Puhe seksuaalisuudesta on 2000-luvulla monipuolistunut ja lisääntynyt. Seksioppaat ja median seksuaalisuutta käsittelevät jutut ovat muuttuneet lisääntymiskeskeisyydestä painottamaan yksilöllistä seksuaalista nautintoa.
Neuvoissa on kannustettu muun muassa sooloseksiin tai oman seksikkyyden löytämiseen. Neuvoja on varsinkin mediassa perusteltu myös monentasoisilla tutkimuksilla tai nettikyselyillä.
Seksuaalisuuteen ja sen moninaisuuteen avoimesti suhtautuva yhteiskunta on parempi kuin häpeällä tai synnillä leimattu yhteiskunta, mutta hyvää tarkoittavilla ohjeilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa, sanoo yhteiskuntatieteilijä ja kulttuurihistorioitsija Marika Haataja.
- Seksuaalisuuteen liittyvä tieto ei ole lähtökohtaisesti pelkästään hyvää tai huonoa. Myöskään kaiken aikaa lisääntyvän tiedon seuraukset eivät ole ainoastaan hyviä tai huonoja. Jotain ihmistä se voi auttaa ja jollekin toiselle se voi tuoda kielteisiä ajatuksia tai tunteita.
Haataja on väitöskirjassaan tarkastellut vuosina 2000-2017 julkaistuja suomenkielisiä seksuaaliopaskirjoja. Väitöskirjan pohjalta Haataja on kirjoittanut tietokirjan Ihmisiä nautintojen ajassa.
Kirjassaan hän kysyy, minkälaiseen seksuaalisuuteen opaskirjat, mediassa julkaistut jutut ja sosiaalisen median keskustelu meitä tällä hetkellä ohjaavat.
- Nykyään seksipuheessa korostetaan yksilöllistä nautintoa. Samalla saatetaan luoda kuva, että nautinnosta on tullut vaatimus, jota kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella.
Viime vuosina mediassa on näkynyt juttuja, joissa naisia kannustetaan löytämään oma seksuaalisuutensa ja seksikkyytensä. Työkaluiksi tähän itsetutkiskeluun on tarjottu muun muassa seksilelujen ostamista, sooloseksin lisäämistä ja eroottisten kuvien ottamista itsestä.
- On erittäin tervetullutta, että naisia on kannustettu löytämään seksuaalisuutensa. Sehän on ihan tasa-arvoasiakin. Aineistoihin perehtyessäni koin ongelmalliseksi, jos voimaantuminen vaatii oman seksikkyyden tunnistamista ja jatkuvaa työstämistä, Marika Haataja sanoo.
Haatajan mukaan keskeinen ongelma on myös se, että oman seksikkyyden tunnistamiseen ohjataan ainoastaan naisia. Miehille puolestaan jää mahdollisuus olla seksuaalinen ilman oman seksikkyytensä työstämistä.
Tämä paljastaa, että seksikkyyden tunnistamiseen ohjaaminen on luonteeltaan vahvasti sukupuolittunutta.
Itsestä somessa julkaistu vähäpukeinen kuva voi tuoda paljon hyvää oloa ja kohentaa itsetuntoa, mutta vaikutus saattaa olla lyhytaikainen.
Ongelmallista on myös, että tällöin omaa seksikkyyttä mitataan muiden katseiden ja tykkäysten avulla. Vertailu toisten naisten kuviin voi voimaantumisen sijaan heikentää itsetuntoa.
Sosiaalisen median takia varsinkin nuoriin naisiin kohdistuu paljon ulkonäköpaineita. Tällöin kannustus oman seksikkyyden löytämiseen kääntyy vapauttamisen sijaan entistä tiukemmaksi normatiiviseksi ohjeistukseksi siitä, miltä pitäisi näyttää muiden silmissä.
- Yksilötasolla voi tapahtua voimaantumista. Mutta jos yleisesti hyväksytään ajatus, että naisten on työstettävä omaa seksikkyyttään ollakseen seksuaalinen, niin eihän se enää ole vapautta vaan sukupuolittunutta tietynlaiseen muottiin ohjaamista.
