Kuva: Lehtikuva, TASS / Sipa / MVPhotos

Dmitri Medvedevin vierailut Suomeen olivat iloisia kuin Putte-Possun nimipäivät. Mitä alati hymyilevälle entiselle johtajalle oikein tapahtui?

- Suomessa kaikki alkaa saunasta, jopa start-up, Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev twiittasi marraskuussa 2012.

Hän oli jälleen vierailulla Suomessa, ja poikkesi Aalto-yliopistossa silloisen kollegansa Jyrki Kataisen (kok) kanssa.

Pääministerit Dmitri Medvedev ja Jyrki Katainen tapasivat marraskuussa 2012 Helsingissä. Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Vajaa vuosikymmen myöhemmin Medvedev on työntämässä muita kansallisuuksia lähinnä saunan taakse. Ukrainalaisten seuraksi sinne kuuluvat entisen presidentin ja pääministerin mielestä ainakin Kazakstan ja Georgia - sekä epäsuorasti Suomi ja Ruotsikin.

- Ei ole kaikkein mukavin tulevaisuudenkuva, että oman kodin kynnyksellä on meidän Iskandereitamme, hypersoonisia ohjuksiamme ja ydinaseilla varustettuja sotalaivojamme, Medvedev tuuttasi venäläiselle aikakauslehdelle Argumenty i Faktylle kesäkuussa, kun puheeksi tulivat pohjoismaiden Nato-hakemukset.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan ei mennyt kuin päiviä, kun Medvedev jo tarkasteli naapurimaiden näkymiä "kiikaritähtäimen läpi" VKontakte-kirjoituksessaan.

56-vuotiaan puheet herättivät kummastusta, sillä Suomessa hänet muistettiin miehenä, joka lähetti presidentti Tarja Haloselle rotukissan junalla, kehui Kultarannan raparperimehua ja hymyili kuin Hangon keksi virallisissa yhteiskuvissa.

Presidentti Medvedev valtiovierailulla Suomessa 2010. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

- Savolaisittain toteaisin, että jopa lupsakka, kuvaili Medvedevin neuvonantajana teknologia-asioissa toiminut Pekka Viljakainen esimiestään Ilta-Sanomille joulukuussa kahdeksan vuotta sitten.

- Todella katson sitä kuin kaikki muutkin, kauhun sekaisin tuntein, Viljakainen kommentoi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila löytää nopeasti syitä Suomen "ystävän" U-käännökselle.

Jussi Lassila Kuva: Antti Hämäläinen/IS

- Hänen asemansa pudotus ja sitä seurannut julkisuus­kuvan täydellinen romahtaminen.

- Ensin mahdollisen toisen kauden presidentti­haaveiden haihtuminen ja sitten ero pää­ministerin paikalta ja siirtyminen jonkinlaiseksi Putinin peli­nappulaksi turvallisuus­nevostoon.

Dmitri Medvedevin poliittinen ura oli alkanut Pietariksi muuttuvan Leningradin kaupunginvaltuustossa kommunismin romahduksen aattona 1990. Seuraavat vuodet hän työskenteli "Agentti Aurinkoisen" eli itsensä Vladimir Putinin alaisena pormestarin toimistossa.

Laajempaan tietoisuuteen Medvedev nousi, kun Putin tuki hänen ehdokkuuttaan vuoden 2008 presidentinvaaleissa, koska ei itse lakisääteisistä syistä voinut jatkaa kolmannelle kaudelle. Medvedev voitti - ja jopa Euroopan neuvoston vaalitarkkailijat totesivat tuloksen sentään heijastavan alamaisten tahtoa.

Elettiin aikaa, jolloin Venäjän poliittinen järjestelmä ei ainakaan ulospäin vielä muistuttanut 1980-luvun lopun yläasteen pihaa, jossa pahinta koulukiusaajaa pokkuroivat kilpailevat, kuka tämän lähelle pääsee.

