Pari viikkoa sitten Suomessa tehtiin äärimmäisen poikkeuksellinen havainto: Haminan rannassa makasi mursu.
Mursut esiintyvät tyypillisesti pohjoisilla merialueilla, joten yksittäisen mursun vierailu Suomenlahdella oli hyvin kummallista. Eksynyt eläin sai osakseen paljon huomiota.
Mursu ei kuitenkaan ole ainoa eläin, joka on harhaillut omalta elinalueeltaan pohjoiseen. Suomessa tavataan vuosittain eläimiä, joiden luonnollinen elinympäristö on jossain muualla.
Usein kyseessä on tuulien mukana tullut hyönteinen, mutta silloin tällöin Suomeen eksyy muualta tulleita suuria nisäkkäitä.
Vaikka Suomen leijonahavainnosta on kulunut jo kauan aikaa, moni saattaa yhä muistaa kesällä 1992 puhuttaneen tapauksen.
Tasan 30 vuotta sitten huhuttiin, että Ruokolahden metsässä liikkuu leijona. Naarasleijonan kerrottiin karanneen Suomeen junavaunusta, jossa kuljetettiin venäläisen sirkuksen eläimiä.
Leijonasta tehtiin kymmeniä silminnäkijähavaintoja, mutta siitä ei missään vaiheessa saatu yhtäkään valokuvaa. Vieläkään ei voi varmuudella sanoa, oliko itärajalla todella leijona vai ei.
Katso, millaisia muistoja asukkailla on kesästä 30 vuoden takaa: Leijonan nähtiin liikkuvan Kristiinankaupungissa 30 vuotta sitten - lähimetsästä löytynyt jälki laukaisi leijonahysterian
Valaista sen sijaan on valokuvia. Turun ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija Olli Loisan mukaan Suomen vesillä on tavattu ryhävalas kolme kertaa.
Ensimmäinen havainto on vuodelta 1978, kun Valpuri-niminen ryhävalas hämmensi Oulun edustalla. Lähes 30 vuotta myöhemmin, vuonna 2006, mediassa seurattiin tarkasti Veeti-nimisen ryhävalaan matkaa Perämerellä.
Tuoreimmat havainnot ovat Loisan mukaan vuodelta 2018, jolloin Lotta-valas seikkaili Pohjanlahdella. Valas jäi kaksi kertaa kiinni rysään, mutta jatkoi molemmilla kerroilla matkaansa.
Myös delfiineistä on satunnaisia havaintoja. Loisa kertoo, että viimeisimmät havainnot ovat kahden vuoden takaa, kun Saaristomerellä ui kolme pullokuonodelfiiniä.
- Tietyt delfiinilajit, ryhävalaat ja lahtivalaat seikkailevat useinkin Tanskan salmissa, mutta hyvin harvoin eksyvät varsinaisen Itämeren puolelle, kertoo valaita tutkinut Loisa.
Sille, mikä tekee havainnosta poikkeuksellisen, ei ole olemassa muodollista määritelmää.
- Poikkeuksellisuus vaihtelee eläinryhmittäin. Tietämyksemme taso on todella erilainen eri ryhmissä, toteaa Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön johtaja Pasi Sihvonen.
Esimerkiksi Sihvosen omasta erikoisalasta hyönteisistä on olemassa heikosti pohjatietoa. Jos jokin hyönteislaji havaitaan Suomessa ensimmäisen kerran, ei voi tietää varmasti, elääkö laji maassa vakituisesti vai onko se tullut etelästä tuulien mukana.
Osa hyönteisistä ei tule Viroa kauempaa, mutta sopivien etelätuulien sattuessa Suomeen saattaa lentää hyönteisiä jopa tuhansien kilometrien päästä Kazakstanista. Sihvosen mukaan uusia hyönteislajeja löydetään Suomesta vuosi vuodelta enemmän.
Suomen linnut sen sijaan tunnetaan melko hyvin. Uusia lajeja tavataan joka vuosi muutama, ja niiden havaitsemista edesauttaa kattava harrastajaverkosto.
Esimerkiksi vasta viime viikolla Siilinjärvellä nähtiin Suomen ensimmäinen pikkumerimetso. Tavallisesti laji pesii Kaakkois-Euroopassa ja Keski-Aasiassa.
Viime vuonna Käsivarren Lapissa tehtiin harvinainen havainto, kun Kilpisjärvellä tavattiin tiettävästi koko Euroopan ensimmäinen kamtshatkanuunilintu. Pieni uunilintu esiintyy tavallisesti Aasian itäisissä osissa.
- Osa linnuista on sellaisia joita on osattu odottaa, koska niiden levinneisyysalue on melko lähellä Suomea. Mutta silloin tällöin joukossa on myös sellaisia, joita ei ole osattu odottaa ollenkaan, toteaa Sihvonen.
Jos epäilee tehneensä poikkeuksellisen havainnon, kannattaa Sihvosen mukaan ottaa yhteyttä sellaiseen henkilöön, joka voisi tietää asiasta paremmin. Esimerkiksi Luonnontieteellisestä keskusmuseosta löytyy useita asiantuntijoita.
Merinisäkkäiden kohdalla kyse on usein lajityypillisestä käyttäytymisestä.
- Harhailu ei ole merinisäkkäille poikkeuksellista, mutta pyöriäisiä lukuun ottamatta kaikki valaat Suomen vesillä ovat poikkeuksellisia havaintoja, toteaa Loisa.
Sihvosen mukaan eteläisten hyönteisten ja lintujen saapumista Suomeen edesauttaa ilmastonmuutos.
Suomen elinolosuhteet muuttuvat koko ajan suotuisammaksi lajeille, jotka ovat sopeutuneet elämään eteläisemmässä ympäristössä. Etenkin Etelä-Suomeen tulee saapumaan yhä enemmän eteläisiä lajeja.
Samalla Suomessa on paljon uhanalaisia lajeja, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta.
- Meillä on lajistoa, joka ei enää pysty siirtymään korkeammalle tunturissa, eikä jatkamaan maantieteellisesti pohjoisempaan, koska vastaan tulee jäämeri, kertoo Sihvonen.
Jos nykyinen kehitys jatkuu, osa Suomen lajeista tulee Sihvosen mukaan kuolemaan sukupuuttoon. On kuitenkin vaikea ennustaa, mitkä lajit ovat ilmastonmuutoksen ensimmäisten uhrien joukossa.
Sihvosen mukaan on täysin mahdollista, että esimerkiksi mursu on yksi niistä lajeista, joka tulee kärsimään tulevina vuosikymmeninä.
Vaikka mursun tarina päättyi surullisesti, Sihvonen toivoo että tapaus edistää julkista keskustelua luonnon monimuotoisuudesta.
- Ehkä tämänkin esimerkin kautta ihmiset ymmärtävät, miten herkkiä yksittäiset eläimet ovat, kun ne joutuvat oman elinympäristönsä ulkopuolelle.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 31. heinäkuuta kello 23 saakka.
Lue seuraavaksi:
Lämpenevä ilmasto ajaa yhä useammat lajit vaeltamaan - tutkijan mukaan mursun kaltaiset vieraat yleistyvät
TetraSys Oy.