Pitkäkorvainen muuli seisoo puolinukuksissa tolppaan sidottuna, kun Kaisa Määttänen lähtee hakemaan sen harjoja tallista.

- Kuvaan tämän Instagramiin, Määttänen sanoo, nappaa kännykän käteensä ja painaa rec-nappulaa samalla, kun kävelee jo kohti tallia.

Kuvauspäivinä Määttänen kuvaa tallilla jotakuinkin kaiken, mitä tekee. Hänellä on useita somekanavia, joista TikTok on suosituin. Siellä on lähes 20 000 seuraajaa.

Kaikkea, mitä Määttänen kuvaa, hän ei kuitenkaan julkaise. Vuodet somessa ovat opettaneet, että yleisö on ärhäkkää ja pieniinkin epäkohtiin tartutaan epäröimättä.

Koska Määttäsen somekanavan päätähti on eläin, hänen videonsa ovat kenties vielä enemmän suurennuslasin alla kuin ne olisivat jos Määttänen kuvaisi vaikkapa arkielämäänsä.

Eläinten hyvinvointi huolestuttaa ihmisiä. Jopa harmittomaksi tarkoitetut kissavideot netissä keräävät nyt herkästi eettisyyttä kyseenalaistavia kommentteja.

Yhden vihaviestin nollaaminen mielestä vaatii kymmeniä positiivisia

Määttänen sammuttelee pieniä ja suuria somekriisejä kuukausittain. Taannoin viharyöpyn sai aikaan video, jossa Määttänen yritti saada muulin astumaan askeleita sivuttain.

Kun muuli ei astunutkaan sivulle vaan eteenpäin, Määttänen heilutti narua muulin pään edessä ja nyki muulia riimusta. TikTok täyttyi kysymyksistä: "onko pakko heti räimiä sitä jos se ei tee oikein?" ja "miksi rääkkäät muulia?"

Määttänen julkaisi videosta uuden, editoimattoman version, jossa hän selitti, miksi toimi niin kuin toimi.

- Katsoin sen videon läpi monta kertaa ja mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin. Videolta on paljon helpompi huomata virheet, mutta itse tilanteessa asiat tapahtuvat paljon nopeammin.

Vaikka suurin osa Määttäsen saamista viesteistä on myönteisiä, kritiikkiä ja kehotuksia toimia toisin tulee tasaisena virtana. Viestit ovat hyvin suoria: miksi ratsastat noin rumasti? Onko muuli sinulle vain väline?

Negatiiviset kommentit jäävät pyörimään mieleen.

- Vaatii tosi monta positiivista kommenttia, että yksi negatiivinen nollaantuu mielestä pois, Määttänen sanoo.

Somepuheen vihaisesta sävystä on puhuttu pitkään. Somevaikuttajia Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa tutkivan Hanna Reinikaisen mukaan moni somekäyttäjä kokee negatiivisen puheen lisääntyneen korona-aikana. Myös kielenkäyttö on koventunut.

On ihan tavallista, että somevaikuttajat lisäävät nykyään julkaisuihinsa disclaimereita, vastuusta vapauttavia selityksiä, joilla hillitään jo etukäteen mahdollisen somekriisin syntymistä.

Reinikaisesta on kiinnostavaa, että netin legendaarisimpiin ilmiöihin kuuluvat, viihteeksi tarkoitetut kissavideotkin ovat päätyneet kritiikin kohteeksi.

Sosiaalisen median tutkimuksessa on mietitty, voisiko empaattisuus toisia kohtaan olla avain verkon keskustelukulttuurin parantamiseen.

- Jännästi näyttää siltä, että empatia yhteiskunnan heikoimpia, esimerkiksi eläimiä kohtaan saattaa tuottaa negatiivista puhetta ihmisiä kohtaan, Reinikainen sanoo.

Kaisa Määttänen ymmärtää hyvin kriittisiä kommentoijia, sillä hän itsekin kommentoi herkällä liipasimella videoita nähdessään vääryyksiä.

Vast'ikään vastaan tuli video aasista, joka hyökkäsi pallon kimppuun. Videossa oli hassun hauskat tekstitykset, mutta tosiasiassa aasin käytös kertoi turhautumisesta ja aggressiivisuudesta, ei leikistä pallon kanssa.

