Jaana Nyyssönen ajoi yksin läpi kymmenen Euroopan maan. Kommelluksilta ei vältytty.

Jaana Nyyssösen mukaan riskejä on turha stressata etukäteen. Kuva: Jaana Nyyssösen kotialbumi

Elämä ei ikinä tule olemaan 100 prosenttisesti varmaa. Joten tee se silti!

Tämä teksti lukee englanniksi Jaana Nyyssösen reissukirjassa, jota Jaana täytti autossaan kesäkuussa 2022, aina kun hän ajamiselta ehti. 48-vuotiaan Jaanan kotina oli tuolloin minibussi, jota Jaana ajoi yksin 6047 kilometrin matkan Malagasta Helsinkiin. Ajaminen kesti kaksi viikkoa.

Jaana oli ajanut auton Helsingistä Malagaan jo huhtikuussa. Tuolloin reissu kesti viikon, ja mukana matkalla oli myös Jaanan äiti, jonka Jaana vei perheen Espanjan-kodille. Varsinainen matka alkoi kuitenkin kesäkuun alussa kesälomien alettua, kun Jaana lensi Suomesta Espanjaan ja lähti ajamaan autoa takaisin Suomeen kymmenen maan kautta.

Jaana oli haaveillut pakettiautomatkailusta, "van lifestä", viiden vuoden ajan. Kun koronapandemia alkoi ja teki lentomatkustuksesta mahdotonta, Jaana päätti toteuttaa haaveensa.

Sopiva auto löytyi Torista: valkoinen vuoden -99 Volkswagen Transporter, minibussi joka oli tavallisen henkilöauton mitoissa, ja jossa oli ikkunat onnekkaasti myös takatilassa, aivan kuten Jaana toivoi. Auto maksoi 3500 euroa. Lisäksi Jaana huollatti auton Suomessa, ja kaikkineen auton huoltokulut maksoivat lisäksi 2000 euroa.

Takatilassa oli kolme sinistä penkkiä, pöytätaso ja verhot. Jaana rakensi tilaan lisäksi yhden hengen sängyn, ja sen alle säilytystilaa. Jääkaappi syntyi kylmälaukusta ja jääpaloista, suihku löytyisi leirintäalueilta ja luonnonvesistä. Päivällä Jaana kävisi vessassa huoltoasemilla tai tien varsilla, yötä varten Jaanalla olisi netistä tilattu kemiallinen wc.

Minibussiin mahtuu kaikki tarvittava. Sängyn alta löytyy säilytystilaa ja muun muassa Jaanan kylmälaukusta ja jääpaloista askartelema jääkaappi. Kuva: Jaana Nyyssösen kotialbumi

Van lifessä viehätti sen vapaus. Jaana voisi ajaa paikkoihin, joihin hän kulloinkin haluaa. Vapauden tunne on Jaanalle tärkeää myös arjessa Helsingissä. Jaana ei esimerkiksi halua sitoutua vakituiseen työsuhteeseen, vaan suuri osa vuodesta menee määräaikaisessa työsuhteessa päiväkodissa.

Jaanan mukaan pakettiautolla matkaaminen oli myös budjettiratkaisu. Rahaa kahden viikon matkaan kului 1529 euroa: polttoaineeseen 805 euroa, ruokaan ja juomaan 240 euroa. Yhdellä tankillisella dieseliä Jaana ajoi noin tuhat kilometriä.

Espanjan lisäksi Jaanan reitti kulki näiden maidenkautta: Portugali, Ranska, Italia, Slovenia, Itävalta, Tsekki, Puola, Liettua, Latvia ja Viro. Maisema ympärillä vaihtui kallioisesta vehreään metsään.

Puolassa Jaana huomasi, että lähes jokaisen talon katolla pesi haikara. Etelä-Ranskassa Marseillen lähettyvillä hän puolestaan patikoi aamuvarhaisella puoli tusinaa kilometriä kallion välissä olevaa luonnonpolkua alas rannalle, joka oli täynnä valkoista hiekkaa.

Rannalla oli hänen lisäkseen vain yksi ihminen: mies, joka joogasi auringon noustessa.

- Tuntui, kuin olisin tullut paratiisiin, Jaana kertoo.