- Patronaalisen poliittisen systeemin luonne on se, että on yksi isäntä. Se johtaa siihen, että on mielistelijöitä ja kilpailua näiden mielistelijöiden kesken - ja sitten arvioidaan mitä kovin gangsteri haluaa ja kuka pääsee hänen juttusilleen, Lassila kuvaa nykytilannetta.

- Hänhän (Medvedev) on ollut mitä suurimmissa määrin liberaali. Toisenlaisessa poliittisessa systeemissä hän varmasti käyttäytyisi hyvin toisella tavalla.

Niin Medvedev tekikin vuosikausien ajan.

Hän saapui puolisonsa rouva Svetlana Medvedevan kanssa valtiovierailulle Suomeen huhtikuussa 2009. Mieleen jäi erityisesti presidentti Tarja Halosen ja tohtori Pentti Arajärven isännöimä juhlapäivällinen presidentinlinnassa.

Venäjän Presidentti Dmitri Medvedev puolisoineen valtiovierailulla Suomessa 2009. Kuva: Mika Ranta

Suomalaiset muusikot Timo Kotipelto, Matias Kupiainen ja Jani Liimatainen tarjoilivat parsakeiton, poropateen ja fasaaninrinnan kyytipojaksi heavy metal -klassikoita, joiden ystäväksi Medvedev tiedettiin.

Kotipelto muisteli vuosia myöhemmin Ilta-Sanomille Medvedevin vaatineen vielä "lisää heviä" sen jälkeen, kun hän oli laulanut Stratovarius-yhtyeensä hitit Hunting High and Low ja Black Diamond sekä Deep Purplen Burnin.

Yhtä hymyä kuvissa ollut Medvedev kertoi viihtyneensä Suomessa hyvin.

- Kaikki on sujunut erinomaisesti, hän sanoi IS:lle tuolloin.

Virallisella puolella presidentit puhuivat kaupankäynnistä ja viisumivapaudesta. Medvedev kertoi kannattavansa maakaasuputken rakentamista.

Seuraava valtiovierailu Suomeen osui heinäkuulle 2010. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, kun Medvedev vieraili Tarja Halosen luona presidentin kesäasunnolla Kultarannassa.

Tarja Halonen ja Dmitri Medvedev Kultarannassa 2010. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Kuva: Touko Hujanen

- Minusta on miellyttävää tulla tänne kesällä. Teillä on nyt erinomainen sää. Kontrasti siihen, mitä meillä Moskovassa on, presidentti sanoi.

Venäjän pääkaupunkia piinasi tuona kesänä paitsi tukahduttava helle, myös lähistöllä palavat turvesuot, joiden savu tunkeutui kaupunkiin. Halonen tarjosikin arvovieraalle uintimahdollisuutta - mikäli sinilevää ei vain ilmestyisi.

- Se ei riipu presidentti Medvedevistä, mutta toivomme silti parasta, Medvedev kommentoi naureskellen.

Toisella valtiovierailullaan Medvedev tapasi myös pääministeri Mari Kiviniemen (kesk). Kultarannassa nautittiin kuuluisaa raparperimehua. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Venäjän presidentti alkoi olla suomalaisille kuin naapurinpoika, sillä hän oli vieraillut maassamme usein myös vallan kammareita edeltävällä ajalla. Lisäksi Medvedev vaikutti tavalliselta ja mutkattomalta kaverilta, joka vietti lapsuutensa lähiössä metromatkan päässä Leningradin keskustasta.

Isä Anatoli Afanasjevitsh Medvedev oli kemian insinööri, joka opetti Leningradin teknillisessä korkeakoulussa. Äiti Julia opiskeli ja opetti kieliä yliopistoissa ja työskenteli myös matkaoppaana Pavlovskin keisarillisessa palatsissa. Dmitri oli ainoa lapsi, ja hänen isovanhempansa äidin puolelta olivat ukrainalaisia.

Verenperintö ei ole viime aikoina paljoa painanut.