Haataja korostaa, että seksikkyyden tunnistamisen paine tulee naisille ennen kaikkea median ja somen kautta. Suomalaisissa seksuaaliopaskirjoissa se on useimmiten pienessä roolissa.
Samaan aikaan, kun naisia herätellään jatkuvaan oman seksikkyyden tunnistamiseen, puhe miesten seksuaalisuudesta on vähäisempää ja yksipuolisempaa.
- Naisten seksuaalisuus on sadassa vuodessa suorastaan mullistunut. Vastaavaa ei ole tapahtunut miesten kohdalla, sanoo tietokirjailija Marika Haataja.
Suurin muutos on ollut erektiolääkkeiden tulo markkinoille 2000-luvun kynnyksellä. Ne ovat auttaneet lukemattomia miehiä, mutta myös sementoineet ajatusta miesten seksuaalisuuden peniskeskeisyydestä.
- Ajattelu on jämähtänyt erektion ympärille. Voi olla hankalaa tunnistaa, että peniksen lisäksi miehen koko keho voi olla hyvin erogeeninen. Aidosti seksuaalisesti avoimessa ilmapiirissä keho myös oppii löytämään nautintoa uusista paikoista.
Peniskeskeinen ajattelu tekee miesten seksuaalisuudesta haavoittuvaa. Marika Haataja näkee siinä kaikuja historiasta.
- Vaikka olemme siirtyneet lisääntymiskeskeisestä ajattelusta nautintokeskeisyyteen, niin historian painolasti kulkee mukana, jos käsitys seksuaalisuudesta kulminoituu penikseen, sen toimintavarmuuteen ja yhdyntään.
Seksuaalisuuden vapauttaminen häpeästä ja seksin nostaminen päivänvaloon kahvipöytäkeskusteluihin ovat parempi vaihtoehto kuin niiden tukahduttaminen. Jatkuva puhe nautinnon ihanuudesta voi kuitenkin tuntua myös kuormittavalta.
Marika Haataja kysyy kirjassaan: "saako tässä seksuaalisten nautintojen ajassa edelleen kuitenkin olla myös tosi tylsästi pimeässä peiton alla. Ja saako olla ihan vain hiljaa, loputtomasti seksuaalisuuttaan sanoittamatta, analysoimatta?"
Kirjassaan Haataja pitää yllä ajatusta yksilöllisten valintojen mahdollisuudesta. Käytännössä nautintopuheen keskellä voi olla hankala tunnistaa ja hyväksyä, että kaikki eivät halua vapautua nauttimaan.
Vapautuminen ja oman seksikkyyden työstäminen sälytetään hieman epäreilusti yksilön omalle vastuulle. Olemme sidoksissa aikakauteemme, jossa naisten seksuaalisuuden tunnistamisella on vasta lyhyt historia.
- Elämme yhä seksistisessä kulttuurissa. Silti ratkaisuksi rakenteellisiin ongelmiin tarjotaan, että yksilön pitää alkaa tuunata itseään selvitäkseen vallitsevassa todellisuudessa.
Haatajan mukaan on myös tärkeää pohtia sitä, miten nautinnon täyteinen elämä kuvataan ajassamme arvokkaammaksi kuin nautinnoton. Tällöin seksuaalinen nautinto kääntyy oikeuden sijasta yhä useammin velvollisuudeksi.
- Menetämmekö me jotain kehollisuudestamme, kun järkeistämme seksuaalisuutta yhä enemmän päässämme?
Lue seuraavaksi:
Kolme naista kertoo miten elämä muuttui, kun he ottivat haltuun seksuaalisuutensa ja kehonsa
Podcast: Viimeinen perversio - Lupa olla haluamatta seksiä (audio)
Kuunnelma: Miten haluat? Mistä löytyisi keskustelu, joka kattaisi intiimiyden kaikki tasot? (audio)
TetraSys Oy.