Derek Drouin oli korkeusmaailman huipulla olympiakulta kaulassaan. Nyt hänellä on titaania niskassaan, eikä hänen hermostonsa toimi normaalisti. Vammakierteen keskellä olympiavoittaja oppi myös kivun tärkeyden.

Korkeushyppäjä Derek Drouinin ura on ollut kaksijakoinen. Loukkaantumiskierre on piinannut häntä jo pitkään. Kuva: Xinhua / Zuma / MVPHotos, Sean Kilpatrick / The Canadian Press via ZUMA Press / MVPhotos

Rion olympialaiset 2016. Miesten korkeushyppypaikalla käydään huikeaa kisaa. Lajia viime vuodet hallinneet Bogdan Bondarenko, Mutaz Essim Barshim ja Derek Drouin tarjoavat yleisölle parastaan.

Korkeushypyn eliittikolmikko Mutaz Essim Barshim, Derek Drouin ja Bogdan Bondarenko dominoivat Rion olympialaisissa. Kuva: Xinhua / ZUMA Wire / MVPhotos

Kolmikko on 2000-luvun korkeushypylle sitä, mitä Roger Federer, Rafael Nadal ja Novak Djokovic ovat olleet 2000-luvun tennikselle. Barshim, Bondarenko ja Drouin ovat korkeushypyn "The Big Three", suuri kolmikko. Trio on nostanut lajinsa pitkän suvantovaiheen jälkeen uudelle tasolle.

Kun ME-mies Javier Sotomayor alkoi hiipua 1990-luvun puolivälissä, koko laji vajosi tasollisesti hänen mukanaan. Vuosina 1996-2011 vain yksi hyppääjä onnistui kertaalleen ylittämään 240 ulkokentillä.

Kaikki muuttui, kun Barshim, Bondarenko ja Drouin löivät kunnolla läpi vuonna 2013. Pelkästään seuraavana vuonna trio ylitti 240 tai enemmän kymmenen kertaa.

Kolmikon ansiosta vuodet 2013-16 olivat korkeushypyn uutta kulta-aikaa. Trio jakoi keskenään arvokisojen kirkkaimmat mitalit. Barshim ja Bondarenko tekivät hyviä yrityksiä jopa uudesta ME-korkeudesta 246.

Puhtaan tilastollisesti Barshim ja Bondarenko olivat Drouinia pykälän edellä. He hyppivät yleensä kauden aikana pari kolme senttiä parempia tuloksia kuin kanadalainen. Drouin kuitenkin ylsi usein parhaimpaansa tärkeissä paikoissa ja pärjäsi siksi loistavasti arvokisoissa.

Rio on yksi niistä kerroista. Se on myös ainut kerta, kun trio kohtaa toisensa huippukunnossa olympia-areenalla. Koko suuri kolmikko tulee ilman pudotuksia 238:aan. Jokainen on ylittänyt riman hipaisematta joka hypyllään. Drouin jatkaa puhdasta sarjaansa myös 238:ssa, muut eivät pysty vastaamaan.

-?Olin Riossa siinä kunnossa, että olisin pystynyt hyppäämään 240, Drouin, 32, kertoo nyt Leppävaaran stadionin edessä.

Derek Drouinin omien sanojen mukaan 240 cm ylittäminenkin olisi ollut mahdollista Riossa. Kuva: Sean Kilpatrick / The Canadian Press via ZUMA Press / MVPhotos

Hän yritti Riossa vielä 240:tä, joka olisi ollut uusi olympiaennätys. Tunteet alkoivat kuitenkin puskea pintaan ja veivät hypystä terän.

-?Olin juuri saavuttanut elinikäisen unelmani. Ajattelin, että mitä sitä turhia enää siirtämään voitonjuhlia.

Drouin tuli Rioon hallitsevana maailmanmestarina. Hän lähti sieltä hallitsevana olympiavoittaja.

-?Siinä vaiheessa tuntui, että olin saavuttanut kaiken mitä pystyisin korkeushypyssä saavuttamaan.

Drouin oli korkeusmaailman huipulla - ja huipulta ei pääse kuin yhteen suuntaan: alaspäin.

