Tavallinen kauppareissuajelu. Leppoisaa liikennettä ja rajoituksia vastaava ajonopeus. Sitten taakse kurvaa auto, joka alkaa ajaa aivan liian lähellä. Takapuskuriin kiinni lähes liimautunut hiillostaja stressaa niin, että on lähdettävä karkuun.

Kuulostaako tutulta? Et ole ainoa.

Liikenneturvan kyselyssä kolme neljästä kyselyyn osallistuneesta autoilijasta kertoo, että takana ajanut on roikkunut oman auton perässä vaarallisen lähellä usein tai joskus. 42 prosenttia kertoo nostaneensa omaa ajonopeuttaan tilanteen vuoksi.

Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tarja Korhonen kertoo, että toisen auton perässä kiinni ajava autoilija tekee vain karhunpalveluksen itselleen.

- Kun turvaväliä ei ole, ei näe mitä edessä tapahtuu eikä tilanteiden ennakointi ole mahdollista, Korhonen kertoo.

Liian lähellä toista autoa ajaminen voi johtaa peräänajoon tai jopa ketjukolariin.

Useat kokevat, mutta kuka tekee?

Vaikka kolme neljästä kertoo Liikenneturvan kyselyssä kokevansa tilanteita, joissa takana tuleva auto ajaa liian lähellä, vain joka kymmenes myöntää ajaneensa tarkoituksellisesti liian lähellä edellä ajavaa viimeisen vuoden aikana.

Yhteyspäällikkö Tarja Korhosen mukaan tarkoituksellinen perässä roikkuminen voi stressata sekä perässä ajavaa että edessä ajavaa.

- Takapuskurin hiillostaminen koetaan ärsyttävänä, joten pitämällä kunnon väliä myötävaikutetaan myös liikenteen ilmapiiriin, Korhonen muistuttaa.

Turvavälin ylläpitäminen on myös taloudellinen ratkaisu. Kun autot kulkevat lähellä toisiaan, ajonopeus vaihtelee jatkuvasti. Niin kutsuttu haitariliikenne kuluttaa sekä jarrua että polttoainetta enemmän kuin tasaisesti etenevä liikenne.

Lue lisää: Kumpi väistää, auto vai pyörä? Monella suomalaisella yksinkertaisetkin liikennesäännöt ovat huonosti hallussa

Suomalaiset myös ohittavat vaarallisesti

Kyselyn tulokset kertovat myös suomalaisten teiden ohituskulttuurista.

Yhdeksän kymmenestä kertoi kyselyssä, että hänet on ohitettu usein tai joskus huomattavalla ylinopeudella eli yli kymmenen kilometrin tuntivauhtia yli nopeusrajoituksen. Kuusi kymmenestä myöntää itsekin toimineensa näin vähintään joskus.

Kuljettajista 18 prosenttia kertoo ohittaneensa hitaamman ajoneuvon ohituskieltoalueella vähintään joskus. Vastaavasti 60 prosenttia kertoo, että heidät on ohitettu ohituskieltoalueella.

Jos ohitustarve polttelee jatkuvasti, syyllinen löytyy Korhosen mukaan peilistä. Omaa kaasujalkaa on tarkasteltava kriittisesti, jos kuljettaja ajautuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa ohittaminen tuntuu välttämättömältä.

- Jos ohittamaan on lähdettävä, on siihen suhtauduttava tilanteen vaatimalla vakavuudella. Kyselymme kielii pikemminkin päinvastaisesta, Korhonen toteaa.

Hieman yli puolet autoilevista vastaajista on viimeisen vuoden aikana joutunut vähintään joskus jarruttamaan, kun ohittava auto on palannut kaistalle eteen niin lähelle.

Lähes kaksi viidestä on vähintään joskus joutunut tilanteeseen, jossa ovat törmäyksen välttääkseen jarruttaneet, kun vastaantuleva auto on ohittanut kaksikaistaisella tiellä.

- Autoilijoiden kokemukset piirtävät karun kuvan suomalaisten ohituskäyttäytymisestä. Jos turvallista ohituspaikkaa ei heti aukea, on vain pidennettävä pinnaa ja huolehdittava siitä tärkeimmästä, eli omasta ja muiden tienkäyttäjien turvallisuudesta, Korhonen korostaa.

Liikenneturva selvitti suomalaisten kokemuksia liikenteestä vuoden 2022 touko-kesäkuun vaihteessa. Kantar TNS oy:n toteuttamaan kyselyyn vastasi yhteensä 1005 henkilöä, joista autoilevia oli 81 prosenttia.

Voit keskustella aiheesta 27.7. kello 23:een asti.