Hiekka pöllyää helteisellä Käpylän urheilupuiston kentällä, kun Suomen softball-maajoukkue leireilee Helsingissä. Joukkueen yhdysvaltalaisvalmentajat nyökyttelevät tyytyväisenä, kun nuorista pesäpalloilijoista koostuva ryhmä näyttää heti harjoitusten alkuun, minkälaisia ominaisuuksia kansallislajin pelaajilta löytyy.

- Tulemme nojaamaan kahteen asiaan, nopeuteen ja heittoihin, valmentaja Kirk Walker aloittaa ja kokoaa pelaajat rinkiin ympärilleen.

Valmentaja Walker eläytyy puheenvuoroonsa. Hän artikuloi amerikanenglantinsa korostetun tarkasti, viittilöi käsillään ja osoittaa jaloillaan mitä pelaajien tulee tehdä. Lause kerrallaan yksi pelaajista pysäyttää Walkerin puheen ja suomentaa muille kuulemansa.

Käännösapua tarjoava Naomi Pierson on Suomen joukkueen lajiteknisesti kokenein pelaaja, vaikka on vasta 16-vuotias. Yhdysvaltojen Teksasissa asuva Pierson ei ole eläissään pelannut pesäpalloa, mutta sitäkin enemmän softballia.

- Nuorempi siskoni pelasi softballia ja innostuin itse lajista kymmenvuotiaana. Pelasin siinä sivussa myös koripalloa, mutta tykkäsin lopulta tästä enemmän, joten olen nyt jatkanut lajin parissa seitsemisen vuotta, Pierson kertoo.

Kolmen tunnin harjoitusten aikana Pierson on paljon äänessä. Softballin lajitermit ja erikoisuudet herättävät paljon kysymyksiä suomalaispelaajien joukossa.

- On tietysti vaikea ymmärtää heti kaikkea, kun amerikkalaisvalmentajat selittävät kaiken softball-termein ja englanniksi. Aluksi on hankalaa siirtää kuulemaansa oppia peliin, Pierson kuvailee.

Hetken kuluttua valmentaja Walker ja tämän kollega Connie Clark kaivavat softball-räpylät ja pallot esiin. Jälleen pesäpalloilijoiden otteet saavat hyväksyviä nyökkäyksiä osakseen. Valmentajat seuraavat tekemistä läheltä ja tarttuvat hanakasti pieniin yksityiskohtiin, koska perustekeminen tulee pesäpalloilijoilta luonnostaan.

- On melkein pelottavaa, miten kovaa pesäpalloilijat heittävät. En itsekään saa palloa sellaiseen vauhtiin. Ulkopeli on selvästi vahvuus heille, Pierson kehuu joukkuetovereitaan.

Pesäpalloilijalle eniten haastetta heittämisessä on syöttäjällä. Pallo pitäisi lingota alakautta eteenpäin yli 100 kilometrin tuntivauhdilla ja erilaisilla kierteillä. Siinä on suomalaisilla vielä tekemistä.

- Saan varmasti alkuun vastuuta syöttäjänä, vaikka en ole sitä roolia juuri koulun joukkueessa pelannut. Olen kuitenkin vähän ehtinyt siihen jo valmistautua ja sain valmentajaltani erityisopetusta syöttämiseen, Pierson kertoo.

Kävelemään opettelemassa

Hikinen iltapäivä Käpylässä on lähtölaukaus Suomen hyvin kunnianhimoiselle softball-hankkeelle. Suomi on asettanut tavoitteen nousta likimain nollatasolta kuudessa vuodessa Euroopan kärkeen softballissa ja sitä myötä kamppailemaan paikasta vuoden 2028 Los Angelesin olympialaisissa.

Suomessa ja kansainvälisessä lajiliitossa uskotaan, että pesäpallon parhaat pelaajat voisivat saada merkittäviä tuloksia aikaiseksi softballissa nopeallakin aikataululla. Aikataulua kirittämään Suomi on saanut yhdysvaltalaiset huippuyliopistotason päävalmentajat.

Joukkue kokoontuu nyt kolmatta kertaa sitten helmikuisen starttipalaverin, mutta jokaisella tapaamiskerralla pelaajisto on vaihtunut. Käpylään saapunut joukkue on lähdössä edustamaan Suomea EM-kisoihin, mutta olympiaunelmaa varten kaivatut pesäpallotähdet eivät ole Superpesiksen päällekkäisyyden takia paikalla ja valmennustrio Walker, Clark ja Michelle Gromacki ovat myös vuorotelleet joukkueen tapaamisissa.