Ajoreitin isot linjat olivat Jaanalle selvät jo alkumatkasta, mutta tarkemmat yöpaikat hän hahmotteli tien päällä karttasovelluksen avulla. Hän zoomasi puhelimen näytön pieniin kyliin ja kaupunkeihin ja katsoi niistä muutaman kuvan ennakkoon. Jos paikka näytti kivalta, hän pysähtyi sinne.

Jaana yöpyi joko maksullisella camping-alueella, tai sitten puskaparkissa. Puskaparkin paras puoli oli sattuma: kun Jaana etsi parkkipaikan itse, hän löysi sellaisia maisemia, joita ei maksullisissa parkeissa ollut.

Levähdyspaikkoja reunusti vehreä maisema. Kuva: Jaana Nyyssösen kotialbumi

Ajokilometrejä kertyi päivässä satoja. Jos Jaana halusi vain päästä nopeasti seuraavaan paikkaan, hän ajoi 900 kilometriä muutamalla vessa- ja ruokatauolla. Joskus Jaana pysähtyi jo muutaman sadan kilometrin ajon jälkeen ja jaloitteli pari tuntia kartasta bongaamassaan kaupungissa.

Kommelluksiltakaan ei matkalla vältytty.

Jaana juhli syntymäpäiväänsä kesäkuun 21. päivä Ranskan Rivieralla pienessä Cassiksen kylässä. Hän parkkeerasi auton parkkitaloon ja nautti rannalla lasillisen samppanjaa. Tämän jälkeen Jaana lähti kylälle syömään, ja kohtasi ravintolan terassilla kaksi vanhempaa miestä.

Toinen heistä oli 63-vuotias Filippo. Algeriassa syntyneellä, humanitääristä työtä tekevällä hippihenkisellä Filippolla oli ranteissaan nahkakorut, ja hän vaikutti yksinäiseltä sudelta, vähän samalla tavoin kuin Jaanakin. Kolmikko söi yhdessä ja tuli hyvin juttuun keskenään - niin hyvin, että paljon maailmalla matkaillut Filippo ja Jaana vaihtoivat puhelinnumeroita.

Kun Jaana palasi autolleen, hän säikähti. Betoni auton alla lainehti öljystä. Mitä hemmettiä nyt, Jaana ajatteli, sillä auto oli temppuillut matkalla aiemminkin. Tälläkin kertaa auto toimi ja lähti käyntiin, mutta Jaana järkeili, että ennen tuhansien kilometrien ajomatkaa auto olisi fiksua tutkia. Hän soitti Filippolle, ja tämä osasi vinkata lähellä toimivasta autokorjaamosta.

Lopulta selvisi, että auton vaihdelaatikon laakeri oli rikkoutunut. Ongelma oli siinä, että koska Jaanan auto oli sen verran vanha, osaa ei löytynyt mistään.

- Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko jään Ranskaan hotelliin vakuutusyhtiön rahoilla odottelemaan osan löytymistä, tai lennän Suomeen ja hoidan asiaa sieltä käsin itse.

Ja niin Jaana teki. Filippo piti autoa parkkipaikallaan sen viikon, kun Jaana oli Suomessa. Kotona Jaana löysi tarvittavan osan verkkokaupasta ja osti sen. Sitten hän vei osan autokorjaamolle Cassikseen.

- Silloin oli tosi naisellinen olo kun lensin takaisin Ranskaan auton osa käsilaukussani, Jaana nauraa.

Osa maksoi 80 e. Lentoreissun korvasi vakuutusyhtiö. Lopun ajomatkan Jaana rukoili, että auto kestäisi. Ja niin se kesti.

Kun hän ajoi Tallinnan lautan autoramppia Helsingin Länsiterminaaliin, Jaanalta pääsi itku.

- Silloin tajusin millaisen matkan olin tehnyt, ja olin ihan järjettömän ylpeä itsestäni. Matka tuntui henkilökohtaiselta maratonilta.

Takaovet auki ja sängylle lekottelemaan. Jaanalle oli alusta asti selvää, että hän haluaa tehdä pakumatkan yksin. Kuva: Jaana Nyyssösen kotialbumi

Moni on ihmetellyt, miksi Jaana lähti ajomatkalle yksin. Eikö seurassa olisi ollut kivempaa?

No ei, tuhahtaa Jaana.

