Kari Kanala on oivaltanut, että elämässä pelkkä harmaa ei riitä, rakkaus merkitsee vapautta, ja että isänä voi olla korvaamaton, vaikka tuntisi olevansa maanantaikappale.

Kari Kanala on naimisissa kolmatta kertaa. "Olin aiemmin itsekäs ja henkisesti keskenkasvuinen." Kuva: Jaakko Lukumaa

Tässä juttusarjassa tunnetut suomalaiset kertovat elämänsä tärkeimmistä oivalluksista.

"Vaimoni Milla sanoi naimisiin mennessämme, etten ole puuttuva palanen hänen palapelissään. Hänellä on oma elämänsä, mutta minä tuon siihen jotain lisää.

Millan kanssa olen kokenut, että rakkaus merkitsee vapautta. Hän säilyy minulle aina osittain mysteerinä, vaikka tunnen hänet hyvin. Syksyllä tulee kolmetoista vuotta yhdessä.

Muistan hääpäivämme aina yhtä kirkkaasti. Häät pidettiin kaksitoista vuotta sitten lähellä Turkua, Linnavuorella. Sen laelta näkyy kaksi toisiinsa yhtyvää reittiä, Hämeen härkätie ja Aurajoki. Tulimme paikalle avoautolla ja nähdessäni vieraamme kukkulalla, olin pakahtua onnesta. He olivat siellä meitä varten.

Häät Linnavuorella 2010. "Hääkuvassamme on mukana koiramme Tilda, josta jouduimme suruksemme luopumaan muutama vuosi sitten."

Rakkaudessa on tärkeää lämpö ja huumori ja se, miten arjessaan huomaa hyvän toisessa. Yhdessäolo on kumppanuutta, kiintymystä, se on erillisyyttä ja kykyä tulla yhteen. Rakkaus ja yhdessäolo eivät ole metritavaraa, jota sahataan sopiva määrä. Ne lahjoitetaan joka päivä uudelleen. Vihdoin tässä kolmannessa avioliitossani muistan, ettei puoliso saa muuttua itsestäänselvyydeksi.

Rakkaus on lopulta armoa, se on halkeama helvetin muurissa."

"Minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana edellisistä vaimoistani, olen kyennyt katsomaan peiliin ja tunnustamaan tosiasiat. Olin aiemmin itsekäs ja henkisesti keskenkasvuinen. Uppouduin liikaa töihin ja vasta päälle nelikymppisenä ymmärsin, miten tunteet antavat tietoa itsestäni.

Milla on minun kotini enemmän kuin kotimme seinät, ja vanhempina olemme koti pojallemme. Tunneskaalani on vahvin ja laajin hänen ja kuusivuotiaan poikamme kanssa, joten välillä läikkyy. Silti minulla ei ole mitään rakkaampaa kuin he.

Rauta rautaa hioo, ihminen toistansa. Milla ei ole teflonia, kuten en minäkään. Rosot ovat kiinnostavia, ja erilaisuutemme on rikkautta. Erilaisuutta pitää tukea, jotta vetovoima säilyy. Olemme Millan kanssa kirjoittaneet kirjan parisuhteesta, joten teoriassa meidän pitäisi osata tämä laji.

Rakastuessaan rakastaa aluksi toisen täydellisyyttä, sitten häntä virheistään huolimatta ja lopuksi virheitään. Niin luonnehti rakkautta hienossa aforismissaan kirjailija Markku Envall."

Halsualla 2013. "Milla ja äitini Terttu lapsuudenkodissani Pohjanmaalla."

"Poikani sanoo usein, että hän rakastaa minua. Itse en muista sanoneeni niin isälleni koskaan hänen elinaikanaan, ja äitiäkin halasin vasta rippikoulun käytyäni. Koskettaminen ei ollut nuoruudessa luontevaa, mutta pojasta polvi paranee.

Haluan tukea poikani herkkyyttä, ja se merkitsee myös oman herkkyyteni kasvua. Hän kasvattaa minua enemmän kuin minä häntä. Isyydessä en voi siirtää vastuuta kenellekään muulle.

Kirkkoherroja tulee ja menee, mutta isänä olen korvaamaton, aivan kuten Milla on äitinä korvaamaton. Aviomiehenä minulla on aina petrattavaa esimerkiksi siinä, etten olisi liikaa somessa. Milla muistuttaa minua usein siitä.

