, joissa alkoi olla sovelluksia, mutta jotka ovat silti nykymittapuulla antiikkisia. Puhelimeen on ujutettu muun muassa Facebook-sovellus, jota ei kannata käyttää muuhun kuin pahan mielen hankkimiseen.

Puhelin on kulmikas ja muovinen. Jos tämä olisi tullut vastaan 15 vuotta sitten, se olisi mennyt täydestä läpi aikalaispuhelimena. Alfanumeerinen näppäimistö on myös ehtaa retroa hyvässä ja pahassa. Sitä on myös kamerantapainen, joka ottaa suttuisia 640 x 480 kuvapisteen kuvia. Ihan niin kuin ennen vanhaan.

Nappikuulokkeet latautuvat alas vedettävän läpän takana. Kuulokkeissa ei ole tyynyjä, joten ne eivät istu kaikkien korviin ja liukuvat helposti pois. Urheiluun niistä ei siis ole. Onneksi myös omia kuulokkeita voi käyttää. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS

Puhelimen suurin erikoisuus on läpän taakse piiloutuvat langattomat nappikuulokkeet, jotka latautuvat ollessaan paikoillaan. Langattomilla luureilla on mentävä, sillä fyysistä kuulokeliitäntää ei ole tarjolla.

Musiikin siirtäminen puhelimeen tapahtuu kytkemällä luuri tietokoneeseen ja raahaamalla tiedostot oldskoolisti paikalleen. Koska puhelimessa on vain 128 megatavua (kyllä, megatavua) massamuistia, joista järjestelmä vie lähes kaiken, on muistikortti pakollinen musiikin toistoon. Maksimissaan 32-gigainen kortti asettuu irrotettavan akun viereen sim-korttipaikkojen viereen.

Kun kuoren avaa ja akun poistaa, löytyy kaksi sim-korttipaikkaa ja muistikorttipaikka. Muistikortti on välttämätön, jos puhelinta haluaa käyttää musiikin kuunteluun. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS

Radio on radio ja se toimii, kuten pitääkin. Siitä ei sen enempää. Yhtä lailla toimivat puhelimen perustoiminnot, eli puhelut ja tekstiviestit. Mobiilidata kulkee 4g:llä, mutta wifi-verkkoon puhelin ei osaa kytkeytyä. Bluetooth löytyy.

5710 tuo elävästi mieleen sen, millaista kapulan käyttö oli nollarilla: kömpelöä ja epäloogista. Silloin asia ei häirinnyt, koska parempaa ei vielä ollut tarjolla. Nyt on. Luurin käyttö vaatii siis aidosti halua ja viitseliäisyyttä. Otetaanpa pari esimerkkiä:

Puhelimessa on musiikkisovellus, joka tosin osaa vain soittaa kaikki laitteella olevat biisit joko järjestyksessä tai satunnaisesti. Jos haluat soittaa vaikka tietyn levyn, sitä ei suinkaan tehdä soittimen kautta vaan etsimällä oikea kansio tiedostonhallintasovelluksessa. Peruskauraa vanhalle kapulakansalle, kauhistus millenniaaleille.

Pelaa kaikki eli play all, ehdottaa musiikkisoitin. Nokia-nimellä myytävältä puhelimelta sopisi odottaa onnistuneempia käännöksiä. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS

Toinen esimerkki: Laitteen mukana tulevia nappikuulokkeita ei ole paritettu valmiiksi itse puhelimen kanssa. Tämä onnistuu helposti kuulokesovelluksen kanssa. Mutta jos haluat käyttää (kehnolaatuisten) valmisnappien sijaan omia luurejasi, onkin mentävä asetusvalikkoon ja tehtävä sieltä bluetooth-haku. Loogista? Ei. Mutta tyhmiä kapuloita aikoinaan käyttäneille normitoimintaa.

Edellisten puutteiden lisäksi on muitakin: heikkolaatuiset nappikuulokkeet, noin sekunnin viiveellä painalluksiin vastaavat ohjauspainikkeet, mikro-usb-portti usb-c:n sijaan. Ehkä fataalein näistä on erikoinen näppäinlukko: musiikinohjausnäppäimet ovat lukittuina näytön ollessa pimeänä, mutta vieritysnäppäimen painuminen taskussa aktivoi näytön helposti, jolloin ohjausnäppäimetkin alkavat totella taskupainalluksia. Tuloksena on biisien keskeytymistä, hyppimistä seuraavaan ja äänitason heilahtelua.

Puhelimen reunat muodostavat musiikinhallintanäppäimet. Tihrustamalla erottaa takaisinpäinkelauksen ja toisto/taukosymbolin. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS

Oma juttunsa on se, kuinka pitkälle puhelimen retroarvo kantaa. Musiikkitiedostojen siirtäminen puhelimelle vaatii vaivannäköä, ja käytettävyys on nykypuhelimiin verrattuna mitä on. Uutuudenviehätys ei kestä ikuisesti.

Nokia 5710 XpressAudio on puhelin, josta haluaa tykätä. Logiikassa on jotain samaa kuin lp- ja cd-levyjen soittamisessa: asiaan kiintyy enemmän, kun joutuu näkemään hieman vaivaa sen eteen. Ja samalla viimeistään tämän pitäisi kertoa, että tämä puhelin ei ole kaikille.

Ei näin. Puhelimeen on esiasennettu pelejä, mutta osa osoittautuu testiversioiksi. Jos Tetristä haluaa pelata enemmän kuin 5 kertaa, pitää kuvetta kaivaa 3 euron edestä. Onneksi matopeli on sentään ilmainen. Kuva: Henrik Kärkkäinen / IS

Puhelimen olemassaolon oikeutuksen voi mieltää myös siten, että kyseessä on kakkospuhelimeksi hyvin soveltuva perusluuri, jossa on bonuksena hassunhauskat musiikkiominaisuudet. Tai sitten se on mp3-soitin, jossa on bonuksena puheominaisuudet. Mutta turhempiakin vimpaimia on tässä maailmassa julkaistu.