Ilta-Sanomat käy läpi Münchenin EM-kisojen neljännen kisapäivän tapahtumat.

EM-tuomio.

Suomen ennätykset paukkuivat taas torstaina ja Wilma Murto sai kultamitalinsa.

Ilta-Sanomien raati soittaa tuomion pasuunaa yleisurheilun EM-kisojen neljännen päivän jälkeen. Torvisoittokunnassa ovat asiantuntija Lauri Hollo sekä toimittajat Olli Kivioja ja Joonas Kuisma.

Jakob Ingebrigtsen voitti suvereenisti 1500 metrin juoksun. Hän veti itse koko matkan, aika oli 3.32,76, EM-kilpailujen ennätys. Muilla ei ollut mitään jakoa. Ingebrigtsenille EM-tupla, 1500 ja 5000 metrin voitto, oli jo toinen peräkkäinen. No, onhan kaverilla toki ikää jo 21 vuotta.

Viivi Lehikoinen paransi 400 metrin aitojen välierissä Suomen ennätyksen lukemiin 54,50. Juoksu näytti siltä, että mitali ei olisi edes yllätys. Femke Bol on toki omalla tasollaan, mutta hänen jälkeensä peli on täysin auki. Go Viivi!

Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Ei lennä suomalaisnaisten keppi. Karsinnassa Sanne Erkkola heitti 54,04, Anni-Linnea Alanen 52,09. Erkkola oli karsinnan kolmanneksi huonoin, Alanen huonoin. Molemmat jäivät ennätyksistään noin kuusi metriä. Perustasoa pitäisi saada todella paljon korkeammalle. Kumpikin alisuoritti raskaasti.

TV-lähetysten tyyli on heittolajeissa viivameri. Kuvaan on väkerretty niin monta virtuaalista viivaa, että on täysin mahdotonta päätellä, mihin väline lentää. Paikan päällä esimerkiksi moukarissa on kaksi viivaa, 70 ja 80 metriä. Voitaisiinko tässä peruuttaa teknologisesti takaisin? Virtuaaliset viivat eivät todellakaan tuo katsojalle mitään lisäarvoa, päinvastoin.

Vaikka kilpailuja siirrettiin puolella tunnilla ukkosmyrskyn takia, keli oli lopulta hyvä. Siihen nähden miesten korkeus oli surkeatasoinen. Hopea ja pronssi menivät jakoon tuloksella 227. Suomen kaikkien aikojen tilastossa sillä sijoittuisi sijalle seitsemän yhdessä Heikki Tanelin kanssa. Tanelin olisi pitänyt syntyä 20 vuotta myöhemmin.

Mikä juoksu, Viivi Lehikoinen! Suomalaisten nuorten naisurheilijoiden dominointi jatkui heti torstaiaamuna. Lehikoinen paransi Eugenen MM-kisoissa haltuunsa nappaaman SE:n nyt lukemiin 54,50 ja jyräsi EM-finaaliin. Kahdet arvokisat, kaksi Suomen ennätystä. Tahti on aikamoinen.

Taivas Münchenin olympiastadionin yllä repesi ensimmäistä kertaa toden teolla juuri ennen torstain iltakilpailuja. Kaatosade ja ukkonen viivästyttivät kisoja puoli tuntia ja herättivät samalla kysymyksen: mitäs tehdään huomenna, kun säätiedotus lupaa ukkoskeliä aamusta iltaan.

Samuel Purola eteni 200 metrillä EM-välieriin, mutta nojaili silti stadionin uumenissa aitaan pää kumarassa. Kun kello on pysähtynyt aiemmin kesällä SE-aikaan 20,45, välieräjuoksun tulos 20,83 oli paha pettymys. Huippuvuosia 22-vuotiaalla entisellä teinilupauksella on kuitenkin vielä edessä runsaasti.

Münchenin olympiastadionin on upea areena yleisurheilulle. Vaikka katsomot ovat olleet pääosin vain puoliksi täynnä, stadionin kattorakenteiden aikaansaama akustiikka yhdistettynä saksalaisten luonnonlahjakkuuteen mekkalan pitämisessä saavat aikaan kirjaimellisesti korviahuumaavan äänimaiseman.

Kuva: Ina Fassbender / Lehtikuva

Naisten 400 metrin aidoissa nähtiin välierissä todellinen jättiyllätys, kun Euroopan tämän kauden tilastokakkonen, Norjan Line Kloster jäi selkeästi ulos finaalista. Norjalaisen pettymys tarkoittaa myös sitä, että yksi kova haastaja on poissa Viivi Lehikoisen tieltä...

Wilma Murto. Aina vaan ja uudestaan, kuten eräs kreikkalainen kultakurkku Kummelissa lauloi. En pääse yli siitä, miten seesteinen, autuas ja viisas Euroopan mestari oli vuorokauden aikana uransa huippuhetken jälkeen. Murto tiesi, mihin hän pystyy. Kyse oli siitä, että hän pystyi täyttämään valtavan potentiaalinsa.

Wilma Murron ja ruotsalaisen seiväshyppääjän Armand Duplantiksen keskinäinen kunnioitus. ME-mies Duplantis puhui Murrosta hyvin kauniisti IS:n haastattelussa. Murto kertoi, että suurin piirtein samanikäinen kaksikko tuntee toisensa pitkältä aikaväliltä. He ovat seuranneet tarkasti toistensa upeita uria.

400 metrin aitajuoksun ME-mies Karsten Warholm myönsi Ilta-Sanomille, että nykyiset yleisurheilun välinesäännöt ovat huonot. Suomalaiskollega Viivi Lehikoinen sanoi aiemmin, että hänen mielestään Warholmin superpiikkarien prototyyppi pitäisi olla kaikkien käytössä. Warholm oli auliisti samaa mieltä.

Kuva: WOLFGANG RATTAY / Reuters

Aitajuoksija Kristiina Halosen lempinimi on "Lentävä biisoni". Halosen mukaan lempinimi juontaa juurensa Avatar-sarjaan, josta hän suuresti piti lapsuudessaan. Sarjassa oli lentävä biisoni, josta tuli Halosen toteemieläin. NHL-pelaaja Jesse Puljujärven Biisonikuningas-lempinimen kanssa hän ei halua mitään tekemistä. Biisonin pitää lentää.

Tämänkaltaista osaamista ei välttämättä osaa yhdistää urheilukilpailuun. Saksalainen pituushyppääjä Malaika Mihambo on loistava pianisti, joka on opiskellut poliittista- ja ympäristötiedettä kahdessa eri yliopistossa. Yleisurheilukentillä liikkuu fiksua väkeä, mutta kovin ansioluettelo kuulunee Mihambolle.