Helsingissä nähdään elokuussa yksi Venäjän tämän hetken puhutuimmista ja kenties jopa vihatuimmista miehistä, kun Kulttuuritalolle saapuu esiintymään Alla Pugatshovan mies Maksim Galkin, Arja Paananen kirjoittaa.

Maksim Galkin ja Alla Pugatshova kuvattuina syyskuussa 2012 moskovalaisessa elokuvateatterissa. Kuva: TASS / Sipa USA / MVPhotos

Tavallisille suomalaisille artisti nimeltä Maksim Galkin, 46, sanoo tuskin juuri mitään.

Venäjältä ei puolestaan löydy yhtä ainutta ihmistä, joka ei tietäisi tai jopa fanittaisi suuresti Galkinia.

Tai siis fanituksen suhteen tilanne oli tämä vielä ennen helmikuun 24. päivää, jolloin presidentti Vladimir Putin määräsi sotilaansa hyökkäämään Ukrainaan.

Galkin oli Ukrainan sotaan saakka yksi Venäjän valtiollisen Ykköskanavan ehdottomista supertähdistä, jonka tehtävänä oli pitää venäläiset hyvällä tuulella ja tarjota heille "sirkushuveja" illasta iltaan. Monitaiteelliselta Galkinilta se onnistui, ja Kreml oli tyytyväinen hänen palveluksiinsa.

Galkin kävi usein myös Krimillä. Kun Venäjä liitti maaliskuussa 2014 Ukrainalle kuuluvan niemimaan väkisin itseensä, Galkin riensi jo saman vuoden kesäkuussa Krimille tuomaroimaan yleisvenäläistä nuorten muusikkojen lahjakkuuskilpailua. Ukrainan turvallisuuspalvelun mustalle listalle Galkin lisättiin marraskuussa 2021.

Venäläiset tuntevat Galkinin ennen kaikkea humoristina, koomikkona ja imitoijana. Hän on lisäksi siitä harvinainen, että hänelle sallittiin tietyissä rajoissa jopa pilanteko Putinista.

Galkin tunnetaan myös juontajana, sillä hän on isännöinyt lukemattomia show-ohjelmia. Laulajana hän pystyy parodioimaan useita kuuluisia venäläisartisteja - kuten vaikkapa vaimoaan Alla Pugatshovaa, 73.

Galkinista tuli kaikkien venäläisten tuntema viimeistään 2001, kun hänen suhteensa iskelmäprimadonna Pugatshovaan paljastui. Pari on ollut naimisissa vuodesta 2011 alkaen, ja 2013 he saivat sijaissynnyttäjän avulla kaksoset Lizan ja Garrin.

Pugatshovan tietävät Suomessa sentään liki kaikki. Hänet muistetaan 1980-luvun hittikappaleesta Miljoona ruusua, joka teki silloiselle Neuvostoliitolle valtavasti positiivista pr:ää ympäri maailman.

Helmikuun 24. päivä muutti kertaheitolla myös Galkinin elämän ja Venäjän vallanpitäjien suhtautumisen häneen. Hänestä tuli "kansallispetturi", kun hän ryhtyi puhumaan sotaa vastaan jo "erikoisoperaation" ensimmäisenä päivänä.

Tuolloin Galkin kertoi olleensa heti aamuyöstä lähtien yhteydessä sukulaisiinsa ja ystäviinsä Ukrainassa. Hän julkaisi Instagramissa pelkän mustan neliön ja kirjoitti:

- Sanat eivät riitä kertomaan, mitä minä tunnen! Kuinka tämä on mahdollista! Sodalle ei voi olla oikeutusta! Ei sotaa!

Galkin menetti välittömästi rahakkaat mainossopimuksensa, kun esimerkiksi hänen tähdittämänsä Uralsib-pankin mainos vedettiin pois televisiosta. Keikkajärjestäjät alkoivat perua hänen esiintymisiään eri puolilla Venäjää, ja edessä oli lähtö Ykköskanavalta.

Galkin ja Pugatshova poistuivat ensin Israeliin ja sitten pariskunnan Riian-huvilalle Latviaan. Ainakaan Galkinin paluu takaisin Venäjälle ei näytä mahdolliselta niin kauan kuin hän pitää kiinni voimakkaasta sodanvastaisesta mielipiteestään.

Venäjän duumassa on ehdotettu jo Galkinin arviolta 10 miljoonan euron arvoisen luksushuvilan kansallistamista lasten taidekeskukseksi tai Donbasista tulleiden pakolaisten asunnoksi. On myös vaadittu, että hänet pitää asettaa syytteeseen armeijaa koskevan "valetiedon" levittämisestä.

Galkin jatkaa nyt esiintymisiään ulkomailla, jossa hänen yleisönsä koostuu pääasiassa kunkin maan venäläisväestöstä. Kremlille tämä on kiusallista, sillä Galkin on yhä monelle venäläiselle auktoriteetti ja mielipidevaikuttaja. Osan keikkapalkkioistaan hän lahjoittaa ukrainalaisille pakolaisille, ja vastikään hänen nimensä poistettiin myös Ukrainan valtion mustalta listalta.

Venäjän propaganda syyttää Galkinia nyt siitä, että hän "sponsoroi venäläisten sotilaiden tappamista". Suomalaistenkin muistama entinen lapsiasiamies Pavel Astahov epäili, että Galkinia ei ole piiskattu riittävästi lapsena. Propagandisti Vladimir Solovjov heitti puolestaan, että Galkin on esimerkki Venäjän aivovuodosta siinä mielessä, että Galkinin aivot ovat vuotaneet ulos päästä.

Helsingin Kulttuuritalo oli alkuviikosta hankalien päätösten edessä, kun taloon oli tulossa syksyllä esiintymään myös toinen tunnettu venäläisartisti Vjatsheslav Butusov. Butusov väittää olevansa politiikan ulkopuolella, mutta silti hän sallii esimerkiksi Moja Zvezda -kappaleensa käyttämisen venäläissotilaiden hengennostatukseen "Z-operaation" tukivideolla.

Kulttuuritalo perui Butusovin, mutta Galkin sai jäädä ohjelmistoon. Päätös lienee oikea. Annetaan Galkinille mahdollisuus näyttää, että Kremlin entinen apuri voi muuttaa ajatteluaan.