Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Maria Ohisalo esitti perhevapaauudistuksen kunniaksi, että hoitovapaata myönnettäisiin myös isovanhemmille. Kas kun ei kummeille? ihmettelee politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo ohjaisi osan perhevapaatuista isovanhemmille. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva

Pitkään haikailtu perhevapaauudistus astui voimaan maanantaina, elokuun alusta.

Laki ei erottele isiä ja äitejä.

Uudistuksen tavoitteena on kannustaa etenkin isiä pitämään enemmän perhevapaita.

Uudistus pidentää ansiosidonnaisten vapaiden määrää - sen tarkoitus ja päämäärää ovat hyviä ja tavoiteltavia.

Mutta tuskin muste uudistuksessa oli kuivunut, kun vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Maria Ohisalo oli sitä jo laajentamassa.

Ohisalon neronleimaus kuuluu, että pienen lapsen vanhemmat voisivat siirtää osan 63 päivän kiintiöstä lapsen isovanhemman käyttöön.

Vai niin.

Eli isä pääsisi töihin, äiti samoin, ja isoäiti tulisi valtion rahoilla kaitsemaan pientä pilttiä.

- Kun mummi tai isoisä olisi tuttu ihminen vauvan tai taaperon arjessa, voisi kynnys perheen auttamiseen madaltua myöhemminkin. Isovanhemmalle perhevapaajakso olisi mahdollisuus vahvistaa sidettä lapsenlapseen ja parantaa omaa jaksamistaan pitämällä enimmillään noin neljä kuukautta taukoa työelämästä tai lyhentämällä työpäivää kahdeksan kuukauden ajan, Ohisalo kirjoitti blogikirjoituksessaan.

Samalla logiikalla perhevapaan voisi ulottaa kummeihin, setiin, täteihin, enoihin, serkkuihin, ties mihin.

Lue lisää: Ministeri Maria Ohisalo ehdottaa isovanhempain­vapaita

Eihän Ohisalon ehdotuksen hintalappu ole suuren suuri, ainakaan nykyhallituksen mittapuulla:

Eduskunnan tietopalvelun mukaan isovanhemmanvapaan käyttöönotto tulisi maksamaan 15 miljoonaa euroa, jos noin kymmenen prosenttia päivistä siirrettäisiin isovanhemmille.

Mutta.

Entäpä jos ei ole edes isovanhempia? Tai jos isovanhemmat ovat niin iäkkäitä, että pikemminkin he itse ovat hoidon tarpeessa?

Ohisalon omassa maailmassa eli niin sanotussa mikrokosmoksessa tällainen vaihtoehto on ehkä unohtunut.

Ohisalo elää itse juuri nyt pienen lapsen vanhemman elämää, jossa näköpiiri voi kaventua omaan elonpiiriin.

Sehän olisi toki mukavaa, jos isovanhempi hoitaa lasta - varsinkin valtion piikkiin.

Mutta asiasta toiseen.

Kun Ohisalo nyt otti isovanhempien aseman esille, niin ehkä ympäristöministeri hiukan mietittyään voisi kääntää ajatuksensa toisin päin:

Jos johonkin tukea tarvittaisiin, niin ehkä pikemminkin juuri isovanhempien hoitoon.

Omaishoitajienkin asemasta on puhuttu vuosikausia, mutta siihen ei ole juuri parannusta tullut.

Kun isovanhemmat ikääntyvät, heidän lapsensa ovat usein kestämättömissä tilanteissa.

Valtion hoitoavustus saattaisi tulla tarpeeseen niille ikääntyvien isovanhempien lapsille, jotka näkevät esimerkiksi kotihoidon raadollisuuden läheltä.

Se on usein karua katsottavaa, varsinkin jos ikääntyvä mummo tai ukki asuu etäisyyksien päässä.

Summa summarum:

Ohisalon ideasta paistaa läpi se, että hän haluaa isovanhemmille palkkaa lasten kaitsemisesta.

Tämäkin siis valtion rahoilla, niinpä tietenkin.

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) aloittaa ministeriössään ensi vuoden budjetin pohjustuksen keskiviikkona.

Velaksi on eletty ja eletään.

Ohisalo istuu hallituksessa, joka tekee velkaantumisen Suomen ennätystä. Miljoonat ja miljardit tuntuvat menettäneen merkityksensä.

Ensi vuodellekin otetaan taas ainakin seitsemän miljardia uutta velkaa - ja valtionvelan korkomenot paisuvat.

Ehkä kaiken keskellä voisi luottaa siihen, että isovanhemmat ovat lastensa ja lastenlastensa arjessa mukana ilman valtion tukeakin.

Niinhän vaikka.