Münchenin EM-viikko nähdään Ylen kanavilla 11.-21.8. Suorat lähetykset, kohokohdat, kisojen aikataulun, kiinnostavat uutiset ja puheenaiheet löydät Ylen kisasivulta.

Vuoden 1972 olympialaiset. Lasse Virén voittaa tuplan pitkillä ratamatkoilla, Pekka Vasala kultaa 1 500 metrillä ja Tapio Kantanen estepronssia.

Vuoden 2002 EM-kisat. Janne Holmén sykähdyttää maratonin Euroopan mestaruudella, Heli Koivula loikkii hopeaa ja Mikaela Ingberg heittää keihäspronssia.

Englanninkielisellä termillä bucket list viitataan asioihin, joita ihminen haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Suomalaiselle yleisurheiluniilolle tällaiseksi voidaan laskea vierailu Münchenin olympiastadionilla, kiitos edellä mainittujen syiden.

Paikka suorastaan huokuu sinivalkoista nostalgiaa. Maailmansotien jälkeen suomalaiset yleisurheilijat ovat saavuttaneet enemmän kultamitaleja, viisi kappaletta, vain Roomassa järjestetyistä kisoista. Helsingissä suomalaiset ovat voittaneet Münchenin tavoin neljä kultaa, mutta Helsinki on myös järjestänyt kuudet kisat - siis kolminkertaisen määrän verrattuna Müncheniin.

Münchenissä heikoin EM-tulos

Kun Münchenissä on kilpailtu, vähintään yksi suomalainen on voittanut kultaa. Sama pätee isäntämaa Saksaan, joka on eurooppalaisen yleisurheilun kestomenestyjä. Kun puhutaan yli 80 miljoonan ihmisen kansasta, odostusarvo on luonnollisesti korkeampi kuin reippaan 5 miljoonan asukkaan Suomella. Yleisurheilijoidemme 88 ulkoratojen arvokisavoitosta 43 on ajalta ennen toista maailmansotaa.

Saksassa menestykseen on totuttu myöhemminkin, niin jaetun kuin yhdistyneen Saksan aikakaudella. Poikkeuksena ovat kuitenkin vuoden 2002 Münchenin EM-kilpailut. Niistä Saksa sai toki 19 mitalia, mutta vain kaksi niistä oli kultaisia. Kultamitaleissa mitattuna suoritus on maan EM-historian heikoin.

Vertailun vuoksi: Müncheniä edeltäneissä vuoden 1998 Budapestin EM-kisoissa saksalaiset kahmivat kaikkiaan kahdeksan kultamitalia. Saksalaiselle perinnelajin kuluttajalle EM-Münchenistä ei jäänyt siis kullanhohtoista muistijälkeä.

Nyt Saksan joukkue lähtee kotikisoihinsa takanaan juuri historiallisen heikot Oregonin MM-kisat. Joukkueen saldona oli vain Malaika Mihambon pituuskulta ja naisten pikaviestipronssi.

Mihambo on ollut MM-kisojen jälkeen poissa pelistä koronan vuoksi, joten ykköstykin kunto on arvoitus. Nähdäänkö siis tämän viikon aikana vuorostaan Saksan historiallinen EM-kyykkäys?

Müncheniläiset voittajat tiukassa

München edustaa saksalaiselle yleisurheilulle nimenomaan olympianostalgiaa isolla N:llä. Itä-Saksa sai 50 vuotta sitten Münchenissä kahdeksan kultaa ja oli mitalitaulukon kakkonen. Länsi-Saksakin ylsi kuuteen kultaan ollen yleisurheilussa neljänneksi paras maa.

Ja ehkäpä kaikkein tärkeimpänä: kaksista Saksan järjestämistä kesäolympialaisista vuoden 1972 Münchenistä on huomattavasti positiivisempi jälkimaku kuin Berliinistä 1936.

Siinä pähkinänkuoressa ydin, miten yleisurheilu ja München liittyvät toisiinsa. Vaikka München on 1,4 miljoonalla asukkaallaan Saksan kolmanneksi suurin kaupunki, ja metropolialueella väkiluku ylittää kuuden miljoonan rajan, se on yleisurheiluperinteiltään lilliputtitasoa. Niin on myös koko 14 miljoonan asukkaallaan Saksan toiseksi väkirikkain osavaltio Baijeri, jonka pääkaupunki München on.