Isän harteilla 2018. "Tämä on lempikuvani kaikista kuvista. Siinä kiteytyy isän tehtävä auttaa lasta näkemään kauemmas."

Täytin 49 vuotta, kun poikamme syntyi, ja ehkä nämä ruuhkavuodet olisivat voineet tulla hieman aiemmin. Poika pelaa jalkapalloa, joka on intohimoni, mutta nyt en pysty pelailemaan hänen kanssaan nivuskipuni takia. Olin keväällä tyräleikkauksessa, ja nivunen on oireillut sen jälkeen.

Kasvattamisessa minulla on eniten oppimista. Kun poika riehui, jostakin lapsuudestani nousi huulilleni sana "ilkiriivattu". Eihän lapsi voi olla ilkiriivattu!

Töissä minulla on lehmän hermot, kotona ärsytyskynnys on paljon matalampi. Nolottaa, kun huomaan taantuvani lapsen tasolle, vaikka tehtäväni olisi olla aikuinen.

Kasvattaminen on kasvuun saattamista, ja siihen sisältyy paljon arjen rutiineja. Ne ovat lapselle tärkeitä. Yritän muistaa myös, että lapsen kasvaessa pitää osata päästää irti ja antaa pikkuhiljaa vastuuta.

En tunnustaudu vuoden isäksi, vaan maanantaikappaleeksi. Tärkeintä on, että rakastan poikaani. Tänä kesänä kokeilimme keskiluokkaisesti asuntoautoilua parin kuukauden verran, ja lomani alkuun olin ensin viikon pojan kanssa kahdestaan reissussa. Mukana oli pallo ja pyörä ja kävimme pyörähtämässä serkkujeni luona Pohjanmaalla."

Yläasteella 1970-luvun lopussa. "Minulla oli nuorena aina pitkät hiukset, mutta ysiluokalla tapahtui lyhyen tukan ohari."

"Kirkolla ei ole tärkeämpää tehtävää kuin julistaa armoa, ja meidän pitää kirkossa kasvaa tämän tehtävän mukana. Uskon itse ehdottomaan anteeksiantoon, jonka Jumala antaa. Turhaa syyllisyyttä ei kannata kantaa.

Armo kutsuu meitä armahtavaisuuteen lähimmäisten suhteen. Jokaiselle pitäisi antaa aina kolmaskin mahdollisuus. Armo on lähellä sanaa arvo - anna toiselle arvoa.

Olen vaihtelevasti itseäni kohtaan armollinen, sillä monia asioita en voida tehdä täydellisesti. Jotkut asiat on tehtävä vasurilla, mutta ihmisten kohtaamisessa muistan, ettei heitä voi ohittaa piittaamattomasti.

"Haluan vahvistaa luottamusta vihapuheen sijaan." Kuva: Jaakko Lukumaa

Armo merkitsee myös suvaitsevaisuutta. Siitä esimerkkinä prideviikolla oli sateenkaarilippu seurakuntamme lipputangossa. Paavalin seurakunta oli vuonna 2016 ensimmäinen seurakunta, jossa lain tullessa voimaan päätettiin vihkiä ja siunata samaa sukupuolta olevat.

Olen ylpeä sekä henkilökunnastamme että päätöksen tehneestä seurakuntaneuvostosta, joka näin osoittaa kirkolle suuntaa. Jumalan rakastaminen on lähimmäisen rakastamista, eikä ketään pidä syrjiä. Monenkirjavat värit ovat tärkeitä, pelkkä harmaa ei riitä. Kirkko ei lähde puoluepolitiikkaan, mutta politiikkaan kirkon on otettava kantaa, kuten vähemmistöjen ja syrjittyjen asemaan.

Haluan vahvistaa luottamusta vihapuheen sijaan ja kohdata ihmisiä kirkolla, kahvilla tai kaljalla. Työskennellessäni Merimieskirkossa Hampurissa ja Lontoossa koin, miten luontevaa oli puhua ihmisten kanssa pubeissa."

"Tunnustaudun hedonistiksi. Maallisista nautinnoista minulle tärkeitä ovat jalkapallo ja juusto sekä ehdottomasti kahvi. Sovin hyvin papiksi, sillä papille tarjotaan kahvia aina joka paikassa.

Seuraan päivittäin Arsenaliin liittyviä jalkapallon siirtohuhuja, ja oma vuoteni alkaa elokuussa, kun Valioliiga aloittaa pelit. Milla sanookin, että Pasi Rautiainen muuttaa silloin olohuoneeseemme.

