Kari Kervinen kiertää ihmisten koteja ja kauppaa vaatteita. Yöt hän nukkuu asiakkaittensa luona. Kilpailijoita on nyt vähemmän kuin ennen, ja moni kylä on tyhjentynyt.

Kuva: Olga Oinas-Panuma

Riihipaitoja, peltipaitoja, ruutupaitoja, Dimexin työvaatteita ja Sievin jalkineita. T-paitoja, boksereita, sukkia, monen sortin työhanskoja ja mitä vain ihminen tarvitsee. Tätä löytyy Ivecon kuorma-auton takakontista.

Kari Kervinen on kiertävä vaatekauppias. Kun kysyn, miten tuotteet valikoituvat, vastaus on selvä.

- Myyn sitä, mikä menee kaupaksi.

Jokunen vuosi sitten Kervinen myi myös muutaman moottorisahan ja ruohonleikkurin, mutta pesukoneen kyselijälle ei ollut mitä myydä.

Kervinen myy vaatteita talosta taloon, ei lainkaan toreilla. Hänen kotinsa on Siilinjärvellä Pohjois-Savossa. Sieltä käsin hän kiertää autollaan myymässä. Vuodessa mittariin kertyy noin 45 tuhatta, aiemmin jopa 60 tuhatta kilometriä.

Yöt hän nukkuu tutuissa taloissa, joissa käy myös kauppaa.

- Ensimmäisen yön olin Perangassa, toisen yön Luusualla ja nyt menen Martinkylään.

Peranka on kylä Suomussalmella, Luusua kylä Kemijärvellä ja Martti on kylä Savukoskella.

Tällä reissullaan Kervinen aikoo olla kaksitoista päivää. Haastattelua tehtäessä kierrettynä on jo Suomussalmi, Kemijärvi, Salla ja Savukoski. Kotimatkalla ohjelmassa on ainakin Posio.

Kari Kervinen valikoi autostaan asiakkaalle sopivimmat tuotteet. Vakioasiakkaat tietävät odottaa Kervistä kylään. Kuva: Olga Oinas-Panuma

Vielä 40 vuotta sitten kiertävät kauppiaat olivat haja-asutusalueella arkipäivää, mutta nyt he ovat katoavaa kansanperinnettä. Taloussanomat yritti selvittää, paljonko kiertäviä kauppiaita vielä on, mutta ala on nykyisellään niin marginaalinen, ettei Kervisen kollegoiden määrästä ole tarkkaa tietoa.

Kervinen valmistui aikoinaan ylioppilaaksi ja kävi kauppaopiston, muttei löytänyt heti töitä.

- Kävin muutamassa työhaastattelussa esimerkiksi Fazerin edustajaksi, mutta ne sanoivat, että pitäisi olla enemmän työkokemusta. Minä ihmettelin, ettei minulla enempää olisi voinut olla, kun vasta koulusta pääsin.

Yhden edustajan paikan Kervinen olisi saanut provisiopalkalla, mutta kiertävänä kauppiaana 60-luvulta asti toiminut Kervisen isä totesi hänelle: "Eihän tuommoista tavaraa saa kaupaksi".

Riihipaita menee kaupaksi kesäisin ja se on hyvä etenkin maataloustöissä. Kuva: Olga Oinas-Panuma

Sitten, vuonna 1983, Kervinen alkoi ensimmäisen kerran kiertäväksi kauppiaaksi.

Kaupanteko ei ollut Kerviselle uutta. Suvussa oli kauppiaita ja hän oli jo lapsena kiertänyt isänsä mukana kauppareissuilla.

1980-luvulla Kervisen piti olla alueiden kanssa tarkkana.

- En minä tietenkään mennyt muitten kauppiaitten alueelle, vanhemmat kauppiaathan olisivat suuttuneet.

Kiertoalue oli liian pieni, joten Kervinen pestautui laivanselvittäjäksi kuudeksi vuodeksi. Alalla kului kuusi vuotta, kunnes töihin tuli uudet järjestelyt.

- Aloin sitten kauppahommaan uudelleen, ja nyt olen tehnyt tätä 26 vuotta.

