Kotkan Meripäivien yhteydessä järjestettävillä Kympin kahveilla vietettiin Kymenlaakson mursun muistojuhlaa.

- Hyvä Patu, tervemenoa, kuuluvat kajahdukset Kotkan satamassa lauantaiaamuna.

Katso mursun muistoksi järjestetty juhlatilaisuus kokonaisuudessaan yllä olevalta videolta!

Meripäivillä muisteltiin paikalliseksi ja koko maan laajuiseksi legendaksi nousseen Kymenlaakson mursun tarinaa. Vapaamuotoisen tilaisuuden juonsi taiteilija Ilkka "Ile" Vainio, joka esitti tilaisuuden aikana lauluja.

Yksi niistä oli veistelty nimenomaan mursun muistolle.

- Kun kuulin, että mursu on kuollut, ajattelin, että sille on tehtävä oma laulu, Vainio kertoo.

Hän kirjoitti sanat Juha Vainion Vanhoja poikia viiksekkäitä -laulun sävelmään. Taiteilija kertoo, että Juha Vainion tehdessä klassikkokappalettaan, norppia oli Suomessa vähän. Hän uskoo, että laululla oli tekemistä norppakannan kasvun kanssa.

Katso video: Ilkka Vainio esittää mursun muiston kunniaksi kirjoittamansa kappaleen.

- Kun laulu tehtiin, norpatkin alkoivat toimeen. Laululla voi tehdä hyvää. Tällä Patu-mursullakin oli hätä. Tämän kappaleen viesti on, että voimme auttaa luontoa ja eläimiä.

Vainio alleviivaa, että mursun tarina oli surullinen muistutus siitä, miten ilmastonmuutoksella on vaikutus eläinten elintilan kapenemiseen.

- Tässä on viesti ihmisille, että pidetään toisistamme, eläimistä ja luonnosta huolta. Luonnossa tapahtuu nyt kaikkia mullistuksia, yritetään vaalia sitä, sillä ilman sitä emme pärjää täällä.

Pekka Tiira lausui runon mursun muistoksi. Kuva: ISTV

Mursulle oli tehty myös runo, jonka paikallinen muusikko Pekka Tiira lausui tilaisuudessa. Runo on kajaanilaisen Juha Vartiaisen kirjoittama.

- Mursu, itku ja poru, tuli lopun loru. Ei auttanut nukutuspiikki, kun sen henki jo taivaaseen lenti. Kesken Korkeasaaren matkan se päätti ja lähti kuin kiitotähti, Tiira lausui.

Seppo Huisman on tehnyt mursulle muistotaulun. Kuva: Paula Kaskimaa

Muistotauluun kiinnitetyssä laatassa kerrotaan, että Hamina-Kotka oli "Vanhan rouvan" viimeinen satama. Kuva: Paula Kaskimaa

Muisto­tilaisuudessa esiteltiin myös taiteilija Seppo Huismanin käsin kaivertama mursun muisto­laatta. Huisman kertoo, että laatta on tehty niin, että sitä voidaan toisintaa mahdollisissa muissakin muisto­esineissä, kuten avaime­nperissä.

- Kiitän lahjoituksesta, muuten se lähettää laskun perään, Patu Patanen, tilaisuuden järjestäjä, lohkaisee ottaessaan muisto­laatan vastaan.

Muistolaatan tekijä Seppo Huisman ISTV:n haastattelussa. Kuva: ISTV

Laatta viedään Haminaan, jossa se asetetaan kunniapaikalle samoin kuin mursun runnoma mattotelinekin. Myös kovia kokenut mattoteline oli esillä muistotilaisuudessa. Se oli saanut koristeekseen Meripäivillä mukana olleen merenneitopatsaan rintaliivejä.

- Kato Kööpenhaminassa on se pieni merenneito, meillä on Tervasaaressa tää --, Patanen sanoo ja viittoo kohti veistettyä suurikokoista merenneitopatsasta.

Mursun murjoma mattoteline tuotiin näytille mursulle järjestettyyn muistotilaisuuteen. Kuva: Sasu Mäkinen / Lehtikuva

Mursua muisteltiin Kotkassa lauantaina. Kuva: ISTV

Lyhyen tilaisuuden aikana monet paikalla olleet merimiehet ja muut mursun kohdanneet ihmiset kertoivat omia muistoja mursusta.

Monen ensireaktio epätavallisen nisäkkään kohtaamisesta Kymenlaakson rannikolla oli epäusko ja ihmetys.

- En meinannut uskoa ennen kuin itse näin, Patanen muistelee omaa kohtaamistaan mursun kanssa muutama viikko sitten.

Muistotilaisuuden järjestäjä Patu Patanen ennustaa, että mursun tarina "tulee jatkumaan satoja vuosia". Kuva: Paula Kaskimaa

Selvää on, että jo nyt legendaksi nousseen mursun tarina jatkaa erityisesti kahdessa rannikkokaupungissa vahvaa eloa.

- Tää tarinahan tulee jatkumaan satoja vuosia, Patanen toteaa.

Mursu kuoli nälkään 19. heinäkuuta, kun sitä yritettiin siirtää hoitoon Korkeasaareen. Se viedään myöhemmin Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseen keskusmuseoon Luomukseen.