Inka Kallén on aina asunut yksin ilman puolisoa ja ihmetellyt välillä itsekin, miksi elämä on mennyt niin. Yksinäisyyttä hän on silti kokenut vain harvoin. Se on Inkan mukaan omalla vastuulla.

Inka Kallén ajattelee, että elämän tärkein ihmissuhde on suhde itseen. "Jos se suhde ei ole kunnossa, en voisi voida hyvin muissakaan suhteissa." Kuva: Jouni Harala

Näyttelijä, käsikirjoittaja Inka Kallén, 40, on asunut koko aikuisikänsä yksin. Hänellä on ollut erilaisia suhteita, mutta ei koskaan sellaista, jonka olisi tuonut käsipuolessaan sukujuhliin ja virallisesti esitellyt poikaystävänään. Inkan mielestä rakkautta on mahdotonta pakottaa tai selittää.

- Totta kai olen ihmetellyt, miksi elämä on mennyt näin. En ollut ajatellut, että vielä 40-vuotiaana eläisin yksin. Uskon kuitenkin, että minulle annetaan elämässä se, mikä on minulle parhaaksi ja ne kokemukset, jotka tarvitsen.

Yksin oleminen ei ole ollut missään elämänvaiheessa hänelle kipeä kokemus tai merkinnyt kärsimystä.

- En jää haikailemaan sellaista, mitä ei ole. Elämä on tarjonnut olosuhteet, jotka vain luonnollisesti olen hyväksynyt, Inka kertoo.

Inka vierastaa ajatusta, että myöskään yksinäisyyden kokemus kulkisi käsikynkkää yksin elämisen kanssa. Hänestä niiden välillä on merkittävä ero: yksinäisyys on mielentila, ei mikään johdannainen sille, että ihminen elää ilman parisuhdetta. Yhtä lailla ihminen voi olla äärimmäisen yksinäinen, vaikka olisi suhteessa.

- Koen itseni tosi harvoin yksinäiseksi, vaikka olen paljon yksin. Olen luonteeltani sellainen, että saan voimaa ja rauhaa yksin olemisesta.

Inkan mukaan yksinäisyys on mielentila ja siksi aina omalla vastuulla.

- En voi välttämättä valita, olenko elämässäni yksin - siis vaikkapa ilman perhettä tai puolisoa - elämä järjestää sen, mitä tarvitsen. Voin kuitenkin joka hetkessä tehdä ajatuksissani valintoja, jotta en koe itseäni yksinäiseksi, vaikka olisin itsekseni.

- Haikeus on läsnä lähinnä silloin, kun kaipaan fyysistä läheisyyttä, mutta olen pragmaattinen ihminen ja nopeasti palautan ajatukseni olosuhteisiin, joissa olen. En jää haikailemaan sellaista, mitä ei ole. Elämä on tarjonnut olosuhteet, jotka olen huomaamatta hyväksynyt, Inka sanoo.

Me Naisten haastattelussa Inka kertoo filosofiastaan ja miten onnellisuus on löytynyt oivalluksesta: minussa on jo kaikki. Ydinajatus on myös yksi avain siihen, ettei yksinolo ole kääntynyt yksinäisyydeksi.

- Olen ymmärtänyt, että voin voida hyvin ja onnellisena, vaikka viettäisin koko elämäni yksin.

Inka on ollut kaksi kertaa syvästi rakastunut, mutta suhteet eivät lopulta tuntuneet oikealta. Millaista työtä on pitänyt tehdä, että Inka nyt voi onnellisena istua entisten ihastuksiensa ja näiden puolisoiden seurassa? Miten hän on käsitellyt pettymyksiä, entä vihaa? Mitkä ovat hänen konstejaan torjua yksinäisyyttä? Lue Inka Kallénin koko haastattelu Me Naisten uusimmasta numerosta 31/22. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.