Pekingissä Drouin voitti korkeushypyn maailmanmestaruuden. Kuva: Xinhua / ZUMA Wire / MVPhotos

Saavutustensa puolesta Drouinin ei pitäisi edes olla Espoossa. Samana iltana käydään Timanttiliigan korkeuskisa Firenzessä. Kaiken järjen mukaan hallitsevan olympiavoittajan paikka olisi siellä, eikä kisaamassa parhaimmillaankin 20-50 sentin päähän Drouinin ennätyksestä hypänneitä suomalaisia vastaan.

Leppävaara on kaukana korkeusmaailman huipusta, mutta juuri siinä homman juju onkin. Niin on nimittäin Drouinkin. Siksi hän on täällä.

Kanadalainen on käynyt Rion jälkeen läpi sellaisen vammahelvetin, että jonkinlaisena voittona voi pitää sitä, että hän ylipäätään pystyy hyppäämään.

Kilpailemisen jatkaminen vuosikausien vammakierteen jälkeen kertoo, että Drouinilla riittää lajirakkautta. Espoosta hän on hakemassa uskoa ja toivoa. Joku voisi sanoa, että Drouin hakee myös Tokion olympiarajaa (233). Hän tietää kuitenkin itsekin, että se olisi liikaa pyydetty.

-?Odotanko tulosrajaa Espoossa? Todennäköisesti en, mutta haluaisin tunteen, että se on mahdollista, hän sanoo ennen kisaa.

Drouin on välitilassa. Hän ei ole enää huippuhyppääjä, eikä hän ole vielä huippuhyppääjä. Limbo on vammakierteeseen joutuneille hyppääjille valitettavan tuttu, ja harva on päässyt sieltä takaisin huipulle.

Drouin kuvattuna Espoossa. Kuva: Seppo Kärki / IS

Pelkästä fiilistelystä Drouinin Suomen-reissussa ei silti ole kyse. Kanadalainen on hypännyt tällä kaudella kahdesti 224 ja taistelee aikaa vastaan. Hän ei todennäköisesti pääse ajoissa sellaiseen kuntoon, että saisi hypättyä 233 ennen kuin olympianäyttöjen takaraja menee umpeen.

Niinpä hallitsevan olympiavoittajan täytyy hakea kisapaikkaa rankingin kautta. Rankingissa otetaan huomioon viisi parasta kisaa ulko- ja hallikausilta 2018, 2019 ja 2021. Drouinilla on tuolta ajalta plakkarissa tasan viisi kisaa. Osa kisojen tuloksista on sellaisia, että ne tuntuvat jonkun toisen urheilijan tekemiltä.

Sen takia Drouin on metsästänyt kisoja Euroopasta. Hän kisasi sunnuntaina Hengelonin Timanttiliigassa. Torstainen Espoon kisa sopi aikatauluihin hyvin ennen paluuta Kanadaan. Kahden viikon karanteenin jälkeen siellä odottavat maan mestaruuskilpailut.

Silti aika alkaa käydä vähiin. Tokion tulosraja umpeutuu 29. kesäkuuta. Drouin on kuitenkin iloinen siitä, että hänellä on ylipäätään vielä aikaa ja mahdollisuuksia olympiapaikan tavoitteluun.

Maailmassa ei ole monta urheilijaa, joille Tokion olympialaisten siirtyminen oli hyvä uutinen. Drouin kuuluu tähän vähemmistöön.

-?Turha siitä on valehdella. Olin helpottunut, että sain vuoden lisäaikaa, Drouin myöntää.

Päällisin puolin hän näyttää samalta kuin Riossa: pitkältä, hoikalta ja, kuten huippu-urheilijoilla on tapana, ikäistään nuoremmalta. Sisäisesti moni asia on kuitenkin muuttunut. Viisi vuotta sitten kanadalaisella oli kultaa kaulassaan. Nyt hänellä on titaania niskassaan.

Eikä hänen hermostonsa toimi vieläkään normaalisti.

Drouin katosi huipulta neljä vuotta sitten, kun hänen akillesjänteensä repesi Timanttiliigan kisassa Oslossa.

