Jihadistinen liikehdintä elää nyt suvantovaihettaan, mutta se säilyy yhä elinvoimaisena uhkana. Etenkin vierastaistelijakokemusta saaneiden aktivistien määrän kasvu Euroopassa on huolestuttava kehityskulku, kirjoittaa jihadismiin erikoistunut tutkija Juha Saarinen.

Edellisestä suuren tuhovoiman terrori-iskusta Euroopassa on kulunut pian jo viisi vuotta. Se tapahtui Barcelonassa 17. elokuuta 2017, kun terroristi ajoi autolla väkijoukkoon La Rambla -kadulla. Kuva: Albert Gea / Reuters

Jihadistisesta liikehdinnästä kumpuava terroristinen väkivalta on vähentynyt Euroopassa jo vuosia.

Isisiin sekä Syyrian ja Irakin konfliktiin kytkeytynyt jihadistisen terrorismin aalto huipentui 2015-2017. Vuodesta 2018 alkaen onnistuneesti toteutettujen iskujen, keskeytettyjen ja epäonnistuneiden iskusuunnitelmien sekä iskuissa kuolleiden henkilöiden määrät ovat laskeneet merkittävästi.

Jihadistisen terrorismin vähentyessä julkinen turvallisuuspoliittinen huomio on kohdistunut muihin ilmiöihin. Viime vuosina huomiota on saanut osakseen etenkin äärioikeiston kehittyminen ja siitä kumpuava uhka. Viime kuukausina puolestaan valtaosa julkisesta huomiosta on oikeutetusti kohdistunut Venäjän käymään hyökkäyssotaan Ukrainassa ja sen vaikutuksiin alueen turvallisuudelle.

Etenkin kotimaisessa julkisessa keskustelussa jihadistisen liikehdinnän saama huomio on kutistunut. Ilmiötä on lähinnä käsitelty al-Holista Suomeen 2020-2021 palanneiden ja kotiutettujen naisten ja heidän jälkikasvunsa yhteydessä.

Jihadistinen liikehdintä on ollut viime vuosina uutisissa Suomessa lähinnä al-Holista palanneiden ja kotiutettujen naisten sekä heidän jälkikasvunsa yhteydessä. Kuva: Ali Hashisho / Reuters

Julkisen huomion kääntyminen enimmäkseen muihin päivänpolttaviin turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin ja polttopisteisiin on suurelta osin perusteltua.

Toisaalta jihadistisen väkivallan hiipumista ja viimeisimmän terrori-iskujen aallon tasaantumista Euroopassa ei kuitenkaan tulisi tulkita merkiksi ilmiön turvallisuuspoliittisen merkityksen merkittävästä vähenemisestä.

On tärkeää ymmärtää, että jihadistinen terrorismi on vain yksi pieni osa paljon laajempaa liikehdintää alueella.

Jihadistista liikehdintää ja sen muodostamaa uhkaa on petollisen helppoa havainnoida pelkästään toteutuneiden terrori-iskujen tai laajemmin iskujen ja toteutumattomien iskusuunnitelmien kautta. Käytännössä tällainen lähestymistapa kuitenkin vääristää ymmärrystä paljon monimuotoisemmasta ilmiöstä ja sen jalanjäljestä Euroopassa.

Tämä virhe on näyttävästi esillä esimerkiksi 2010-luvun alussa esitetyissä ennusteissa jihadistisen liikehdinnän tulevaisuudesta alueella. Useiden analyysien mukaan liikehdintä oli vääjäämättömällä matkalla kohti marginaalia.

Tuolloin globaalin jihadistisen liikkeen symbolinen johtaja al-Qaida oli kokenut merkittäviä takaiskuja ja menettänyt useita keskeisiä johtajiaan, kuten Osama bin Ladenin sekä Anwar al-Awlakin. Edellisestä merkittävän tuhovoimaisesta al-Qaidaan kytkeytyneestä jihadistisesta terrori-iskusta Euroopassa - Lontoon terrori-iskusta 2005 - oli myös tuolloin useita vuosia.

Al-qaida-terroristijärjestön johtohahmot Osama bin Laden (vas.) ja Anwar al-Awlaki surmattiin vuonna 2011. Brittisaarnaaja Anjem Choudary tuomittiin vuonna 2016 viiden vuoden vankeuteen terrorismin tukemisesta. Kuva: Pentagon, Intelwire.com, Stephen Hird / Reuters

Esitetyissä analyyseissä jäi usein huomiotta, kuinka jihadistisen liikehdinnän paikalliset verkostot ja yhteisöt juurtuivat yhä syvemmälle Euroopan suurkaupungeissa sekä laajenivat uusille alueille ydinalueiltaan - etenkin Saksan, Iso-Britannian, Ranskan ja Saksan esikaupunkialueilta.

Näissä pyrkimyksissä keskeisessä asemassa olivat Euroopassa aktiivisesti toimineet avainaktivistit: karismaattiset johtohahmot, kuten Iso-Britanniassa pitkään toiminut Anjem Choudary, sekä monet vierastaistelijakokemusta aseellisten ryhmien riveissä saaneet jihadistit.

MYÖS toinen jihadistisen liikkeen lipunkantaja, al-Qaidasta irtaantunut Isis on kokenut merkittäviä takaiskuja.

Se menetti keväällä 2019 julistamansa kalifaatin, jonka se oli perustanut valtaamilleen alueille Syyriassa ja Irakissa. Ryhmän kaksi edellistä johtajaa saivat surmansa vuosikymmenen vaihteen molemmin puolin.

Edellisestä Isisiin kytkeytyvästä merkittävän tuhovoimaisesta terrori-iskusta Euroopassa - Barcelonassa kesällä 2017 - on kulunut useita vuosia. Barcelonassa kuoli 13 ja loukkaantui toistasataa ihmistä.

Barcelonassa ja Cambrilsissa tapahtuneet autoiskut elokuussa 2017 ovat edelliset sellaiset suuren tuhovoiman terroriteot Euroopassa, jotka kytkeytyvät Isis-terroristijärjestöön. Kuva: Jordi Boixareu / NurPhoto / MVPhotos

Kuva: Albert Gea / Reuters

Tällaisessa tilanteessa vanhojen analyyttisten virheiden toistaminen on helppoa, mutta niiden välttäminen elintärkeää. Terrori-iskujen määrän vähetessä paikalliset jihadistiset toimijat voivat jatkaa voimistumistaan kuten 2000-luvulla ja paljastaa merkityksensä vasta seuraavan suuremman terrori-iskujen aallon myötä.

Jos jihadistisen liikehdinnän tulevaisuutta pyritään ennakoimaan, keskeistä onkin tarkastella muutoksia jihadistisessa kentässä 2010-luvun aikana.

Eri puolille Eurooppaa muodostuneet aktiiviset verkostot ja yhteisöt, joista jihadistiseen liikehdintään kytkeytyvä aktivismi kumpuaa, ovat kasvaneet ja kehittyneet merkittävästi.

Vaikka etenkin Isisiin kytkeytynyttä aktivismia harjoittaneet jihadistiset verkostot ovat kokeneet takaiskuja terrorismintorjunnasta johtuen, ovat Euroopassa toimivat verkostot osoittaneet myös elinvoimaisuutensa sekä resilienssinsä.

Jihadi-Johniksikin kutsuttu britti Mohammed Emwazi sai runsaasti huomiota mediassa. Emwazi, "Isisin pyöveli" esiintyi terroristijärjestön teloitusvideoilla. Hänet surmattiin vuonna 2015. Kuva: ZUMA / MVPHOTOS

Muutamassa liikehdinnän kannalta historiallisesti keskeisessä eurooppalaisessa maassa, kuten Ranskassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa, jihadismiin kytkeytyviä aktivisteja oli ennen Syyrian sisällissotaa joitakin tuhansia. Nyt määrän on arvioitu nousseen jopa 10?000-20?000:een.

Sama kehitys näkyy myös ilmiön kannalta syrjäisemmissä maissa, joissa jihadistinen liikehdintä on aiemmin ollut vähäistä ja ilmiöön kytkeytyviä henkilöitä kymmeniä tai satoja. Nyt määrät ovat useimmiten useita satoja - kuten Suomessa ja Norjassa - tai jopa muutamia tuhansia - kuten Ruotsissa.

Tilanteissa, joissa ilmiöön kytkeytyvien henkilöiden määrä on kasvanut, on se tarkoittanut useimmiten jihadistista liikehdintää mahdollistavien ja edistävien rakenteiden - sosiaalisten pienryhmien, löyhempien verkostojen, tai jopa erilaisten organisaatioiden - muodostumista.

Jihadistista liikehdintää edistäneet organisaatiot ovat jääneet enimmäkseen lyhytikäisiksi, mutta niiden taustalta löytyneet sosiaaliset verkostot ovat monin paikoin yhä aktiivisia vuosia myöhemmin.

Tämän lisäksi paikalliset verkostot ja yhteisöt ovat nivoutuneet sekä toisiinsa että jihadistisiin toimijoihin eri konfliktialueilla aiempaa tiiviimmin.

Keskeisessä roolissa ovat olleet etenkin vierastaistelijakokemusta Syyriassa ja Irakissa saaneet ja liikehdinnän parissa yhä vaikuttavat militantit, jotka ovat palanneet alkuperämaihinsa tai muualle Eurooppaan.

Etenkin vierastaistelijakokemusta saaneiden aktivistien määrän kasvu Euroopassa on tulevaisuuden kannalta huolestuttava kehityskulku.

Historiallisesti tällaiset aktivistit ovat olleet avainasemassa verkostojen ja yhteisöjen muodostajina, iskusolujen rekrytoijina ja terrori-iskuja itsenäisesti toteuttaneiden radikalisoijina. He ovat myös toimineet yhteyshenkilöinä ulkomailla toimivien aseellisten jihadistiryhmien sekä niiden riveihin pyrkivien, paikallisissa yhteisöissään toimivien ekstremistien välillä.

Vaikka "kalifaatin jälkeinen" jihadistinen liikehdintä elää globaalisti ja alueellisesti tietynlaista suvantovaihetta, jihadistinen kenttä Euroopassa on pysynyt aktiivisena tuhovoimaisten terrori-iskujen puuttumisesta huolimatta.

Pelkästään tämän vuoden aikana Euroopassa on pidätetty kymmenittäin jihadistista liikehdintää väkivallattomasti edistäneitä henkilöitä. Tämän lisäksi alueella on paljastettu ja keskeytetty muutamia iskusuunnitelmia, viimeksi Tanskassa ja Sveitsissä.

Takaiskuista huolimatta valtaosa jihadistisesta aktivismista Euroopassa näyttää yhä kytkeytyvän Isisiin, mutta kenttä on fragmentoitumassa. Tällä hetkellä yksittäiset jihadistiryhmät eivät kykene inspiroimaan näyttäviä iskuja tai laajamittaista aktivismia lähellekään samassa mittakaavassa kuin mitä Isis Euroopassa 2010-luvulla. Harva ryhmä Isisin lisäksi edes pyrkii tähän - ainakaan toistaiseksi.

Kuluneen vuosikymmenen aikana on käynyt yhä selvemmäksi, että jihadistisen liikehdinnän vetovoimaa edesauttavat tapahtumat ja kehityskulut alueen ulkopuolella, pääosin Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa.

Yksistään tämä ei kuitenkaan riitä. Usein tärkeä selittävä tekijä liikehdinnän voimistumisessa on paikallisten aktivistien ja verkostojen olemassaolo, ja niiden kyky tehdä yhteistyötä eri konfliktialueilla toimivien aseellisten jihadistiryhmien kanssa.