Pelaan Zoomissa ja tavoitteeni on taas päästä kentälle, kunhan nivusvaivani talttuu. Pitää mennä fysioterapeutille, koska tämän ikäisenä tauko ei auta. On kamalaa nähdä rapistuvansa.

Jalkapallo on opettanut, että elämä on vastuunkantamista ja joukkuepeli, ja minä olen joukkuepelaaja. Joukkuetta rakennetaan muutenkin kuin vain kentällä, ja kirkkoherrana tehtäväni on syöttää, jotta toinen voi tehdä maalin.

Twitter on minulle tärkeä väline ja nautinto, koska kohtaan siellä erilaisia ääniä. Arvostan siellä niitä, jotka rakentavat siltoja. Vihaa pitää kitkeä, ja nyt on hyvän puheen aika ja aika kuunnella toisiamme.

Juusto on ollut lapsuudestani lähtien tärkeä juttu. Leikkasin aina paloja Edamista, ja se muisto vie lapsuuteen, mutta myös tähän päivään. Juustomakuni on toki laajentunut, ja tuttu juustokauppias Laura Kauppahallissa tietää aina, mitä juustoa haluan ostaa.

Ala-asteella 1974. "Harrastin poikasena yleisurheilua, hiihtoa ja juoksemista, vaikka jalkapallo houkutti jo silloin. Sukuvika on, kun suksi ei luista."

Musiikki on minulle tärkeä intohimo. En osaa soittaa mitään instrumenttia, mutta kuuntelen paljon musiikkia, ja minulla riittää siitä mielipiteitä.

Luotan intohimoisiin ihmisiin, jotka vetävät överiksi. He ovat rehellisiä vaahdotessaan, ja niinpä he eivät laskelmoi.

Yksi intohimoni oli neljätoista vuotta vanha avoautoni, joka meni lunastukseen vuosi sitten. Rengas puhkesi ja paiskauduin päin kaidetta. Onneksi itselleni ei sattunut mitään, mutta olin kiintynyt autoon. Häämatkalla Euroopassa ajoimme Millan kanssa yli 8?000 kilometriä ja hain avoautolla poikamme synnytyslaitokselta.

Tavaraan ei saisi silti kiintyä liikaa."

"Työni on kutsumustyö, jossa minun on osattava ottaa vastaan myös erimielisyydet. On hienoa, että jokainen päivä on erilainen eikä uusi eilinen.

Kun Helsingin silloinen piispa Irja Askola asetti minut virkaani, hän sanoi, että kirkko tarvitsee symbolitekoja. Olen muistanut sen työssäni. Samoin piispa Samuel Salmen, joka sanoi nuorella papille, ettei papin työ ole pikamatka, vaan maraton.

On mahtavaa tehdä duunia Helsingissä, Vallilan kupeessa. Alle puolet alueemme ihmisistä kuuluu kirkkoon, mutta kaikki ovat tervetulleita. Meidän pitää huomioida vanhat ja uudet asuinalueet. Koen vahvasti, miten olemme osa maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa, ja työssäni yhdistyvät paikallisuus ja universaali.

"Toivon, että pojastani varttuu onnellinen, että vaimoni jaksaa minua ja että Arsenal edes joskus voittaisi mestarien liigan." Kuva: Jaakko Lukumaa

Tarvitsen joka päivä viisitoista minuuttia omaa aikaa, jolloin pystyn tyhjentämään pääni. Joko kävelen tai menen kirkkoon istumaan. Kotiin mennessä jätän yleensä työasiat taakseni.

Vaikein kohtaamani työtilanne oli Arabianrannassa jouluna 2018 tapahtunut lapsisurma. Autoin silloin etsimään tukitoimia naapurustolle. Jäin sen jälkeen vanhempainvapaalle, ja arki pojan kanssa auttoi eniten irtautumaan synkistä mietteistä.

Koen, että minun on hengellisenä johtajana oltava somessa mukana. Se on välillä raskasta mutta sen väärtti.

Minulla on sivutoimilupa ja vapaapäivinä teen podcasteja, joista olen tavattoman innoissani. Viimevuotisen fudiksen podcastin jatkoksi teemme MM-kisapodcastia taustatoimittaja Juhavaltteri Salmisen kanssa ja ensi syksynä teen Hanna Myllymaan kanssa podcastia pettämisestä. Tykkään haastatella ihmisiä."

