Uutiset viimeisen vuoden sisään eivät maalaa suomalaisten kuntien johtamisesta järin helppoa tai sopuisaa kuvaa.

Otsikoihin ovat nousseet muun muassa kunnanjohtajiin liittyvät syytökset, repivät riidat, luottamuspula (Satakunnan Kansa) sekä kiusaamisen (Iltalehti) kokemukset.

Kuntaliiton mukaan tänä vuonna jo 36 kuntaan on valittu uusi kunnanjohtaja. Laskennallisesti se tarkoittaa yli yhtä uutta kunnanjohtajavalintaa joka viikko. Tämän lisäksi valintaprosessi on tällä hetkellä käynnissä kuudessa kunnassa.

Kunnanjohtajia edustavan Kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja, Asikkalan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka sanoo, että määrä on todella suuri. Hänen mukaansa nähtävissä on ollut jo 3-4 vuotta, että kunnanjohtajat vaihtuvat tiheästi.

Vaihtuvuuden takaa löytyy usein luonnollisia syitä, kuten uusia uravalintoja ja eläköitymisiä, mutta joissain tapauksissa asiat mutkistuvat erilaisten ongelmien takia.

Ikola-Norrbacka toteaa, että kaikkiaan kunnanjohtajan pesti on kova, ja joillekin se voi muodostua liian raskaaksi.

Haastattelimme tähän juttuun kahta vuoden sisään työnsä jättänyttä entistä kunnanjohtajaa. Molemmat erosivat omasta päätöksestään ja kertovat henkilökohtaisen näkemyksensä siitä, miksi työssä jatkaminen oli heille mahdotonta.

Eija Liikamaa, Taivalkosken entinen kunnanjohtaja

Eija Liikamaa tuli valituksi pohjoispohjalaisen Taivalkosken kunnanjohtajaksi viime keväänä. Hän siirtyi työhön Kauhajoelta, missä oli työskennellyt hyvinvointijohtajana.

Kunnanjohtajan tehtävä noin 4 000 asukkaan paikkakunnalla kiinnosti Liikamaata monella tapaa.

- Olen aina ajatellut, että haluan pieneen kuntaan, jossa ihmiset ovat lähellä kunnanjohtajaa. Siellä voi rakentaa yhteisöllisyyttä.

Työura Taivalkoskella käynnistyi kesäkuussa, ja ensi alkuun asiat näyttivät rohkaisevilta.

Eija Liikamaan mukaan hänelle alkoi kuitenkin melko nopeasti valjeta, etteivät asiat Taivalkoskella ole aivan kunnossa.

Hän huomasi, että vanhat tapahtumat ja kaunat tuntuivat varjostavan pikkukunnan päätöksentekoa ja heijastuvan häneenkin. Liikamaa kertoo saaneensa kuulla, että uutena kunnanjohtajana hän tulee olemaan jatkuvan seurannan alla.

Liikamaan mukaan hänen haluttiin esimerkiksi nostavan esiin kunnassa aiemmin tehtyjä päätöksiä ja selvittävän niitä, mihin hän ei suostunut.

Eija Liikamaa sanoo kokeneensa Taivalkoskella painostusta ja kärsineensä kohtuuttomasta työtaakasta.

- Painostus tuli kunnan päätöksenteon sisältä, poliittiselta taholta, hän muotoilee.

Oltuaan vain kaksi viikkoa kunnanjohtajan työssään, Liikamaa erosi.

- Luultavasti pelastin oman tulevaisuuteni ja työkykyni, hän toteaa nyt.

Eija Liikamaa kertoi eronsa jälkeen kokemuksistaan julkisuuteen ja kuvaili, että häneen "istutettiin Taivalkoskella pelon siemen".

- Pienillä sanoilla ja teoilla luodaan ihmiseen ajatus, joka lähtee kasvamaan ja sitä ruokitaan aika ajoin. Siitä alkaa tulla möykky. Niin minulle kävi.

Eija Liikamaa palasi takaisin aiempaan työhönsä Kauhajoelle. Se onnistui, sillä hän ei ollut eronnut hyvinvointijohtajan tehtävästään vaan ottanut virkavapaata.

Tällä hetkellä Taivalkoskelle haetaan uutta kunnanjohtajaa. Vt. kunnanjohtajana toimii kunnanvaltuuston puheenjohtaja Harri Karjalainen. Hänelle Liikamaan ero tuli yllätyksenä, koska alku oli sujunut hyvin.

Vt. kunnanjohtajan mukaan Taivalkoskella on tapahtumien jälkeen "luonnollisesti tarpeen käydä itsekriittistä keskustelua ja miettiä, miksi ilmapiiri kunnassa voidaan kokea painostavaksi".

Liikamaan lisäksi Taivalkoskelta on tänä keväänä irtisanoutunut muitakin johtajanpestissä olleita henkilöitä (Iltalehti) ja kunnan kuohunta on ollut esillä tiedotusvälineissä (Kaleva).

Harri Karjalaisen mukaan lähdöt eivät liity toisiinsa, ja kunnassa tunnelma on tällä hetkellä rauhallinen.