Münchenissä syntyneitä yleisurheilijoita, jotka ovat saavuttaneet henkilökohtaisen olympiavoiton- tai ulkoratojen MM- ja EM-kultaa, on tasan yksi: Gisela Mauermayer, joka pokkasi Natsi-Saksan väreissä kiekonheiton olympiakultaa vuonna 1936.

Mauermayer syntyi Münchenissä vuonna 1913. Koko Baijerin osavaltiossa syntyneitä ulkoratojen arvokisavoittajia on yhteensä vaivaiset neljä.

Läntinen osavaltionaapuri Baden-Württemberg on aivan eri kaliiberia mitä tulee huippujen jalostamiseen.

Münchenistä puuttuvat kisat

Mikäli haluaa etsiä lisää saksalaisen yleisurheilun ja Münchenin yhtymäkohtia, historiankirjoja joutuu pläräämään vielä Mauermayerin syntymää varhaisempiin vuosiin. Ennen vuoden 1972 olympialaisia Münchenissä on kilpailtu Saksan yleisurheilumestaruusmitaleista vain vuonna 1904.

Tosin 10. heinäkuuta vuonna 1904 Münchenissä vain miehet kamppailivat mitaleista, ja lajeja oli vain kaksi: 110 metrin aidat ja korkeushyppy. Tuolloin müncheniläisillä pyyhki kuitenkin hyvin, kun paikalliset Otto Reissner ja Hans Buchheit juhlivat lajivoittoja.

Vuoden 1904 jälkeen Saksan mestaruuskisat on järjestetty Münchenissä vain vuonna 1972, olympialaisten kenraaliharjoituksena, ja vuosina 1982 ja 1992 olympialaisten pyöreiden vuosien kunniaksi. Sittemmin ikoninen stadion on saanut järjestettäväkseen vain kahdet EM-kisat, vuonna 2002 ja maanantaina alkaneet kekkerit, joilla kunnioitetaan vuoden 1972 olympialaisten 50-vuotissyntymäpäiviä.

Yleisurheilu on loistanut stadionilla poissaolollaan sitten edellisten EM-kisojen, lukuun ottamatta vuoden 2007 kaksipäiväistä Euroopan cupia. Kun puhutaan Saksasta ja huippuyleisurheilusta, katseet suuntaavat Berliiniin.

Münchenin ainoa kilpailu kansainvälisessä kalenterissa on Ludwig-Jall-Sportfest, joka on vasta D-kategorian kilpailu ja häviää urheilijakattauksellaan suomalaisen GP-sarjan tapahtumille.

Ei menestyjiä

Viime vuosina paikallinen seura LG Stadtwerke München on saanut Saksan mestaruuskisoista pääosin yhden tai kaksi mestaruutta. Kultamitaliautomaattina on toiminut 800 metrin juoksija Christina Hering, jolla Saksan mestaruuksia on peräti kymmenen. Hering on edustanut maataan kaikissa ulkoratojen arvokisoissa vuodesta 2015, mutta finaalipaikkoja hänellä ei kuitenkaan ole.

800 metriä on LG Stadtwerke Münchenin paraatilaji, sillä Heringin seuratoveri Katharina Trost kilpaili muun muassa viime vuonna Tokion olympialaisten välierissä.

Hering ja Trost olivat osa heinäkuussa Oregonin MM-kilpailuissa esiintynyttä Saksan joukkuetta. Heidän lisäkseen müncheniläisosaamisesta vastasi vain korkeushyppääjä Tobias Potye, joka ei Heringin ja Trostin tavoin yltänyt loppukilpailuun.

Tällä viikolla monella saksalaisella yleisurheilijalla on Münchenin olympiastadionilla kasvojenpesun paikka. Mutta kävi kisoissa miten tahansa, jääkö München viikon kuluttua jälleen paitsioon vuosikymmeneksi?

Lue myös: