- Muistan sen ensimmäisen pelin Seinäjoella vuonna 93. Se oli tv-peli. Nuorena poikana mainokset poskessa oltiin siellä. Jännitys oli kova ja hävittiin aika rumin lukemin. Mutta siitä se ura kuitenkin lähti liikenteeseen.

Ja nyt, melkein 30 vuotta myöhemmin, ura on tulossa päätepysäkille. Toni Kohonen pelaa tiistaina viimeistä kertaa Superpesiksessä kun hänen edustamansa Imatran Pallo-Veikot kohtaa viimeisessä runkosarjaottelussaan Manse PP:n.

Kohosen urasta tuli huikea. Legendaarinen. Hän on voittanut kymmenen SM-kultaa, hänet on valittu vuoden pesäpalloilijaksi kolme kertaa ja vuoden lukkariksi 13 kertaa.

Tässä jutussa Kohonen muistelee uransa alkuvaiheita ja huippuhetkiä. Muistin virkistyksenä toimivat vanhat vanhat Urheiluruutu-klipit ja finaalilähetykset.

Kohosen uraan on mestaruuksien ja ennätysten lisäksi mahtunut myös kohuja. Yksi niistä oli vuonna 1996 tulleet potkut kasvattajaseurasta Kiteen Pallosta.

Kohonen tunnetaan paitsi kaikkien aikojen pesäpalloilijana, myös kovapäisenä ja joskus jopa hankalana tyyppinä. Hän tiesi jo aikaisin, että halusi Suomen parhaaksi lukkariksi. Kiteellä ongelmaksi muodostui joukkueen kahden lukkarin taktiikka.

Kitee hankki kaudeksi 1995 Jukka Holttisen, jonka kanssa Kohonen joutui jakamaan syöttölautasen.

- Juhannukseen 96 asti vuoroteltiin lukkarina, mutta sen jälkeen ei vuoroteltu.

Syynä vuorottelun loppumiseen oli, että Kohonen sai Kiteeltä potkut.

- Siinä oli isokin tapahtumasarja. Halusin ruveta lukkariksi ihan viimeisen päälle, enkä ollut tyytyväinen omaan rooliin. Tuli tehtyä kaikennäköistä. Välillä otti pannuun niin paljon, että tuli ihan tahallaan päästettyä läpi linjassa.

Yhdessä ottelussa Kohonen päästi kolme palloa tahallaan räpylänsä ali. Sen jälkeen Kiteen Pallossa ei jaksettu enää katsella Kohosen touhuja, ja tämä siirtyi loppukaudeksi Oulun Lippoon.

- Eihän se missään nimessä hyväksyttävää ollut. Mutta se oli ratkaisuni silloin. Olin vähän kovapäinen, eikä mikään muu kuin lukkarina pelaaminen kiinnostanut. Mutta voin sanoa, että jos en olisi niitä ratkaisuja silloin tehnyt, niin tuskin olisin tällaista uraa tehnyt, lukkarina ainakaan. En tekisi mitään toisin.

Oulussa vietetyn syksyn jälkeen Kohonen kuitenkin palasi seuraavaksi kaudeksi Kiteelle ja oli isossa roolissa kun seura voitti historiansa ensimmäisen mitalin. Hopeaa tuli vuonna 1997.

Ensimmäistä mestaruutta juhlittiin vuonna 1999, kun Kitee löi finaaleissa Hyvinkään Tahkon voitoin 3-0. Kitee otti kolmannen voiton kotikentällään. Kohonen oli siinäkin ottelussa merkittävässä roolissa, kun hän ratkaisi lyönnillään ensimmäisen jakson voiton.

- Kyllä tuo peli on muistissa, vaikka siitä on 23 vuotta aikaa. Pelinjohtaja Pasi Varonen laittoi minut jokeripaitaan ja kovaan paikkaan. Ei ollut paljon hyviä suorituksia ennen sitä, mutta ensimmäisen jakson voittojuoksu tuli siinä. Aholan Sami löi sitten supervuorossa Kiteen Pallon ensimmäisen mestaruuden.

Mestaruus oli myös Kohoselle ensimmäinen. Kahtena edellisvuotena kaulan ympärille oli pujotettu hopeaa ja pronssia.

- Se oli mielenkiintoinen fiilis. Oltiin käyty lähellä muutaman kerran, ja sitten se vihdoin ja viimein tuli, ja vielä kotikentällä. Se oli ainutlaatuista. Tuosta klipistä huomasi, ettei katsojatkaan oikein ymmärtänyt mitä tuli tehtyä, kaikki ryntäsi kentälle. En muista missä päin kenttää itse tuli oltua, kaikki oli vähän sekaisin.