"Jos asiat eivät mene kuten toivotaan, halutaan etsiä syntipukkia"

Huolimatta kunnanjohtajien kiivaasta vaihtuvuudesta ja julkisuuteen nousseista ongelmista, tuoreessa kyselytutkimuksessa selvä enemmistö nykyisistä kuntajohtajista kertoo olevansa tyytyväisiä nykyiseen työhönsä.

Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom pitää kyselyn tuloksia pääpiirtein varsin positiivisina.

Hänen mukaansa olisi voinut uumoilla, että näkymät olisivat olleet synkemmät, kun takana on esimerkiksi pitkä koronapandemia ja sen kunnille tuomat haasteet. Lisäksi seuraava suuri mullistus on jo nurkan takana, kun sote-uudistus siirtää kustannuksia ja tuloja kunnilta valtiolle.

Huolestuttavana Pekola-Sjöblom näkee kunnanjohtajien kokeman rajun häirinnän kasvun.

44 prosenttia kyselyyn vastanneista kunnanjohtajista on kokenut häirintää tai uhkailua työssään kuluvan valtuustokauden aikana. Heistä jopa puolet kertoi, että se on ollut rajua, kasvoista kasvoihin kohdistuvaa aggressiota, mikä on enemmän kuin aiemmassa kyselyssä.

- Jos asiat eivät mene kuten toivotaan, halutaan etsiä syntipukkia. Silloin kunnanjohtaja usein tärkeimpänä kasvona saa syyt niskaansa, Marianne Pekola-Sjöblom sanoo.

Kuntajohtajat ry:n Rinna Ikola-Norrbacka arvioi, että etenkin pienissä kunnissa moni asia henkilöityy juuri kunnanjohtajaan, oli sitten kyse hyvästä tai pahasta.

Näin kävi Hailuodossa viime vuoden lopulla.

Aki Heiskanen, Hailuodon entinen kunnajohtaja

Aki Heiskanen tuli pohjoiseen kunnanjohtajaksi Hämeenlinnasta. Siellä hän toimi työvalmennussäätiön toimitusjohtajana.

Koulutukseltaan Aki Heiskanen on hallintotieteiden maisteri, mutta hänellä on vahva työkokemus muun muassa mielenterveyspuolelta. Uudessa työssään hän halusi lähteä kehittämään erityisesti yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia.

Vuonna 2020 Hailuodossa saavutetut tulokset ylittivät uutiskynnyksen: kunnassa oli saatu pienillä muutoksissa sairauspoissaolot laskuun ja säästetty isoja rahasummia.

Viime vuoden joulukuussa Hailuodolle myönnettiin mielenterveyspalkinto merkittävästä työstä kunnan henkilöstön työhyvinvoinnin kehittämiseksi (Mieli ry).

Tapahtumat saivat erikoisen käänteen, kun palkintoa ja siitä tehtyä uutista (Rantalakeus) alettiin puida kunnanvaltuuston kokouksessa.

Aki Heiskasen mukaan kunnanhallituksen puheenjohtaja Maarit Parrila kyseenalaisti palkintoon johtaneet perusteet ja väitti sen leimaavan saarelaiset mielenterveyshäiriöisiksi.

Se tyrmistytti Heiskasta. Tapahtumien seurauksena hän päätyi eroamaan työstään.

Maarit Parrila jätti paikkansa kunnanhallituksen johdossa viime marraskuussa, koska koki (Kuntalehti), että oli saanut tapahtumien seurauksena osakseen ilkeämielistä julkisuutta eikä jatkamisen edellytyksiä ollut.

Parrila sanoo Ylelle nyt, että Aki Heiskanen tulkitsi hänen sanomisiaan yliampuvasti.

Parrilan mukaan hän ei pitänyt mielenterveyspalkintoa negatiivisena asiana. Hän kertoo vain halunneensa saada selvyyden siitä, mihin perustuvat julkisuudessa esillä olleet tiedot säästöistä, joita kunnan kerrottiin saaneen sairauspoissaolojen vähenemisen seurauksena.

- Virkamiesten pitää kestää kritiikkiä ja kyseenalaistamista, Parrila huomauttaa.

Hailuodon kunnan nykyinen kunnanjohtaja, kesäkuussa työnsä aloittanut Maarit Alikoski kommentoi yleisellä tasolla, että äkilliset eroprosessit ovat aina valitettavia.

Alikosken mukaan viime vuoden tapahtumat on kuitenkin selvitetty kunnassa, eikä asia ole enää pinnalla. Kunnanjohtaja sanoo, että kunta katsoo nyt tulevaisuuteen ja Hailuodossa on "hyvä pöhinä" päällä.

Aki Heiskanen siirtyi kunnanjohtajan pestistään työskentelemään mielenterveys- ja päihdepalvelujen pariin. Hän asuu yhä itselleen rakkaaksi tulleessa Hailuodossa.

Heiskanen sanoo tiedostavansa, että kunnanjohtajan kaltaisissa töissä joutuu usein kriittisen arvioinnin kohteeksi.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, ettei virkamiestenkään tarvitse niellä kaikkea, vaan miettiä, missä omat rajat kulkevat.

- Jos minun eropäätöstäni katsoo ulkopuolelta, voi ajatella, että olin herkkä. Tein sen kuitenkin siksi, että viime kädessä minun pitää pystyä elämään itseni ja omien arvojeni kanssa, Aki Heiskanen päättää.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 12. elokuuta kello 23:een asti.