- Kunhan kysyn. Kuka väitti, että Ukraina edes on maailmankartalla kahden vuoden päästä? The Guardian uutisoi Medvedevin kirjoittaneen viestipalvelu Telegramiin kesäkuussa.

Sen jälkeen verbaalinen tulitus on kiihtynyt aina vain uusiin lukemiin.

- Mutta miksi tarvitsee olla näin jumalattoman radikaalia? kysyy puolestaan Lassila.

- Puheet alkavat lähennellä jo zhirinovskilaista horinaa, ja se on oma kysymyksensä.

Vladimir Zhirinovski oli venäläinen äärikansallinen poliitikko, joka muun muassa lupasi palauttaa Viipurin Suomelle, jos tulee valituksi presidentiksi, mutta ilmoitti myöhemmin, että Suomen pitääkin palata osaksi Venäjää.

Jälkimmäistä hän perusteli sillä, että katsoi Suomen itsenäistyneen laittomasti.

Medvedevin viimeaikaiset puheet ovat herättäneet kummastusta. Kuva: Yulia Zyryanova / Sputnik / Reuters

Naapurimaiden rajoja päätyi Medvedevkin taannoin piirtelemään uusiksi. Hän kuvaili VKontaktessa, mitkä alueet Venäjä haukkaa Ukrainan jälkeen.

Teksti oli näkyvillä vain 10 minuuttia, mutta opposition TV-persoona Ksenia Sobtshak ehti jakaa kuvakaappauksia, joissa Medvedev muun muassa toteaa, ettei Georgiaa ollut olemassa ennen vuotta 1801 vaan se oli osa Venäjän keisarikuntaa.

- Pohjois- ja Etelä-Ossetia, Abhasia ja Georgian loput territoriot voivat yhdistyä vain osana yhtä Venäjän valtiota. Seuraava tavoitteemme on palauttaa isänmaan rajat, jotka - kuten tiedätte - eivät pääty minnekään.

Medvedevin avustaja Oleg Osipov syöksyi korjaamaan tilannetta kertomalla Tass-uutistoimistolle, että Medvedevin tili oli hakkeroitu. Spekulaatiot entisen valtiomiehen vireystilasta näppäimistön takana olivat kuitenkin ehtineet jo alkaa.

- Tässähän on tuotu esille, että ne saattavat olla kännissä kirjoitettuja juttuja, Lassila sanoo.

- Hänen avustajansa kiisti nämä viimeiset puheet Kazakstanin valloittamisesta tai Neuvostoliiton palauttamisesta.

Helteisten mehuhetkien jälkeen Medvedevin presidenttikausi kääntyi loppusuoralle. Vuonna 2012 hänestä tuli pääministeri, kun Putin palasi entiseen virkaansa. Suhteet Suomeen pysyivät läheisinä, ja pääministeri poikkesi myös vierailuilla.

Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Medvedev Mäntyniemessä marraskuussa 2012. Kuva: Pekka Sakki / Lehtikuva

Vuonna 2013 järjestetyssä Itämeri-kokouksessa Pietarissa taas nähtiin jopa muutos ohjelmassa, kun Medvedev päätti kutsua presidentti Halosen luokseen teelle.

Pääministeriys alkoi ajautua karille vuonna 2017, kun Kremlin väsymätön vastustaja Aleksei Navalnyi latasi julki videon, joka paljasti Medvedevin palatsimaisia asuntoja. Medvedev joutui epäsuosioon - ja samaan aikaan välit Putiniin vaikuttivat myös alkavan viilentyä.

Medvedev erosi lopulta alkuvuodesta 2020 virastaan. Siitä alkoi vapaa pudotus kohti pestejä, jotka saattavat tuntua entisestä presidentistä turhan kepeiltä. Nykyään hän on Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) tapasi Medvedevin Pietarissa 2016. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Pääministeri Antti Rinne (sd) puolestaan tapasi Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin Moskovassa marraskuussa 2019. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Lassila näkee Medvedevin olevan puun ja kuoren välissä nykyisessä virassaan.

