Taru vähensi ruokahävikkinsä minimiin muutettuaan kahden lapsensa kanssa omilleen. Nyt hän jakaa vinkkinsä sekä edulliseen että ekologiseen ruokasuunnitteluun.

Taru havahtui perheensä ruokakuluihin jo kolme vuotta sitten. Kuva: Tarun kotialbumi

Ruoan hinta ei ole noussut näin nopeasti juuri koskaan. Sota ja poikkeuksellisen nopeaan tahtiin kiihtyvä inflaatio näkyvät kallistuvina tuotteina jokaisen suomalaisen kauppareissulla.

Varhaiskasvatuksen opettaja Taru, 44, havahtui perheensä ruokakuluihin jo vuonna 2019. Tuolloin hän erosi entisestä kumppanistaan ja muutti omaan asuntoonsa ala- ja yläasteikäisten lastensa kanssa.

- Alkuperäisenä ajatuksena oli säästää hieman puskuria arkea varten. Tiesin, ettei minulla ollut mahdollisuutta hankkia mistään lisätuloja, joten ajatuksena oli karsia hieman menoja, Taru kertoo.

Tarulla ei ollut mielessään erityistä summaa, johon hän haluaisi ruokamenoissaan päästä, sillä hän ei ollut pitänyt kirjaa ruokamenoistaan edellisen suhteensa aikanakaan.

Oli myös asioita, joista Taru ei aikonut tinkiä, kuten ruoan perusterveellisyys ja maukkaus. Hän ei myöskään halunnut vaihtaa esimerkiksi kotimaisia elintarvikkeita ulkomaisiin.

- Tutkittuani asiaa ymmärsin, että ruokahävikki on yksi suurimpia kotitalouksien yksittäisiä taakkoja ympäristölle. Otin siis tavoitteekseni päästä ruokahävikistä perheessämme kokonaan eroon.

Taru aloitti projektinsa miettimällä, mitkä ruoat olivat sellaisia, joista tuli eniten hävikkiä. Kuva: Tarun kotialbumi

Ensimmäisenä askeleenaan Taru selvitti, mitkä ruoat olivat sellaisia, joita perheessä ei jaksettu syödä kahta päivää kauempaa.

- Esimerkiksi makaronilaatikkoa jäi aina yli, kun taas broilerikeiton söimme aina viimeiseen pisaraan.

Hän perehtyi hapanjuurileivontaan ja alkoi tehdä myös perheen leivän itse. Vajaan euron jauhopussista Taru kertoo tekevänsä perheelleen kuukauden leivät.

- Hapanjuurileipä on paitsi parasta leipää, mitä olen syönyt, sen tekeminen on myös helppoa: laittaa vain juuren tekeytymään illalla, ja paistaa leivän seuraavana päivänä, Taru kertoo ja jatkaa.

- Ylijääneen leivän jauhan korppujauhoiksi tai paistan oliiviöljyssä valkosipulin kanssa krutongeiksi. Kuivasta leivästä saa valkosipulilla ja öljyllä maustettuna herkullisia snäksejä esimerkiksi leffaan.

Koronapandemian pyyhkäistyä Suomeen Taru alkoi suunnitella perheen ruokamenoja niin, että hänen tarvitsi käydä kaupassa vain kahden viikon välein. Se osoittautui helpoksi tavaksi säästää sekä aikaa että rahaa. Hän vaihtoi myös kauppareissut S- ja K-ryhmän kaupoista Lidliin.

Ensimmäisenä viikkona perheessä syötiin arkiruoan kanssa tuoreita vihanneksia, seuraavan kauppareissun lähentyessä taas enemmän juureksia ja pakastemaissia. Pakastin ja kuiva-ainekaappi ovat täynnä punaliputettuja alennustuotteita sekä paremmin säilyviä ruoka-aineita.

- Pyrin ostamaan päiväysalennettuja tuotteita. En kuitenkaan osta niitä vain siksi, että ne olisivat alennuksessa. Punaliputettuja tuotteita voi ostaa myös varastoon pakkaseen.

Taru kertoo suosivansa tytärtensä kanssa kaikkiruokaisesti. Hänelle on kuitenkin tärkeää valmistaa ainakin kerran viikossa kasvisruokaa.

- Ruokakuluja vähentääkseen ei tarvitse ryhtyä kasvissyöjäksi, vaan tämä rutiini on syntynyt ihan omien arvojeni pohjalta. Ajattelen, että jokainen pieni ympäristöteko on merkityksellinen, Taru pohtii.

Mehuja, limuja, karkkia ja sipsejä Tarun kauppalistalta löytyy lähinnä silloin, kun tiedossa on juhlia. Syynä on niiden kova hinta.

- Se ei tarkoita sitä, ettei meillä herkuteltaisi. Teen usein välipalaksi esimerkiksi pannukakkuja. Myös tytöt ovat oppineet leipomaan itse jotain makeannälkäänsä, Taru kertoo.

Tarun perheessä ei tingitä ruoan mausta tai laadusta budjetista huolimatta. Kuva: Tarun kotialbumi

Pelkästään ruokahävikin ja kauppareissujen vähentämisellä Taru onnistui muutamassa kuukaudessa laskemaan perheen ruokakulut 200 euroon kuukaudessa, eikä ruokahävikkiä syntynyt enää lainkaan.