Harjoituksissa valmennus tuntuu antavan pelaajille korostetusti kiittävää palautetta pienistäkin onnistumisista, jotta motivaatio säilyy.

- Nyt ei voi pelätä epäonnistumista. Pelaajat eivät saa tuntea olevansa huonoja. Tämä kaikki on heille uutta, kuin lapsi opettelemassa kävelemään. Tulemme kaatumaan monta kertaa, mutta se on osa prosessia. Meidän täytyy saada heidät katsomaan vuosien päähän, ei tähän hetkeen. On nautittava pienistä voitoista, Clark muistuttaa.

Clark asettelee sanansa tarkoin, kun häneltä kysyy mielipidettä Suomen tavoitteesta nousta nopeasti softballin mahtimaaksi Euroopassa. Sillä, että huippu-urheilijoina pesäpalloilijat ovat vertaansa vailla, ei pysty heti korvaamaan muiden maiden pidempää lajitaustaa softballissa.

- Mielestäni tavoitteet pitää aina olla korkealla. Omaan tekemiseen on pakko uskoa, jotta jaksaa tehdä päivittäisen työnsä sen tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoite on äärimmäisen kunnianhimoinen, mutta uskon että jos Suomi saa rakennettua toimivan yhteistyön pesäpallon ja softballin välille, niin kaikki on mahdollista. Rima on korkealla, mutta muuta en haluaisikaan, Clark sanoo.

Huipulta huutaa kauemmas

Käpylän hiekkakentällä varustekasseja kantaa myös Suomen Baseball- ja Softball-liiton puheenjohtaja Jukka Ropponen. Liiton vuonna 1981 perustanut pitkän linjan urheilumies on tehnyt viime vuosina kovasti töitä sen eteen, että valmentaja Clarkin toiveet pesäpallon ja softballin yhteiselosta toteutuisivat.

Vuosi sitten maaliskuussa Ropposen pelikentällä siirryttiin tukevasti ensimmäiselle pesälle, kun pesäpallo, baseball ja softball asettuivat lajeina saman katon alle Suomessa. Sen jälkeen softball on saanut osakseen paljon julkisuutta kunnianhimoisten olympiahaaveidensa ansiosta.

Haaveiden uskottavuudella on helppo spekuloida, sillä softball on Suomessa vielä erittäin pienen piirin laji. SM-sarjassakin pelaa tällä hetkellä vain kaksi joukkuetta.

Pesäpallo tarjoaa softballiin hyvän pohjan, mutta lajinomaista harjoittelua tarvitaan paljon lisää. Sitä on nyt suunniteltu lisättävän siirtämällä softballin SM-sarja hallikaudelle, jolloin pesäpallon parhaat voivat halutessaan ottaa lajin talviharjoitteluunsa.

- Tärkeintä on löytää keinoja pelata lajeja rinnakkain. Meillä ei ole missään nimessä tarkoitus kilpailla pelaajista niin, että he siirtyisivät lajista toiseen. Nyt meillä on erinomaiset valmentajat Yhdysvalloista ja innostuneet pesäpallovalmentajat Suomesta, jotka imevät oppia ja vievät sitä täällä arkeen. Kun tähän tuodaan mukaan todelliset huippu-urheilijat, naispesäpalloilijat ja mahdollisuus talvisarjaan sekä rinnakkaisharjoitteluun, niin tavoitteet ovat yhä kovia, mutta mahdollisia, Ropponen arvioi.

Suomalainen urheilu ei kylve rahassa, mutta Ropponen vakuuttaa, että rahalla ei olympiapaikkaa ollakaan hankkimassa. Yhdysvaltalaisvalmentajien osallistuminen pohjautuu Euroopan lajiliiton ja Suomen olympiakomitean tukeen sekä erityisesti valmentajien omaan haluun.

- He näkevät tämän aivan poikkeuksellisena mahdollisuutena maailmassa. Ei tällaista mahdollisuutta tule kuin kerran elämässä. Tätä ei tehdä rahasta, vaan sydämestä. Heitä motivoi haaste ja seikkailu, kuinka koulia lajiin pystymetsästä tulevista pesäpalloilijoista kolmessa vuodessa EM-mitalisteja, sieltä World Cupiin ja lopulta olympiakarsintoihin.

Ja vaikka keskustelu nyt pyörii sen ympärillä, voivatko Superpesiksen parhaat urheilijat onnistua myös softballissa, kärkkyy Ropponen jo seuraavalla pesällä. Saavuttaa Suomi olympiapaikkaa tai ei, tuo hankkeella saatu näkyvyys hyötyjä pitkällä aikavälillä. Huippu-urheilu antaa kantavuutta pienen lajin huutoon.