Hallitseva maailmanmestari joutui katsomaan Lontoon MM-kisat kotisohvalta. Ja kun hän syksyllä alkoi taas treenata, homma loppui kahdessa viikossa.

Ongelmat alkoivat, kun Drouin oli huipulla. Kuva: Xinhua / ZUMA Wire / MVPhotos

Drouin heitteli kuntopalloa, kun yhtäkkiä päätä kääntäessä hänen jalkansa menivät tunnottomiksi. Jokin oli mennyt pahasti pieleen. Drouin oli menettänyt tunnon kroppansa oikealta puolelta rinnasta alaspäin. Magneettikuvaus paljasti välilevynpullistaman niskasta.

Kuntoutuksesta tuli pitkä, hidas ja toisinaan lähes toivoton. Juuri ennen akillesjännevammaansa Drouin oli kokeillut kymmenottelua ja tehnyt siinä heti pisteet 7150, Hän oli mm. juossut satasen 11,42:een ja pika-aidat 14,47:een. Loukkaantumisen jälkeen monet perusharjoitteet kuitenkin tuntuivat mahdottomilta.

Drouin oli menettänyt kaiken räjähtävyytensä. Se on paha juttu lajissa, joka perustuu ennen kaikkea räjähtävään voimantuottoon. Pullistuma painoi selkäydintä niin pahasti, että Drouin pystyi treenaamaan juoksemista tai hyppimään aidan yli vasta kesällä 2018.

Samoihin aikoihin hän tapasi newyorkilaisen kirurgin, joka ehdotti vaurioituneen välilevyn korvaamista titaanilla. Kun Drouin kuuli, että leikkaus vähentäisi uusien vammojen todennäköisyyttä, hän suostui leikkaukseen.

Niska leikattiin elokuussa 2018, minkä jälkeen Drouin palasi varovasti harjoituksiin. Hän asetti valmentajansa kanssa tähtäimeksi Tokion olympialaiset.

Ennen loukkaantumistaan Drouin hyppäsi yhdeksän askeleen vauhdilla. Kun hän palasi kisoihin huhtikuussa 2019, vauhti oli lyhentynyt viiteen askeleeseen. Tulos oli vaatimaton 214. Drouinin mukaan hän oli kuitenkin lyhyen vauhdin harjoituksissaan samassa kunnossa kuin olympiavuonna 2016 - ja sitten pamahti taas.

Eikä Drouin edes tuntenut sitä.

Leikkaus ei ollut poistanut Drouinin kaikkia tunto-ongelmia. Hän ei pystynyt tuntemaan kipua oikealla puolellaan kroppaa.

Drouin yritti ottaa tämän huomioon ja harjoitella varovasti, mutta silti pahin tapahtui: hänen akillesjänteensä repesi huomaamatta.

Kokemus oli aivan erilainen kuin kaksi vuotta aiemmin. Silloin repeämä oli aiheuttanut järkyttävät kivut. Nyt Drouin ei tuntenut mitään.

-?En edes tiedä, miten pitkään olin juossut ja hyppinyt vaurioituneella akillesjänteellä.

Asetelma oli outo. Korkeushypyssä erilaisista kolotuksista ja aristuksista tulee nopeasti urheilijan rasittava kaveri, josta ei vain pääse kokonaan eroon. Drouin kertoo, ettei ole kokenut uransa aikana kovinkaan monta täysin kivutonta päivää.

Silti kun kipu lähti pois, hän huomasi kaipaavansa sitä. Tai ainakin tarvitsevansa kipua.

-?Ihmiset sanovat, että olisi mahtavaa, jos he eivät tuntisi kipua. Mutta kipu on hyvä asia. Kivun tunteminen on syystäkin osa kehon omaa varoitusjärjestelmää. Jos se ei ole päällä, ikäviä asioita voi tapahtua huomaamatta.

Sanoissa on jotain eksistentialistista. Useimpien asioiden merkityksen tajuaa vasta, kun ne on menettänyt. Tämä pätee jopa kipuun.