- Se antoi ihan väärän kuvan aasista eläimenä. Siksi kritiikkiä täytyy voida esittää vapaasti, vaikka kyseessä ei ole mikään eläinsuojelurikos, Määttänen sanoo.

Eläimen kohtelu ei ole enää omistajan yksityinen asia vaan kuuluu kaikille

Eläinvideoiden joutuminen suurennuslasin alle kertoo ihmisten muuttuneesta suhteesta eläimiin, uskoo eläinten ja ihmisten suhdetta tutkinut filosofi Elisa Aaltola.

Eläimiä koskeva eettinen pohdinta on lisääntynyt viime vuosina ja siitä on tullut vakavasti otettava aihe, toisin kuin menneinä vuosikymmeninä.

- Silloin, kun aloitin tutkijana, moni ajatteli, että eläinten kohtelu on puhtaasti mielipidekysymys ja yksityisasia. Voit tehdä eläimellesi mitä haluat, eikä siinä ole mitään moraalilakeja tai sääntöjä. Nykyään ajatellaan toisin, Aaltola sanoo.

Nyt uuden eläinsuojelulain esittelyosassa puhutaan siitä, että eläimen elämällä on arvo itsessään, riippumatta siitä hyödyttääkö se ihmistä. Samalla eläintenkohtelusta on tullut kaikille kuuluva asia.

- Samalla tavoin kuin ihmiset kokevat velvollisuudekseen puuttua lasten huonoon kohteluun, he puuttuvat myös eläinten kohteluun, Aaltola sanoo.

Sosiaalinen media on tehnyt eläinten kohtelusta kaikille näkyvää. Kun Kaisa Määttänen postaa muulistaan videon someen, hän avaa samalla muille mahdollisuuden kommentoida muulin kohtelua.

Aaltola uskoo, että sosiaalinen media on antanut eläinsuojelukeskustelulle uutta tuulta purjeisiin. Se on paikka, jossa tavalliset ihmiset voivat jakaa ajatuksiaan eläinten kohtelusta.

- Some on yhteiskunnallisessa keskustelussa todella iso areena. Se näkyy myös eläinkeskustelussa, Aaltola sanoo.

Toisaalta sosiaalinen media tuo näkyväksi myös ihmisten kaksinaismoralistisuuden. Muulin kohtelua on helppo arvostella, kun siitä ei ole itse vastuussa. Tai surra mursun kohtaloa, mutta unohtaa teuraseläinten kohtaamat vääryydet.

- On helppoa välittää eläimistä jos se ei vaadi itseltä mitään. Voi välittää kaukaa ja vaatia, että jonkun muun täytyy nyt auttaa tuota, Aaltola sanoo.

Jos yksi uskaltaa kysyä, sata muuta miettii samaa asiaa

Tuusulassa muuli on saanut satulan selkäänsä ja Kaisa Määttänen ohjaa sen kentälle kuvaten samalla itseään ja muulia. Hänellä on kaksi kameraa, toinen vyötäröllä rintavaljaissa ja toinen kädessä.

Määttänen kuvaa koko ratsastuksen. On tärkeää näyttää seuraajille, että hän teki alku- ja loppuverryttelytkin huolella, muuten joku älähtää.

Laukanostossa muuli vetää korvat luimuun. Se on yksi asioista, joista somessa kysytään jatkuvasti: eikö se pidä laukkaamisesta vai sattuuko siihen?

Laukkaaminen vaatii muulilta keskittymistä, uskoo Määttänen. Hän on huomannut, että keskittyessään muulit ja aasit kääntävät korvat tiukasti taaksepäin. Hän pohtii kuitenkin, voisiko kyse voi olla myös jonkinlaisesta epämukavuudesta.

Määttänen pyrkii suhtautumaan kaikkiin kysymyksiin asiallisesti ja provosoitumatta. Hän on parikymmentä vuotta vanhempi kuin yleisönsä TikTokissa ja kokee olevansa vastuussa tekemisistään.

Rumimmatkin kommentit saavat asiallisen vastauksen.

- Ajattelen, että jos tuo yksi kehtaa kysyä jotain tiettyä asiaa, siellä on sata muuta, jotka miettivät sitä myös.

Määttänen uskoo, että yleisön ärhäkkyys on lopulta hyvä asia.

- Se tarkoittaa, että nuoremmat harrastajat katsovat asioita eri tavalla, kuin me katsoimme meidän nuoruudessamme.

Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella aiheesta torstaihin klo 23 saakka.