Jihadistisen liikehdinnän jalanjälki Euroopassa on laajentunut merkittävästi Syyrian ja Irakin konfliktin ja Isisin esiinnousun seurauksena. Tältä osin synkkiä pilviä saattaa olla horisontin takana.

Näin on myös Suomessa. Kymmenen vuoden aikana ilmiötä edistävien henkilöiden määrä on kasvanut merkittävästi ja Suomeen on muodostunut liikehdintää edistäviä tukiverkostoja. Maassa toimii yhä enemmän aktivisteja, joilla on vierastaistelijakokemusta sekä yhteyksiä aseellisiin jihadistiryhmiin ja muihin toimijoihin ulkomailla.

Henkilöiden taustat ovat myös aiempaa laajempia. Muun muassa kotoperäisten radikalisoituneiden henkilöiden määrä on kasvanut, ja osa ilmiötä edistävistä henkilöistä on naisia.

Turun puukkoisku oli ensimmäinen Suomessa tehty terroriteko, jolla oli jihadistinen motiivi. Kuva: Gustavo Alavedra

Jihadistisen kentän kehittyessä Suomessa on myös ollut entistä enemmän ja aiempaa monimuotoisemmin ilmiöön kytkeytyvää toimintaa, joka on heijastunut myös terrorismin uhkan nousuna.

Vaikka Suomessa eletään muun Euroopan tavoin jihadistisen liikehdinnän suvantovaihetta, jihadistisen kentän kehittyminen Suomessa tarkoittaa, että ilmiön kannalta merkittävimmät globaalit ja etenkin alueelliset kehityskulut heijastuvat kotimaahamme jatkossa aiempaa suoremmin, vakavammin ja nopeammin.

Lue lisää: Sanna eli tavallista elämää, kunnes perheeseen tuli mustaan kaapuun pukeutunut toinen vaimo

Jihadistinen liikehdintä edustaa yhä merkittävää turvallisuuspoliittista haastetta Euroopan ja Suomen viranomaisille. Ennakointi vaatii jatkuvaa tarkkailua ja seurantaa.

Suomessa tähän on panostettu esimerkiksi lainsäädäntöä uudistamalla, sekä lisäämällä terrorismin torjunnasta vastaavien viranomaisten resursseja ja toimintavalmiuksia. Ilmiön kehittyminen luo myös jatkossa tarpeen lainsäädännön ja toimintavalmiuksien jatkuvaan ylläpitoon ja sujuvaan uudistamiseen.

Tässä Suomi on osaltaan ollut jälkijunassa. Esimerkiksi lainsäädännön uudistaminen on ollut merkittävästi ilmiön kehittymistä hitaampaa, joka luo omanlaisiaan haasteita esimerkiksi rikosvastuun toteutumisessa.

Yksi keskeinen puute on ollut tietoon pohjautuvan tutkimuksen tuottaminen. Vaikka Suomessa on viime vuosina toteutettu muutamia yksittäisiä ilmiötä käsitteleviä tai sitä sivuavia tutkimushankkeita, tässä Suomi on valitettavasti jälkijunassa - jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Suomi on yksi harvoista alueen maista, joissa jihadismia käsittelevälle tutkimukselle ei ole löytynyt pitkäjänteistä ja korkealaatuista tutkimusta mahdollistavia resursseja ilmiön kasvavasta yhteiskunnallisesta ja turvallisuuspoliittisesta merkityksestä huolimatta. Valitettavasti tällaisessa tilanteessa edellytykset pitkäjänteiselle, julkista keskustelua ja päätöksentekoa palvelevalle tutkimukselle ovat myös vähäiset.

Juha Saarinen tutki jihadistisen liikehdinnän kehittymistä Suomessa 2013-2022.

Lue lisää: "Ali" toi ääri-islamia Suomeen - sitten hän heräsi ja tajusi virheensä