Kivulla ja muilla vastoinkäymisillä on toinenkin arvo. Ne opettavat arvostamaan saavutuksia entistä enemmän ja tuntemaan sympatiaa muita kohtaan. Näin kävi Drouinille. Hän katsoi kotonaan, kun omista pahoista loukkaantumisistaan toipunut Barshim voitti syksyllä 2019 MM-kultaa kotiyleisönsä edessä Dohassa. Drouin ei tuntenut kisan aikana lainkaan kateutta tai katkeruutta.

-?En olisi voinut olla onnellisempi hänen puolestaan. Lähetin hänelle onnittelutekstarin kymmenen sekuntia kisan päättymisen jälkeen.

Barshim on kolmesta suuresta ainut, joka on pystynyt jatkamaan huipulla. Rion jälkeen myös Bondarenkon ura kääntyi jyrkkään laskuun loukkaantumisten takia. Hän oli jopa 21 kuukautta sivussa kilpakentiltä. Kauden 2017 jälkeen hän on ylittänyt 230 vain kerran. Sekä Drouin että Bondarenko ovat vasta 31-vuotiaita.

Tuntuuko kanadalaisesta koskaan siltä, että ihmistä ei ole rakennettu hyppimään vuodesta toiseen lähes jalkapallomaalin yläriman tienoille nostetun muoviputken yli?

-?Korkeushyppy on ihmisruumiille paljon vaativampaa kuin useimmat tajuavat. Toki urheilijat kehittyvät koko ajan lepäämisessä ja kehonsa kuuntelemisessa, mutta tämä on raaka laji, Drouin sanoo.

Sitten hän avaa lajissa vaadittavien ominaisuuksien listaa, joka on niin ristiriitainen, että se on väistämättä terveydelle vaarallista: hyppääjän pitää olla samaan aikaan mahdollisimman vahva, mahdollisimman räjähtävä ja mahdollisimman kevyt.

Jos pystyy täyttämään kaikki ehdot, voi olla varma yhdestä asiasta: lopputulos ei ole erityisen kestävä.

Hyppääjän kroppaan kohdistuvat ponnistushetkellä niin julmat voimat, että on oikeastaan ihme, miten ihmisruumis edes kestää sitä.

Pidemmän päälle se ei usein kestäkään.

Jokainen päivä, jolloin pystyy urheilemaan on lahja. Jokainen päivä, jolloin pystyy tavoittelemaan tosissaan omia rajojaan on paketti suoraan hartaimmalta toivelistalta. Edellisen kohdan Drouin on jo saavuttanut, jälkimmäistä ei vielä.

Drouin ei ole vieläkään saanut räjähtävyyttään ja voima-arvojaan sille tasolle, missä ne olivat ennen loukkaantumisia. Eikä hän ole vieläkään löytänyt samaa nopeutta ja rytmiä yhdeksän askeleen vauhtiinsa. Hermosto-ongelmatkin muistuttavat edelleen itsestään.

Lisäksi harjoittelua ovat hankaloittaneet Kanadan tiukat koronarajoitukset. Niiden takia Drouin pääsi harjoittelemaan kunnon hyppypaikoilla vasta huhtikuussa. Talven hän harjoitteli kotonaan: Painonnostopaikka oli sisäpihalla. Loikka- ja hyppytreenit Drouin teki takapihalla, missä pystyi tekemään myös lyhyitä vauhdinottoharjoituksia.

Drouin ei välttämättä enää koskaan pääse samalle tasolle, jossa oli Riossa. Kuva: Frank Gunn / The Canadian Press via ZUMA Press / MVPhotos

Upeasta omistautumisesta huolimatta on todennäköistä, että Drouin ei enää koskaan yllä sille tasolle, jossa hän oli Rion aikaan. Silti hän ei ole vielä valmis luovuttamaan. Hän sanoo asenteensa olevan sama kuin jokaisen pahan loukkaantumisen kohdalla: Hän ei tiedä, pystyykö koskaan kilpailemaan enää täysillä, mutta kuntouttaa itseään kuin pystyisi.

-?Olen vain joutunut välillä vaihtamaan ammattimaisen harjoittelun ammattimaiseen kuntoutumiseen.

