Sanotaan, että suomalaiset eivät puhu tunteistaan. Laulamme silti tuntemattomien edessä surullisistakin aiheista.

Uusi dokumenttielokuva Karaokeparatiisi sai alkunsa, kun ohjaaja-käsikirjoittaja Einari Paakkanen vietti kollegansa kanssa iltaa baarissa. Hän huomasi, että suomalaisten suhteessa karaokeen on jotain erityistä.

- Olin huomannut, että ihmisille tapahtuu jotain, kun täysin tuntematon ihminen nousee lavalle. Laulun jälkeen tuntuu kuin tuntisin sen ihmisen todella hyvin.

Paakkanen kertoo käyneensä laulamassa karaokea paljon jo ennen elokuvan tekemistä. Hän kuvailee itseään "epäonnistuneeksi rokkariksi".

- Olisin kovasti toivonut, että olisin laulanut bändissä joskus nuorempana. Tämä karaoke on minulle ehkä sellainen kolmen minuutin mahdollisuus saavuttaa se rock-unelma.

Kun elokuvaa lähdettiin tekemään, olivat ajatukset Paakkasen mukaan vielä kliseiset ja vaatimattomat. Hänelle heräsi huoli, tuleeko tästä elokuva humalaisista ihmisistä laulamassa baarissa.

Kävi ilmi, että karaoke on paljon muutakin. Ohjaaja kuvailee karaokea nyt näin:

- Todella rikas yhteisö ja perhe, johon liittyy valtavia elämänkohtaloita ja kokemuksia, joita ihmiset haluavat jakaa toisten kanssa.

- Siinä on parantava voima, kun ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi.

Epätäydellisyyden ylistys

Karaokeparatiisi-elokuvassa ihmiset löytävät yhteyden toisiinsa karaoken avulla suomalaisten maisemien keskellä. Karaokea lauletaan muun muassa saunassa, autokorjaamossa ja karaokekilpailussa.

Dokumentissa seurataan viittä suomalaista. Yksi heistä on karaokejuontaja Evi, joka on kiertänyt Suomea jo yli 5000 keikan verran. Hän kertoo halunneensa nuoruudessaan terapeutiksi. Nyt hän tarjoaa karaoken avulla ihmisille mahdollisuuden purkaa tunteitaan.

Karaoke tuli Suomeen 1990-luvun alussa, suuren laman aikana. Kyseessä on Paakkasen mukaan taloudellinen ja helppo keino käsitellä suuria tunteita, menetyksen tuskaa ja yksinäisyyttä.

Elokuvaa tehdessä Paakkanen koki paljon uskomattomia hetkiä. Kerran he olivat kuvaamassa Jyväskylässä, ja kamera oli laitettu valmiiksi, mutta baari oli tyhjä.

- Paikalle sattui mies, joka kertoi syvän menetyksen tarinan ja tuli laulamaan surua pois.

Paakkasesta on tullut karaokeuskovainen. Se toimii työkauluna yksinäisyyttä vastaa, se on ylistystä epätäydellisyydelle ja erityisen voimakasta Suomessa, koska emme kansakuntana ole ulospäinsuuntautuneimpia.

- Jostain syystä karaokesta on tullut sellainen työkalu, että nousemme täysin tuntemattomien ihmisten eteen laulamaan surullisistakin asioista.

- Jos vertaa vaikka Japaniin, jossa ihmisillä on varmasti samanlaiset haasteet elämässä ja samanlaiset surut, siellä karaokea lauletaan kavereiden kanssa kopeissa. Syviä tunnetiloja ei jaeta täysin tuntemattomien ihmisten kesken.

Suomalaisiin vetoaa tunteiden purkaminen

Elokuvassa jaetaan myös kirkkonummelaisen Elina Siltasen tarina. Siltanen sairastaa Parkinsonin tautia, mikä on vienyt häneltä kyvyn kävellä. Karaokea hän on harrastanut lukioikäisestä lähtien.

Siltanen kuvailee karaoken voimaa käsittämättömäksi.

- Sitä ei voi selittää. Olet ikään kuin stara pienen hetken. Se on tosi antoisaa, antaa pitkäksi aikaa energiaa.

Elokuvan tekemisen aikana Siltanen ymmärsi, että hän haluaa alkaa käymään taas laulutunneilla. Parkinsonin tauti vaikuttaa puheeseen ja lauluääneen, joten niiden harjoittaminen päivittäin on lähes välttämätöntä.

Laulutuntien avulla Siltanen saa äänensä kestämään paremmin. Hän kertoo, että hänen lauluäänensä on hänen puheääntään selkeämpi.

- Itse huomaan, että välillä puheeni alkaa olla oikeasti epäselvää. Laulunopettajani itse asiassa sanoi, että miten ihmeessä puhut noin epäselvästi ja laulat selvästi.

Siltanen kertoo laulavansa erityisesti aggressiivisia ja surullisia lauluja. Hän on yrittänyt laulaa myös "iloisia ralleja", mutta niistä ei ole tullut hänen omasta mielestään kovin hyviä.

- Laulan varmaan aika paljon kiukkua ja vihaa itsestäni ulos. Se on todella puhdistavaa. Toinen tunne on varmaan suru, tietysti.

Siltanen epäilee, että karaokessa vetoaa suomalaisiin juuri tunteiden purkaminen. Hän on koulutukseltaan psykologi ja psykoterapeutti.

- Tiedän työni ja oman elämäni kautta, miten meidän kulttuurissa nämä tietyt tunteet ovat hyvinkin sallittuja ja toiset tunteet eivät ole.

- Kun ihmisissä herää sellaisia tunteita, jotka ovat kiellettyjä, ihmiset joko alkavat voida hirveän huonosti, tai sitten he menevät laulamaan karaokea.

Millainen on sinun suhteesi karaokeen? Voit keskustella jutusta 12. elokuuta kello 23:een asti.