"Julkisuus on kuin lehti, johon seuraavana päivänä kääritään kalat. Mediaa ei voi hallita, mutta olen päättänyt olla sen kanssa yhteistyössä. Julkisuus antaa minulle tunnistettavat kasvot, ja ihmisten on helppo lähestyä minua.

Pappina tehtäväni on palvella ihmisiä ja onneksi tulin julkisuuteen riittävän vanhana. Minulla ei ole enää mahdollisuutta tulla nuoreksi ja laihaksi! Mietin Ensitreffit alttarilla -ohjelmaan lähtöä viikon, mikä on minulle sangen pitkä aika. Kun sisältö on kunnossa, olen innolla mukana. Niin tein myös viime syksynä Tanssii tähtien kanssa -kisassa.

Ensitreffit jälleen alttarilla 2022. "Hanna Myllymaa, Tapani Alanen ja minä mätsäämme pareja ja mätsäämme myös keskenämme hyvin."

Olen myös parkkiintunut julkisuuden suhteen, ja minua lähinnä naurattavat "ikuinen sauna odottaa" -viestit. Tiedän, että naispapit saavat enemmän vihakirjeitä kuin minä olen saanut.

Niin kauan kuin pystyn pitämään itselleni tärkeät ihmiset vaikutuspiirissäni ja irti mediasta, on kaikki hyvin. Toisaalta Milla kyllä tiesi, mihin ryhtyi mennessään kanssani naimisiin."

"Elämä on ihme, ja kuolema kuuluu siihen vääjäämättömästi. Pyrin, että en elä kuin viimeistä päivää, vaan kuin jokainen päivä olisi viimeinen.

On hienoa, jos voisi kuolla elämästään kylliksi saaneena. Kuolema nähdään Raamatussa usein vastustajana, mutta kärsivälle ihmiselle se voi olla helpotus. Kenenkään ei pitäisi kuolla yksin, eikä läheisten jäädä surussaan yksin. Siksi hautajaiset ovat papille tärkeät, voin lohduttaa ja rohkaista omaisia.

Olin monta kertaa mielessäni haudannut ja siunannut vanhempani. Kun isäni sitten 75-vuotiaana kuoli, siunasin hänet, kannoin arkun ja heitin hietaa arkun päälle. Olin surrut omani suruni muualla kuin hänen hautajaisissaan.

Rakas isä. "Isääni Penttiä opin arvostamaan vasta hänen kuoltuaan. Miksi en sanonut sitä hänelle ajoissa?"

Lauloin siellä myös. Olin harjoitellut Työmiehen siunaus -laulun niin monta kertaa, että pystyin laulamaan sen liikuttumatta. Vasta hänen kuolemansa jälkeen oivalsin, miten hieno mies hän oli. Miksi en sanonut sitä hänen eläessään?

Äitini kuoli 81-vuotiaana ja yhä harmittaa, ettemme ehtineet Millan kanssa kertoa hänelle sairaalassa sitä, että saamme lapsen. Se olisi ollut äidille iso ilonaihe.

Rakkaus on kuolemaa väkevämpi, ja niin kauan kuin muistamme edesmenneet, he ovat olemassa."

"Voin unelmoida John Lennonin ja Martin Luther Kingin tavoin maailmanrauhasta ja ymmärryksestä, mutta suurimmat unelmani liittyvät poikaani. Toivon, että pojastani varttuu onnellinen nuori mies, jolle kodin ovet ovat aina avoinna. Ja toivon tietenkin sitä, että vaimoni jaksaa minua.

Unelmoin myös siitä, että Arsenal edes joskus voittaisi Mestarien liigan. Työpaikastani kirkosta unelmoin, ettemme aina joutuisi miettimään taloutta vaan voisimme keskittyä ihmisiin, heidän auttamiseensa."

Fakta

Pappi, rovasti, Paavalin seurakunnan kirkkoherra syntyi Halsualla 1967. perheeseen kuuluvat puoliso, pappi Milla Mäkitalo ja parin kuusivuotias poika. MUKANA Ensitreffit alttarilla -sarjan uudella tuotantokaudella, 30.8. alkaen MTV Katsomo ja MTV3.

Lue lisää: Anni Sinnemäki rakastui puolisoonsa juuri kun työuralla oli kaikkein raskain vaihe - kertoo nyt, mikä omintakeisissa persoonissa viehättää

Lue lisää: Ernest Lawson kertoo menetyksestä, jonka hän puolisonsa kanssa koki kahden tyttären syntymien välissä - "Se oli kova paikka"