Ukraina on saamastaan aseavusta huolimatta rampa, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaanuutisten tuottaja Jari Alenius.

Kuva: Daniel Carde / ZUMA / MVPhotos

Sota on järjetöntä tuhoamista, jonka keskeltä on vaikea löytää mitään positiivista. Mutta Ukrainan keskiviikkoisen itsenäisyyspäivän kunniaksi voi ainakin yrittää.

Venäjän hyökkäyssodan torjunta on tähän mennessä ollut sekä urhean kansan selviytymistarina että myös eittämättä länsimaisen aseistuksen menestystarina.

Ukrainan viranomaiset myöntävät itsekin, että ilman erityisesti Yhdysvaltain valtavaa aseapua Venäjä olisi todennäköisesti tällä hetkellä paljon paremmissa asemissa ja Ukraina mahdollisesti polvillaan.

Ensiksi Ukraina sai moderneja panssarintorjunta-aseita, jotka taitavissa käsissä murskasivat venäläisten yltiöpäiset etenemisyritykset. Osansa oli vihulaisen surkealla taktiikallakin, mutta ei venäläistankkeja pelkillä polttopulloilla tai miinoilla olisi pysäytetty.

Sotahistoria sai uuden luvun venäläispanssarien raadoista pitkin Ukrainaa.

Toiseksi keväällä ja kesällä mukaan tulivat isommat länsipyssyt. Amerikkalaiset raketinheittimet kuten Himarsit ja esimerkiksi valtavat ranskalaiset telatykit ovat tarjonneet Ukrainalle vastustamattoman kyvyn iskeä syvälle venäläisten selustaan. Kykyä on käytetty pirullisen hyvin.

Sodan kuva on muuttunut, kun Krimilläkin pelätään. Juoksuhaudoissa venäläisten tykistökeskityksiä väistelevät ukrainalaissotilaat ovat saaneet hetken huilin, kun ammusvarastojen tuhoamisen on arvioitu hieman vähentäneen päälle satavien kranaattien määriä.

Ei kuitenkaan kahta ilman kolmatta.

Paitsi että siihen aseavun menestystarina loppuu.

Ukraina on nimittäin yhä ilman sitä kolmatta.

Länsimaiden strateginen ajatusmalli on sodan alusta lähtien ollut se, että Nato-maat ja Venäjä eivät missään tapauksessa saa joutua vastakkain Ukrainassa. Vladimir Putinia ei myöskään saa provosoida, ei ainakaan tulkitsemaan niin, että sotaa käy myös Nato.

Tämä on johtanut siihen, että Ukraina on saamastaan aseavusta huolimatta rampa.

Se on saanut enimmäkseen puolustuksellisia raskaita aseita. Sen sotilaat ovat tuomittuja jäämään juoksuhautoihinsa, koska heillä ei ole keinoa raivata tietään niistä eteenpäin.

Siihen tarvittaisiin esimerkiksi moderneja länsimaisia taistelupanssarivaunuja, hyökkäyssodan avaimia, joilla vallatut alueet palautetaan Ukrainan haltuun. Siihen tarvittaisiin taistelukentän nopeaa miinanraivausta ja voimakkaita lähitaisteluaseita.

Ukraina on toki saanut panssareita, mutta vain vanhaa neuvostokalustoa täydennyksenä.

Ukrainan vastahyökkäys uhkaa jäädä lähtökuoppiin tai johtaa valtaviin miehistötappioihin, jos sillä ei ole nykyaikaisilla omasuoja- ja johtamisjärjestelmillä varustettuja tankkeja, kuten esimerkiksi amerikkalaisia Abramseja tai saksalaisia Leopardeja.

On hyvin todennäköistä, että sen vuoksi konflikti jäätyy, ja se puolestaan pelaa vain Putinin pussiin.

Jos Venäjä pääsee linnoittautumaan valloittamilleen alueille, sitä ei ehkä koskaan ajeta sieltä pois.

Nyt on jo kiire.

Syitä hyökkäysaseiden epäämiseen Ukrainalta on keksitty sodan alkamisesta lähtien. Miehistöjen kouluttaminen asejärjestelmiin olisi kestänyt niin pitkään että niistä ei ehtisi olla apua. Sodan puolivuotispäivänä tämä lähinnä naurattaa, sillä ukrainalaismiehistöt olisi ehditty kouluttaa jo moneen kertaan.

On myös esitetty, että varsinkin Abramsit ja Leopardit olisivat liian arvokkaita lähetettäväksi Ukrainaan. Voi kuitenkin pohtia, että missä muualla niitä sitten tarvitaan. Ilman niitä kaikki aiempi apu voi jäädä puolitiehen.

Juurisyy hangoitteluun on Venäjän reaktion pelko, jos länsi heittää raskaita hyökkäysaseita peliin. Jopa ydinasevastausta pelätään.

Kuten virolaistutkija Kristi Raik huomautti, sitä kun alkaa pelkäämään, niin saakin sitten pelätä hamaan tappiin asti.

Itse asiassa tuomiopäivän olisi pitänyt jo tulla.

Venäjän entinen presidentti ja maan turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev uhkasi puheessaan 17. heinäkuuta, että jos Ukraina hyökkää Krimille, sille koittaa juurikin se "tuomiopäivä".

Nyt Ukraina on hyökännyt Krimille jo useita kertoja. Vaikka Venäjä jotenkin vielä kostaisikin, niin ainakin Medvedevin tuomiopäiväbluffi on katsottu.

On viisasta, että sodan eskalaatio Ukrainan rajojen ulkopuolelle pyritään välttämään. Mutta voidaan kysyä, eikö Venäjällä jo nyt olisi aivan yhtä hyvä syy eskaloida sotaa, kun se syyttää länttä milloin mistäkin. Muuttaisivatko uudet aseet enää tilannetta mihinkään?

Ukrainan sodan eniten toistettuihin hokemiin on kuulunut se, että jos Putinia ei nyt voiteta, hän ei pysähdy.

On aika voittaa Putin ja järjestää Ukrainaan aseet tehdä se.

Siis tankkeja Ukrainalle.