- Hänen asemansa on melko vähäpätöinen verrattuna aikaisempaan, ja lisäksi hän on silovikkien ja voimahenkilöiden miehittämässä ympäristössä, joten hänellä on väkevä profiloitumisen tarve.

Silovikeilla tarkoitetaan turvallisuus-, järjestys- ja puolustusorganisaatioihin kuuluvia ihmisiä, joiden katsotaan kuuluvat Putinin lähipiiriin.

- Kokeeko hän, että hänen asemansa on uhattuna, vai onko käynnissä jokin asemien hakeminen mahdollista vallan siirtymää silmällä pitäen, niin sitä on vaikea sanoa, koska tietoa Kremlistä ei helposti ole saatavilla.

Vaikka Medvedev on Punaisen torin mittakaavassa vilttiketjua, hänen ei kuitenkaan tarvitse ensimmäisenä pelätä puheidensa seurauksia.

- Hänellä on mahdollisuus tämän tyylisiin länsivastaisiin sanomisiin asemansa puolesta, ja hän tietää sen.

Kuva: Valentin Yegorshin / Sputnik / Reuters

Kesäkuussa Medvedev teki tuoreimman siirtonsa ja toi monelle yllättäen julkisuuteen 26-vuotiaan poikansa Iljan. Yhtenäinen Venäjä -puolue järjesti tiedotustilaisuuden, jonka teemana oli puolueen jäsenkirjan juhlallinen ojentaminen Medvedevin ainoalle lapselle.

- Tästähän Venäjällä spekuloidaan, että onko käsillä jokin valtapeli. Mietitään tuovatko nyt vallassa olevat seuraavaa polveaan esille, Lassila miettii.

- En kuitenkaan näe, että valtaa voisi aivan monarkian tavoin siirtää seuraavalle sukupolvelle, sillä Venäjä ei ole monarkia.

- Mahdollisesti hän yrittää poikansa kautta parantaa myös omaa julkisuuskuvaansa. Kyllähän Medvedev on näissä venäläisten poliitikkojen rankingissa siellä aika vilttiketjutasolla.

- Hänen julkisuuskuvansa on hämmästyttävän huono, ottaen huomioon, että hän on kuitenkin ollut presidentti ja pääministeri.

Lassila löytää Medvedevin raivolle vielä yhden mahdollisen syyn; Ilja-pojan pakkopaluun Yhdysvalloista, jossa tämän on kerrottu oleskelleen.

- Kyllä Ilja Medvedev ilmeisesti on Yhdysvalloissa ollut, ja sitäkin on spekuloitu, että hän on joutunut lähtemään sieltä kaikkien näiden pakotteiden ja muun takia.

- Siinä voi olla perää, että Medvedevin asenne on aidosti muuttunut sen takia, että hän on katkeroitunut siitä, että länsi on hänen näkökulmastaan tietenkin perusteetta aiheuttanut hänelle ja hänen perheelleen menetyksiä. He ovat varmasti menettäneet italialaisia viinitilojaan ja muita.

Parhaiten entinen hymypoika muistetaan siitä, että hän lahjoitti presidentti Tarja Haloselle kissan alkuvuodesta 2013.

Medvedev lahjoitti Tarja Haloselle Meggi-kissan vuonna 2013. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Neva masquerade -rotuinen naaras matkusti Helsinkiin Tolstoi-junalla Moskovasta. Kissan nimi virallisissa papereissa oli Meggi. Pääministeri Medvedevillä oli tuohon aikaan samanlainen kissa nimeltään Dorofei.

Verisen hyökkäyssodan ja loputtoman suunsoiton jälkeen mihinkään kissadiplomatian kaltaiseenkaan tuskin on paluuta.

- Kyllähän tämä on aika hurjaa, koska mitään pidemmän ajan ajattelua sen varalle miten hän profiloituu lännen silmissä, ei ole olemassa, Lassila sanoo.

- Venäjän teot tullaan muistamaan pitkään, kuten myös se, kuka on sanonut mitä ja missä asemassa.