Kuorma-autoon mahtuu monenmoista laatikkoa, mutta Kervinen tietää hyvin, mistä mikäkin tuote löytyy. Kuva: Olga Oinas-Panuma

Yksinyrittäjä Kervinen myy tuotteita talosta taloon. Asiakas saa ostamansa tuotteen heti. Toinen kauppaaja, jonka Kervinen tietää kulkevan samoilla alueilla kuin hän, on valtakunnallisen ketjun myyntiedustaja, joka myy mallikappaleitten perusteella tavaraa, joka myöhemmin postitetaan.

Koko maata Kervinenkään ei ehdi kiertää. Hän kiertää vuosittain pääasiassa Pohjois-Savossa ja lisäksi Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Keski-Suomessa Konneveden seudulla, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaan itäosissa ja Itä-Lapissa.

- Ei sitä yksi mies enempää kerkiä. Lapissa en käy Sodankylää lännempänä.

Kervinen kertoo, että ihmiset suhtautuvat häneen pääasiassa hyvin.

- Sanotaanko näin, että ei kyllä tarvitse huoltoasemalle mennä, sen verran saa kahvia.

Kervinen myy vuodesta toiseen tavaraa samoissa taloissa, ja monet osaavat jo odottaa hänen saapumistaan.

- Minulla on hyvät vakioasiakkaat, osa tietää soitellakin. Nyt kolme asiakasta on Savosta lähdön jälkeen soitellut, kun olisi ollut jollekin kamppeelle tarve.

- Nykyisin kaupanteko on sillä tavalla helppoa, kun ihmiset ovat tuttuja.

Kervinen on nähnyt reissuillaan kaikenmoista.

Nuorena miehenä Kervinen kertoo myyneensä verryttelyhousuja tilan emännälle.

- Isäntä tuli sisälle, kysyi, kuka olen. Sanoin, että kauppias ja myyn emännälle verryttelyhousuja, niin mies kertoi, missä heillä roikkuu haulikko.

Housuista tuli kaupat, mutta Kervinen ei ole mennyt taloon uudestaan.

- On uhattu ampua, mutta ammuttu ei ole, Kervinen nauraa.

Kervinen kertoo tietävänsä hyvinkin, että leivän olisi voinut ansaita helpommallakin.

- Olen aina ajatellut, että olen niin vanha, etten enää kehtaa vaihtaa ammattia.

Silloin kun Kervinen ei ole kierroksella, pitää autoa järjestellä ahkerasti. Kuva: Olga Oinas-Panuma

Myyntireissut Kervinen ajelee itsekseen, mutta kun hänen poikansa oli vielä pieni, tämä kulki Lapin-reissuilla mukana.

- Kun mummo kysyi siltä rippikouluiässä, rupiaako se kauppiaaksi, poika tuumasi, että en tiedä, kun on niin työläs homma. Hän oli tietenkin nähnyt, että päivät ovat pitkiä ja viikonloput järjestelin autoa.

Kervinen on 26 vuoden aikana nähnyt, miten moni kylä on pikkuhiljaa hiljentynyt.

- 80-luvulla Juujärvellä, Luusuassa ja Autissa meni ajaessa kolme päivää, nyt ne voi ajaa päivässä.

- Erityisesti asutuskylät autioituvat, koska ihmiset ovat tulleet sinne evakkoina ja ovat tavallaan juurettomia. Aikuiset kuolevat ja lapset muuttavat pois, Kervinen harmittelee.

Kulkukauppiaat ovat vähentyneet osaltaan siksi, että ihmisten kulkeminen kaupoille on nykyisin näppärämpää. Moni käy töissä kaupungissa tai muuttaa kasvukeskukseen. Kervisellä kauppa käy kuitenkin myös lähellä keskustoja.

- Se riippuu ihan, että mistä on asiakkaita saanut. Minulla on esimerkiksi Siilinjärvellä ja Maaningalla hyviä asiakkaita, vaikka Kuopioon ei ole kuin muutama kymmenen kilometriä.

Kun kysyy, mikä Kervisen työssä on parasta, vastaus on selvä: vapaus, yrittäjän vapaus.

- Ja kun on tosiaan tutuksi tullut, niin käyn vain mukavien ihmisten luona, niitä riittää. Mitä sitä nyrpeitten luona käymään ja päivää pilaamaan, Kervinen nauraa.