- Yksin matkustaminen on ihan parasta. Se on helpompaa, koska saan päättää kaiken itse. Lisäksi olen enemmän läsnä hetkessä ja aistini toimivat paremmin, kun energiani ei mene vieruskaverin kanssa höpöttämiseen.

Jaana viihtyy muutenkin paljon itsekseen, joten kahden viikon yksinolo ei ollut hänelle ongelma. Hän on jo aiemmin matkustanut omassa seurassaan paljon, muun muassa Argentiinaan ja Kuubaan.

Autossa Jaana yritti välillä kuunnella äänikirjaa tai radiota. Hän kuitenkin sulki viihdykkeet nopeasti.

- Ne jotenkin häiritsivät hetkeäni itseni kanssa ja ajatuksiani.

Jaana kuvaa ajomatkaa yksin eräänlaiseksi pyhiinvaellukseksi. Kuin Jaana olisi moottoritiellä tehnyt matkaa samalla itseensä. Yksinäisyyttä hän kertoo tuntevansa enemmän kotona Helsingissä, kuin tien päällä vieraassa maassa.

Syykin on selvä: kun pysähtyy uuden maan puskaparkkiin tai Camping-alueelle, niillä on myös muita matkalaisia. Juttukaverin saa Jaanan mukaan aina halutessaan, sillä Jaanan kokemuksen mukaan ihmiset ovat ulkomailla avoimempia kuin kotimaassa.

Jaana hakeutui usein parkkiin veden äärelle. Hän päivittää matkakuulumisiaan Instagram-tililleen jonka slogan on: yksi elämä, tutki sitä, elä sitä. Kuva: Jaana Nyyssösen kotialbumi

Yksinäisyyden lisäksi moni ihmettelee Jaanan rohkeutta. Että hän uskaltaa naisena ajaa yksin, ja vielä Suomen ulkopuolella - liikenne Saksassa tai Italiassa on astetta nopeatempoisempaa kuin Suomessa.

Jaana kertoo olevansa varma kuski, sillä hän on ajanut elämässään paljon. Hän kuitenkin sanoo, että vaikka ei olisi entuudestaan kokemusta ajamisesta ulkomailla, liikennettä ja liikennetapoja oppii lukemaan nopeasti. Ja jos Saksan kolmikaistainen moottoritie Autobahn ja sen yli 130 kilometrin tuntivauhti pelottaa, aina voi myös ajaa hitaampien pikkuteiden kautta. Siellä yleensä näkee myös parhaimmat maisemat, Jaana vinkkaa.

- Matkalla oppii. Tiet ovat samanlaiset muuallakin.

Jaanan mukaan oli myös palkitsevaa nähdä, että pystyy itse ratkaisemaan ongelmat, liittyivät ne sitten auton öljyihin, vaihdekaapeleihin tai kielimuuriin.

Elämänsä matkalla Jaana on itse oppinut ainakin sen, että ei enää puhu haaveistaan muille.

- Ihmisillä on tapana lössäyttää ideani ottamalla esille riskit. Harmittaa, että niin moni blokkaa unelmansa pelolla.

Jaanan mielestä moni ihminen pidättelee itseään riskien vuoksi.

- Itse taas olen hyvin optimistinen - luotan, että elämä kantaa. Menen myös päivä kerrallaan, kotona ja reissussa. En stressaa ennakkoon asioita, joita ei ole vielä tapahtunut.

Jaana itse pohti ennen reissuaan, mikä voisi olla pahin asia, mitä matkalla tapahtuisi. No tietysti se, että auto hajoaisi.

Pahin melkein tapahtui, mutta siitäkin Jaana selvisi.

Lue lisää: Pilvi, 25, kiertää yksin Eurooppaa ja asuu pakussa - takana on kaksi burnoutia ja totaalinen elämänmuutos

Lue lisää: Rosanna, 21, tapasi Tinderissä miehen ja lähti roadtripille halki Euroopan - sitten kaikki meni pieleen

Lue lisää: Me kysyimme ja te vastasitte: tässä on 9 parasta kotimaan luontokohdetta, jotka jokaisen pitäisi nähdä

Lue lisää: "Mietin, tuoko maitojuna takaisin etelään" - Katri, 36, lähti takki auki Lappiin ja löysi sieltä elämänsä rakkauden