Suomessa on kolmisen tuhatta vankia. He mahtuisivat yhteen ruotsinlaivaan. Rangaistuksia suoritetaan niin sanotuissa avovankiloissakin, mutta joka kolmas vankeusrangaistus istutaan suljetussa laitoksessa. Sellaisessa vanki viettää keskimäärin vajaan vuoden. Todella pitkien tuomioiden määrä on murto-osa kokonaisuudesta. Yli kahdeksan vuoden tuomioita annetaan vuosittain reilut 50.

Alioikeuksissa rikostuomioita annetaan kuutisenkymmentä tuhatta vuodessa. Kalteva pinta elämän mokaamisessa on siis lavea ja hitaasti viettävä. Mäki päättyy vankilaan. Se on jonkinlainen yhteiskuntakelvottomuuden pussinpohja.

Etenkin nuoret ihmiset päätyvät vankilaan oikeastaan tahallaan. Pitää mokata, ja mokan jälkeen pitää mokata uudestaan, ja senkin jälkeen vielä muutaman kerran.

Kun lastensuojelu on tehnyt kaikkensa, ja kun rangaistusjärjestelmän muut haarat ovat loppuun kaluttu, jäljelle jää kivitalo. Se on päätepiste, jossa yhteiskunnasta syrjäytyminen konkretisoituu käytännön tasolla.

Tutkintavankeus kuulostaa neutraalilta sanalta. Todellisuudessa se on kammottava koetus.

Kun on hölmöillyt tarpeeksi vakavasti, matka varsinaiseen vankilaan alkaa usein tutkintavankeudesta. Se kuulostaa neutraalilta sanalta. Epäilty on kiinniotettuna ennen oikeudenkäyntiä, ja häntä pidetään kaltereiden takana, kunnes syyttäjä on saanut riittävästi näyttöä tehdyistä rikoksista.

Todellisuudessa tutkintavankeus on kammottava koetus. Ihminen eristetään ulkomaailmasta, jotta hän ei pääse sotkemaan rikostutkintaa. Häntä pidetään enimmäkseen sellissä, ja kerran päivässä hän saa piipahtaa ulkona. Usein hänellä on vaikeita vieroitusoireita päihteistä. Hän tärisee sellissään epätietoisena siitä, mitä hänelle tulee tapahtumaan, ja milloin hän tulee vapautumaan.

Tätä epätietoisuutta ei kestä päiviä tai viikkoja. Sitä kestää usein kuukausia. Aika alkaa menettää merkitystään. Maailma alkaa menettää merkitystään. Tutkintavanki on kuin avaruusaluksessa matkalla Marsiin: jossain kaiken ulottumattomissa, eristyksissä, poissa pelistä, poissa elämästä.

Elämänkumppani etsii jo ehkä uutta ihmissuhdetta. Perheenjäsenet menettävät lopunkin toivonsa, että läheinen saisi elämänsä järjestykseen. Kaikki on tuhottu. Toivo sammuu. Sekavuus ja ahdistus vyöryvät päässä kuin myrskyaallot laivan kylkeen.

Mielessä vain pimeys, ulkopuolisuus, häpeä, katumus - ja viha.

Jokaisessa maailman vankilassa tiedetään, että tehokkain tapa murtaa ihminen, on eristää hänet muista.

Tutkintavankeuksien pituus on kasvanut Suomessa vuosikymmenten ajan. Oikeusministeriön selvitys kertoo, että kun kymmenisen vuotta sitten tutkintavanki vietti lukkojen takana keskimäärin vajaat neljä kuukautta, parikymmentä vuotta aiemmin luku oli vajaat kaksi kuukautta.

Euroopan kidutuksen vastainen komitea (CPT) on arvostellut Suomea yli 20 vuoden ajan siitä, että tutkintavankeja säilytetään liian paljon poliisivankiloissa. Hiljattain tilanne on parantunut, muttei ratkennut .

Eduskunnan oikeusasiamies on CPT:n tavoin huolissaan erillään pidettävien vankien psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista . Aivan erityisesti huolissaan hän on niiden tutkintavankien osalta, joille on määrätty pitkäkestoisia tiukkoja yhteydenpidon rajoituksia

Jokaisessa maailman vankilassa tiedetään, että tehokkain tapa murtaa ihminen, on eristää hänet muista. Eristyksessä ihminen alkaa kadottaa todellisuudentajuaan. Kun eristämisen taustalla on syyllisyys tehdystä rikoksesta ja usein vielä vieroitusoireet päihteistä, tutkintavankien stressitaso on hirvittävä ja mielenterveys horjuu.

Hajonnut mieli on täydellinen maali päihteille.

Aiheesta ei juuri puhuta julkisuudessa, mutta lähes jokaiseen vankilaan joutuneeseen eristys jättää jälkiä, joista on vaikea toipua. Kahden kuuluisan psykiatrin Thomas Holmesin ja Richard Rahen tunnetun stressiasteikon mukaan enemmistö vangeista elää suuressa sairastumisriskissä elämäntilanteensa takia.

Vaikka vangeille harvoin toivotaan lokoisia oltavia, heidän mielenterveytensä ongelmat ovat helposti myös muurien ulkopuolisia ongelmia. Hajonnut mieli on täydellinen maali päihteille, mikä ajaa uusintarikollisuuteen. Jos rikollisuuden määrää yhteiskunnassa halutaan laskea, tehokkaimpia keinoja siihen on vankien kuntouttaminen - ja aivan erityisesti tutkintavankien kuntouttaminen.

Mallia kannattaisi ottaa Norjasta. Maan inhimillisyyttä painottava vankeinhoito on maailman tehokkainta, kun mittarina käytetään rikosten uusimista. Vankien kuntoutus on kaiken lisäksi halpaa: jokainen tekemättä jäänyt rikos säästää tukun rahaa - ja tienkin myös kärsimystä.

Tällaiselle järjestelmälle on tuttu nimi: hyvinvointiyhteiskunta.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjallisuuden ammattilainen, joka on työskennellyt Vantaan ja Kuopion tutkintavankiloissa. Hän opettaa tekstitaitoja rikostaustaisille nuorille ja aikuisille.

Kolumnista voi keskustella 29.07. klo 23.00 asti.