"Vesku on itse sanonut monta kertaa, että siitä hetkestä meidän ystävyytemme alkoi ja kesti 70 vuotta."

Nona Alvesalo, 75, viettää eläkepäiviään samassa kerrostaloasunnossa, jonka hänen vanhempansa vuonna 1952 hankkivat. Tuohon Santavuorentien taloyhtiöön kuuluu kaksi taloa, jotka olivat ensimmäiset Pohjois-Haagaan rakennetut ja aloittivat tuon lähiön nopean rakennusbuumin.

Helsingin pohjoiskolkassa oli tuolloin paljon metsää ja peltoja hevoshakoineen, joten ei ihme, että Töölöstä samaan yhteisöön muuttanut 7-vuotias Vesa-Matti Loiri koki joutuneensa landelle.

Vauhdikas ja sanavalmis Vesku oli pian taloyhtiön sankan lapsiporukan johtohahmo. Hänellä riitti hyviä kavereita, mutta eräs koskettava tapahtuma lähensi Veskun ystäväksi kahta vuotta nuoremman Nonan kanssa.

-?Minun isäni kuoli, kun olin 8-vuotias. Meillä oli sitten sukulaisten kahvitilaisuus ja minä tulin sen jälkeen pihalle tuohon kaupan eteen, jossa meidän pihan porukka oli aina koolla, Nona Alvesalo muistelee.

-?Siellä joku pojista kysyi minulta, että miltä tuntuu, kun isä on kuollut.

-?Menin tietysti ihan hämilleni. Kun piti jotain keksiä, sanoin, että eihän se miltään tunnu, kun sain syödäkseni oman käpykakun.

-?Vesku oli ilmeisesti ainoa meidän porukasta, joka ymmärsi, että eihän noin voi kysyä. Hän tajusi heti kuinka vaikea se tilanne minulle oli.

-?Vesku on itse sanonut monta kertaa, että siitä hetkestä meidän ystävyytemme alkoi ja kesti 70 vuotta.

Kuva: Nona Alvesalon kotialbumi

Nona Alvesalo kiertää ympäri taloyhtiön laajaa pihapiiriä ja näyttää poikien entisiä leikki- ja urheilupaikkoja, joita piti tietysti olla riittävästi, sillä 1950- ja 1960-luvuilla lapset ja nuoret eivät nököttäneet kotona näyttöpäätteiden ääressä.

Vuonna 1954 taloyhtiön perheillä oli yhteensä 172 lasta - ja lisää syntyi, vaikka suurten ikäluokkien vauva-aalto alkoi jo laantua 1960-luvulle tultaessa.

-?Meitä oli todella paljon ja Vesku oli sellainen Duracell-pupu, aina kaikessa ensimmäisenä ja innokkaimpana.

Sitten kun vähän vartuttiin, pyörittiin iltaisin tuolla Kino-Haagan kulmalla ja baarissa, Nona valaisee.

-?Ja pian alettiin käydä tosi paljon leffoissa myös kaupungilla. Ensin noustiin bussiin polvet koukussa, että päästiin lastenlipulla. Ja elokuviin mentiin varpaillaan, kaulukset pystyssä ja Brylcreemiä tukassa, että päästiin katsomaan kiellettyjä.

Nona muistaa kuinka Loirin veljekset Vesku ja Piite (Matti ja Pekka) saivat kaveripiirissä kunnioitusta esiinnyttyään Elannon nuorisomusikaalissa Huipulla tuulee. Pian levisi tieto, että Vesku on päässyt elokuvaan.

-?Totta kai me kaikki mentiin katsomaan sitä Pojat-elokuvaa. Tuossa pihalla Vesku kertoi meille juttuja leffan teosta. Olihan se suuri juttu, mutta me oltiin niin nuoria, ettei osattu ajatella muuta kuin, että on se kova jätkä.

Vaikka Vesku on Nonaa kaksi vuotta vanhempi, he ehtivät olla jo ennen lukiota kaksi vuotta samalla luokalla Pohjois-Haagan Yhteiskoulussa, koska "Vesku tapasi tuplata luokkia". Eikä viikari lopulta lukioon mennytkään, mutta se ei ystävien välejä haitannut.

Loiri asui vielä armeija-aikanaan Santavuorentiellä. Samoin ensimmäisen teatterikouluvuotensa.

Nuori näyttelijä lähti omilleen vanhempiensa luota solmiessaan ensimmäisen avioliittonsa Tuula Nymanin kanssa. Kaveriporukka piti hänelle ikimuistoiset polttarit kaupungilla.

-?Mentiin illan aikana Espan puistossa pitkin poikin. Tehtiin tummat puvut päällä erilaisia kilpailuja ja juoksuja. Hauskaa oli, mutta eihän meistä lopulta päässyt Vanhalle sisään kuin Vesku, koska me muut taidettiin olla niin hengästyneitä, Nona muistelee.

Alvesalo seurasi Loirin muusikon ja näyttelijän uraa suurella mielenkiinnolla. Heidän yhteydenpitonsa ei katkennut missään vaiheessa, ja Vesku muisti aina antaa Nonalle uusimman levynsä omistuskirjoituksella varustettuna.

Vesa-Matti Loiri päätti vetäytyä julkisuudesta Jari Tervon kirjoittaman elämäkertansa julkistustilaisuuksien jälkeen syksyllä 2019. Se merkitsi samalla Nonan ja Veskun ystävyyden uutta lujittumista. Pian he olivat tekemisissä toistensa kanssa yhtä tiiviisti kuin lapsuudessaan.