Lauseessa avautuu samalla myös Espoon kisan konteksti. Jos ei pääse kisaamaan ammattimaisesti Timanttiliigassa, voi välillä kisata ammattimaisesti Motonet GP:ssä.

Espoossa Drouinin hyppääminen näyttää hyvältä vielä 213:ssa, jonka hän ylittää kevyesti. 218:ssa alkavat ongelmat. Ensimmäinen yritys on limbo ja toinen muuten vain surkea. Viimeisellä yrityksellä Drouin taistelee itsensä yli rimasta, mutta sitten tulee seinä vastaan.

222:sta tuloksena on kaksi limboa, joiden jälkeen Drouin lopettaa kilpailun. Myöhemmin samana iltana Barshim ja neljä muuta hyppivät Timanttiliigan kisassa 230 tai enemmän.

-?Minulle tuli hermostollisia ongelmia, eikä niistä selviä helposti kisan aikana, Drouin kertoo kisan jälkeen.

Ero viiden vuoden takaiseen hyppääjään on valtava. Drouin oli pitkään yksi maailman tasaisimmista huippuhyppääjistä. Hän ei hypännyt yhtä kovalla vauhdilla kuin osa huipuista, mutta vastaavasti hän ei limboillut juuri koskaan. Drouinilta näki harvoin surkeita suorituksia. Nyt tilanne on toinen.

-?Olen hypännyt täydellä vauhdilla vasta kuukauden verran. Olin ennen todella varma vauhdinotossani, mutta kun sitä ei pääse tekemään kunnolla neljään vuoteen, vauhdin ja varmuuden saaminen takaisin on vaikeaa.

Tavallaan Drouin yrittää saada yhteyttä viiden vuoden takaiseen itseensä. Vielä se ei ole onnistunut.

-?Minulla on lihamuistissa vuosikausien harjoittelu ja kokemus täydellä vauhdilla hyppäämisestä. Toivon saavani sen mahdollisimman nopeasti esiin.

Myös Lontoon olympialaisissa kisanneen Drouinin kilpaura on todennäköisesti ohi. Kuva: The Canadian Press / ZUMAPRESS / MVPhotos

Drouinin tarinan käänteet tunnottomuuksineen ja tuskattomuuksineen ovat poikkeuksellisia. Tarinan iso kuva on sen sijaan valitettavan arkinen.

Korkeushyppy on ollut olympialaisten ohjelmassa vuodesta 1896 lähtien. Silti yksikään mies ei ole yltänyt kahteen olympiakultaan. Itse asiassa miesten hallitsevista olympiavoittajista vain noin kolmasosa (9/26) on päässyt edes seuraaviin kisoihin puolustamaan voittoaan. Heistä vain yksi on voittanut mitalin.

Lukujen viesti on tyly. Olympiadi on korkeushypyssä niin pitkä aika, että laji ehtii neljässä vuodessa tuhota kuninkaansa. Drouin tuntuu olevan listan tuorein nimi.

Tällä hetkellä kanadalainen ratkoo arvoitusta. Hän ei ole huipulla ja tietää sen itsekin. Nyt hän yrittää selvittää, pystyisikö hän kuitenkin palaamaan sinne. Ennuste ei ole hyvä.

-?Osa kärsimistäni loukkaantumisista on sellaisia, jotka ovat lopettaneet muiden hyppääjien uria. Eikä minulla ole varmuutta siitä, pystynkö enää olemaan yhtä hyvä hyppääjä kuin olin viisi vuotta sitten.

-?En kuitenkaan voi tehdä muuta kuin ottaa haasteen vastaan ja yrittää nauttia vastauksen selvittämisestä.

Drouinin ainut vaihtoehto on uskoa siihen, että hänestä tulee vielä huippuhyppääjä. Sillä jos hän ei niin tee ja toimi sen mukaisesti, mitään mahdollisuutta huipulle ei enää ole.

JÄLKIKIRJOITUS: Drouinin hermosto ei palautunut odotetusti Espoon kisasta. Hän luopui Kanadaan palattuaan haaveestaan päästä Tokioon, eikä ole tiettävästi kisannut sen jälkeen kertaakaan. Hänen uransa huipulla on todennäköisesti ohi.