Mestaruuden jälkeen Kohonen suuntasi muutamaksi vuodeksi Sotkamon Jymyyn, jossa hän voitti ensimmäisellä visiitillään kolme mestaruutta. Sen jälkeen koitti paluu Kiteelle, kolme vuotta Kouvolassa, ja toinen äärimmäisen voitokas ajanjakso Sotkamossa.

Yksi ällistyttävä tilasto Kohosen uralta on, että hän pelasi vuosina 1997-2017 yhteensä 17 kertaa finaaleissa.

- Sotkamon vuodet oli hienoja vuosia. Olin varmaan parhaimmillani vuosina 2001-2015. Suomen mestaruudet on totta kai niitä kohokohtia.

Itä-Länsi-otteluita ennätysmiehelle on kertynyt peräti 23.

- Ne ovat olleet valtavia tapahtumia ja on ollut kunnia-asia edustaa Itä-Länsi-ottelussa. Tietää, että kausi on mennyt aika hyvin, jos sinne pääsee. Ne ovat isoja ja hienoja tapahtumia, ja sellaisia kokoontumispaikkoja, missä nähdään vanhoja pelikavereita ja vähän uusiakin.

Päätös uran päättymisestä syntyi viime syksynä

Yli tuhannen ottelun ja yli tuhannen lyödyn juoksun mies täytti tammikuussa 46 vuotta. Silloin Kohonen solmi myös uransa viimeisen pelaajasopimuksen, kun hän liittyi Imatran Pallo-Veikkoihin.

Päätös uran päättymisestä syntyi viime syksynä. Sitä ennen Kohonen ei omien sanojensa mukaan koskaan edes pohtinut lopettamista.

- Ensimmäisen kerran se tuli syksyllä mieleen. Se oli ainut kerta, kun on tullut. Siinä sitten pureskelin jonkin aikaa ja päätös tuli tehtyä, että tämä on viimeinen kausi. Joku muu on varmaan jo aiemmin ajatellut, että milloin se lopettaa, Kohonen hymähtää.

- Päätös ei ollut vaikea, mutta tietysti haikein mielin tämän jättää. 30 vuotta tämä on ollut matkassa mukana. Voi siinä ilon ja surun kyyneleet jossain vaiheessa tulla, mutta ei se ole päätä vaivannut.

Kohonen ei vielä kerro jatkosuunnitelmistaan, mutta pesäpallosta hän aikoo uransa päätymisen jälkeen ottaa etäisyyttä ainakin vähäksi aikaa. Hänelle on jo väläytelty pelinjohtajan paikkaa Superpesiksessä, mutta siitä hän ei ihan heti innostu.

- Veikkaisin, että en tule olemaan pesiksen parissa ainakaan vielä, mutta ei sitä ikinä tiedä. Jos tässä heti hypätään viuhkan varteen, niin se olisi vähän kuin itse olisi pelaamassa. Juniorivalmennus on varmaan lähempänä.

Viimeinen ottelu tiistaina

Tiistaina Kohonen pelaa pitkän uransa viimeisen superpesisottelun, kun IPV kohtaa kotikentällään runkosarjan viimeisessä ottelussaan Manse PP:n. Luvassa on spektaakkeli, johon on kutsuttu runsaasti VIP-vieraita.

Kohonen aikoo kuitenkin valmistautua peliin samalla tavalla kuin aina ennenkin. Hän arvelee, että tunteet nousevat pintaan enemmän katsomon puolella kuin kentällä.

- Tiistai on kuitenkin ihan normaali pelipäivä, vaikka se uran viimeinen onkin. Samalla tavalla aamutreenit, ruokailut ja kaikki muut toimenpiteet hoidetaan. Ei ruveta kikkailemaan niillä asioilla.

- Ottelun jälkeen tulee varmasti sellainen ulospuhallus, että mitä on tullut tehtyä. Ehkä se kaipuu lajin mukana olemiseen tulee vähän myöhemmin.

Kohonen on urallaan saavuttanut kaiken mahdollisen ja vielä vähän enemmän. Ennätysten jahtaaminen ei kuitenkaan koskaan ollut syy miksi ura on venynyt niin pitkäksi. Kohosta on aina motivoinut rakkaus lajiin. Nyt on kuitenkin aika astua sivuun.

- Sanotaan, että ikä tekee oman tehtävänsä. Vaikka mieli sanoisi, että voisi pelata vielä viisikymmpisenä. Mutta jossain se raja menee ja minulla se menee nyt tässä.

Lue myös:

Pesäpallolegenda Toni Kohonen vaihtaa seuraa - edessä huikean uran viimeinen rutistus: "Oli lähellä, että olisin lopettanut viime kauteen"

Toni Kohonen saavuttaa hurjan rajapyykin - näin pesäpallolegenda "vääristää" tilastot kouvolalaisten eduksi

Toni Kohonen ratkaisi juhlaottelunsa - käsittämättömät 1000 pääsarjaottelua täyteen