- Oli kuukausia, jolloin ruokaostoksiin on mennyt vain 120 tai 150 euroa kuussa. En silti koe, että olisimme joutuneet mitenkään tinkimään ruoan laadusta tai mausta. Meille ovat myös aina kaikki tyttöjen kaverit ja poikaystävät olleet tervetulleita syömään, Taru toteaa.

Sillä kotona valmistettu ruoka on myös herkullista ja monipuolista, ulkona syömistä Tarulla ei ole ollut ikävä juuri lainkaan. Hän käyttää myös alkoholia hyvin harvoin. Ruokakulujen tarkastelu auttoi myös tietoisempaan kuluttamiseen elämän kaikilla osa-alueilla, kuten vaate- ja kosmetiikkahankinnoissa.

- Arvoihini ei kuulu kerskakulutus. Ihmiset ostavat loppujen lopuksi aika paljon sellaista, mitä he eivät oikeasti tarvitse.

Muutaman vuoden ajan ruokahävikkiä vähennettyään Taru huomasi säästäneensä varhaiskasvatuksen opettajan palkastaan kokonaisen asunnon käsirahan.

Taru muistuttaa, että kaikilla perheillä on luonnollisesti aina hieman erilaiset lähtökohdat ruokakulujen vähentämiseen. Hän esimerkiksi kertoo nauttivansa leipomisesta ja ruoanlaitosta vapaa-ajallaan.

Hän kertoo käyttävänsä arkisin ruoanlaittoon silti maksimissaan pari tuntia viikossa. Juureen leivottu leipä valmistuu kuin itsestään, samoin uunissa valmistettavat vuoat ja pastat. Aamuisin ja välillä iltaisinkin keitetyt puurot porisevat höyrykattilassa kypsiksi ilman jatkuvaa hämmentämistä.

Hintojen nousu on näkynyt myös Tarun kukkarossa. Ennen 200 euron ruokakulut ovat nyt 250 euron ruokakuluja.

- Olen myös ehkä hieman rentoutunut hintojen tarkkailussa, hän pohtii.

Kesällä Taru muutti yhteen uuden kumppaninsa kanssa, mikä on omalta osaltaan myös hieman lisännyt perheen menoja. Kahden aikuisen taloudessa ruokaa kuluu väkisinkin enemmän.

- Urheileva aikuinen mies syö huomattavasti enemmän kuin teinityttö, Taru naurahtaa.

Samalla Taru on vinkannut kumppanilleen keinoja vähentää ruokahävikkiä.

- Tavatessamme miehen ruokakulut olivat noin 600 euroa kuussa. Hän sai karsittua ruokamenoistaan yli puolet pelkästään sillä, että alkoi tietoisesti kiinnittää huomiota omaan ruokahävikkiinsä ja siihen, mitä oikein ostaa kauppareissuillaan. Aika pienellä voi siis säästää aika paljon, Taru toteaa.

2 isoa porkkanaa raastettuna

1-2 sipulia pieneksi pilkottuna

2-3 kynttä valkosipulia

2 rkl oliiviöljyä

2 tölkkiä tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia.

timjamia

basilikaa

oreganoa

kasvisliemifondia/-jauhetta/-kuutio

7 dl täysmaitoa (tai 3,5 dl vettä + 3,5 dl täysmaitoa halutessasi)

3/4 dl vehnäjauhoja

150 g juustoraastetta

runsaasti mustapippuria myllystä

suolaa

200 g feta- tai salaattijuustoa

lasagnelevyjä

pinnalle juustoraastetta

Kuullota oliiviöljyssä porkkanoita ja sipuleita, kunnes ne saavat hieman väriä ja pehmenevät. Lisää mausteet ja valitsemasi tomaatit ja anna porista kasarissa vähintään 20 minuuttia, mieluummin tuplaten. Lisää kastikkeeseen vettä kiehumisen aikana siten, että seos on löysähkö tomaattikastike. (Voit käyttää tomaattikastikkeeseen myös punaisia huuhdeltuja linssejä. Jos sinulla on aikaa hauduttaa kastiketta pitkään, kannattaa kokeilla lisätä siihen tilkka punaviiniä. Kastikkeen kiehuessa mukaan voi laittaa porisemaan myös parmesan-, tai grana padano -juuston kannikoita, kunhan muistaa nostaa ne pois vuoan kokoamisvaiheessa.)

Tee maitokastike sekoittamalla vehnäjauho kylmään maitoon. Ala kuumentaa seosta koko ajan kattilan pohjaa myöden hämmentäen, kunnes kastike sakenee. Anna kiehua muutaman minuutin, sammuta levy ja sekoita joukkoon juustoraaste ja mausteet.

Kokoa ruoka uunivuokaan siten, että alimmaksi tomaattikastiketta, fetajuustoa (murusteltuna tai kuutioina) ja maitokastiketta. Sitten kerros lasagnelevyjä ja taas kerros kastikkeita ja fetaa jne. Teen vuokaan yleensä kolme kerrosta. Päälle tulee kerros lopuista kastikkeista ja pintaan juustoraastetta.

Vuoka uuniin 200-225 asteeseen noin 35 minuutiksi.