- Kyllä meillä on yhteinen huoli siitä, että meidän lajien parissa liikutaan liian vähän. Avain on luoda sellainen lajitarjonta, jolla saadaan lapset liikkeelle. Pesäpallon harrastajamäärät ovat nyt 18 000 kieppeillä, sieltä pitää hivuta ensin 20 000 yli ja sitten kohti 30 000 harrastajaa.

- Meidän pitää pystyä luomaan pesäpallosta, baseballista, softballista ja baseball-5:stä sellainen tarjonta, jolla saadaan lasten liikunnan määrää nostettua. Sitä myötä myös nousee pelaamisen taso aikanaan, Ropponen toteaa.

Baseball ja softball ovat maailmalla 10 suosituimman lajin joukossa ja niiden yhteenlaskettu harrastajamäärä oli vuonna 2020 yli 65 miljoonaa. Kansainvälisesti laji on siis laajalle levinnyt ja tunnettu.

Suomalainen pesäpallo voi olla juuri Suomeen saapuneelle hankala omaksua ensilajiksi, mutta baseballin tai softballin kautta tie voi viedä myös kansallislajin pariin.

- Yhteydenotot maahanmuuttajataustaisilta pelaajilta ovat lisääntyneet koko ajan. Nyt varsinkin kun ollaan saatu enemmän softballia ja baseballia esille, niin kyselyitä tulee viikottain missä lajeja pääsisi Suomessa harrastamaan, Ropponen sanoo.

Äiti joutui opettelemaan uuden syötön

Harjoitukset Käpylän hiekalla alkavat lähestyä loppuaan. Maija Vastamäki seuraa silmä tarkkana yhdysvaltalaisvalmentajien ohjeita ja imee softball-oppia kuin sieni.

Vastamäki oli jo 15-vuotiaana Jyväskylän Kirittärien Superpesis-joukkueen huippulupaus, mutta ura päättyi varhain loppuunpalamisen seurauksena. Vaihtoehtona olisi ollut urheiluharrastuksen päättyminen kokonaan, mutta softballista Vastamäki löysi uuden innon harjoitteluun.

- Huomasin, että intoaa riittää vielä kilpaurheiluun ja pitkäjänteinen tekeminen tulee selkärangasta. On ollut ihana tunne, kun sitä on päässyt taas tekemään, Vastamäki sanoo.

- Lajin erilaisuus pesäpalloon verrattuna viehättää. Peli on jollain tapaa liikkuvampaa, kun osumasta on edettävä. Säännöt pakottavat peliä etenemään, vaikka tempo on toisaalta ehkä pesäpalloa hitaampaa, hän jatkaa.

Softball-uraansa Vastamäki suhtautuu sillä innolla, jolla aikanaan myös rakkaus pesäpalloon syttyi. Mahdollisuus mitata omaa osaamistaan kansainvälisellä tasolla ja haave edustaa Suomea olympialaisissa kutkuttavat, mutta toisaalta ilo tulee yksinkertaisista asioista.

- Kun pelasin pesäpalloa, niin äidin kanssa käytiin joka päivä verkolla lyömässä. On tehty hirveästi omatoimista harjoittelua sen lyönnin eteen. Nyt on pitänyt vain äidin opetella uusi syöttö, mutta ihan samalla tavalla taas käydään verkolla lyömässä. Laji ja pallo ovat vain vaihtuneet, Vastamäki hymyilee.

Ja lisättäköön loppuun, että ensimmäisestä arvokisareissusta tuli Suomelle ennustettu oppimatka. Suomi pelasi EM-softballissa kahdeksan ottelua, joista tuloksena oli yksi voitto ja seitsemän tappiota.

Mutta kuten valmentaja Connie Clark jo Käpylässä povasi, myös oppimisen iloa koettiin.

On selvää, että voitto-ottelun Suomen nuorten pelaajien ensimmäiset kunnarit ja niiden riehakkaat tuuletukset kantavat Suomen olympiaprojektia lisääntyneen itseluottamuksen muodossa vielä pitkään.

Lue myös:

50 miljoonaa ihmistä seurasi Suomessa pelattuja kriketin MM-karsintoja - näin maailman toiseksi suurinta lajia markkinoidaan pesäpallokansalle

Konsta Kurikan, 21, baseball-ura etenee - siirtyy Bundesliigaan