Kuva: Eeva Valtokari / Aamulehti, Saara Peltola, Roni Rekomaa / Lehtikuva

Asiantuntijat ruotivat tapahtuma-alalla vallitsevaa epätasapainoa: monet kotimaiset artistit nostivat keikkahintojaan, mutta ovatko he jo sahaamassa omaa nilkkaansa?

Suomessa on tänä kesänä vietetty poikkeuksellista tapahtumakesää, kun musiikkialan festareita on järjestetty ennätyksellisen paljon. Koronavuosina niin tapahtumajärjestäjät kuin artistit taustatiimeineen joutuivat rajoitusten vuoksi taloudelliseen ahdinkoon, mutta nyt tänä kesänä useat heistä ovat tienanneet enemmän kuin koskaan.

Yleisön tiedettiin odottavan vesi kielellä tätä rajoituksista vapaata kesää, ja se on heijastunut myös artistien keikkaliksoihin. Ilta-Sanomien useista lähteistä hankkimien tietojen mukaan artistien ja bändien keikkapalkkiot ovat yleisesti ottaen nousseet.

Kaikkein kirkkaimpien tähtien yksittäiset keikkataksat ovat pysyneet suunnilleen samassa suurusluokassa eli 60?000-80000 eurossa, mutta erityisesti ilmiö näkyy hintahaarukassa 20?000-40?000 euroa. Siihen kategoriaan on koronavuosien jälkeen noussut ennätyspaljon artisteja.

Ilmiöön on asiantuntijoista havahtunut esimerkiksi musiikkialan suurvaikuttaja ja Ruisrockin osaomistaja Juhani Merimaa.

- En voi omasta puolestani kommentoida esiintyjien hintoja, mutta se on totta, että useiden artistien hinnat ovat nousseet, Merimaa sanoo.

- Ilmiön taustalla on yksinkertaisesti markkinatalouden lait eli keikkahinnat määrittyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Koronarajoitusten jälkeen usko tapahtumien kysyntään oli suuri, jolloin syntyi paljon uusia festivaaleja, jotka artisteja buukkasivat.

Samaan hengenvetoon Merimaa alleviivaa, että kyseessä on tuote, jota ei voi monistaa.

- Artistit eivät voi tehdä määräänsä enempää keikkoja kesässä, joten nyt festivaalijärjestäjät ovat joutuneet kilpailemaan verisesti artisteista. Kun tilanne on ollut tämä, esiintyjät ovat tietysti halunneet maksimoida tuottonsa. Se on ymmärrettävää, varsinkin vaikeiden koronavuosien jälkeen, hän linjaa.

Käynnissä oleva kaikkien aikojen tapahtumakesä on ollut festaritykitystä viikosta toiseen. Useat tapahtumat ovat menestyneet hienosti, kuten Ruisrock, Tammerfest ja Suomipop Festivaali (Jyväskylässä ja Oulussa), mutta vastapainoksi joitakin festivaaleja on myös jouduttu perumaan.

Kävijöitä ei ole riittänyt jokaiseen, IS:n haastattelemat asiantuntijat painottavat. Erityisen ongelmallista joidenkin tapahtumien kohdalla oli pääsylippujen ennakkomyynti. Lipunmyynnin sakatessa riski kasvoi liian suureksi.

- Omien tietojeni mukaan tänä kesänä tuli lähes 60 uutta pop- ja rock-festivaalia. Jo demografisesti on mahdotonta, että kaikkiin riittäisi Suomen kokoisessa maassa kävijöitä, Merimaa selvittää.

- Toinen fysiikan laki on, etteivät ihmiset voi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti. Tänä kesänä myös matkailu nosti suosiotaan.

Ruisrock juhlittiin Turussa heinäkuun alussa kahden kesän tauon jälkeen. Kuva: Saara Peltola / Lehtikuva

IS keräsi useista lähteistä artistien ja bändien tämänhetkisiä keikkapalkkioita. Hinnat eivät ole kiinteitä, vaan voivat vaihdella tapahtumasta toiseen.

Festivaalikuninkaallisten kärjen muodostaa joukko tämän hetken ykkösartisteja. Kovimpaan, noin 60?000-75?000 euron palkkioluokkaan kuuluvat muun muassa Lauri Tähkä, Antti Tuisku, JVG ja Haloo Helsinki!. Lähes samaan eli 50?000-65?000 euron luokassa ovat Juha Tapio, Amorphis ja Apulanta.

Festivaalikeikoista noin 30?000-40?000 euroa kuittaavat muun muassa SANNI, Sonata Arctica, Blind Channel, Eppu Normaali ja Kaija Koo.

Suurin osa kotimaisista suosituista artisteista ja bändeistä sijoittuu 20?000-30?00 euron hintahaitariin. Siihen lukeutuvat muun muassa Arttu Wiskari, Ellinoora, J. Karjalainen, Popeda, Chisu, Gettomasa ja Agents ja Maustetytöt. IS:n tietojen mukaan juuri tähän luokkaan on noussut tänä kesänä useampia artisteja, mutta ei esimerkiksi kovassa nosteessa ollut Erika Vikman, jonka keikkataksat ovat tiettävästi 15?000-20?000 euroa.

Juhani Merimaa huomauttaa, että monet tämän vuoden keikoista ovat siirtyneet vuosilta 2020 ja 2021, jolloin artistin suosio on voinut olla toisenlainen.

- Keikkadiilit on saatettu sopia jo pari vuotta sitten, ja kahdessa vuodessa popmusiikki muuttuu paljon. Artistit voivat ponnahtaa nopeasti nosteeseen ja samoin pudota huipulta. Sama pätee ulkomaisiin artisteihin. Esimerkiksi Post Malone esiintyi Tavastialla vuonna 2017, mutta tänä vuonna hänen piti olla Weekend-festivaalin pääesiintyjä ja hän myy stadioneja loppuun, Tavastian toimitusjohtaja ruotii.

- Artistien suosion ennustaminen on haastavaa. Joku on toisena hetkenä suositumpi kuin toinen. Kyse on lopulta vain mielikuvasta, joka realisoituu vasta lippukassalla. Silloin nähdään, oliko järjestäjän arvio oikea, hän jatkaa.

Erika Vikman Provinssissa kesäkuun lopussa. Kuva: Timo Aalto / Lehtikuva

Alimpaan, noin 7?000-10?000 euron hintaluokkaan sisältyvät muun muassa Irina, Dingo, Portion Boys, Matti ja Teppo, Uniklubi sekä Laura Voutilainen.

- Tapahtuma-alaan ei päde mikään oikeudenmukaisuuslaki, vaan tämä on markkinataloutta puhtaimmillaan. Kilpailu on kovaa - niin tapahtumien kuin artistien välillä, Merimaa toteaa.

Merimaan mukaan hinnoista voidaan neuvotella artistien kanssa. Hän on törmännyt myös siihen, että ennen pandemian alkua tehtyjä keikkasopimuksia on pyritty muuttamaan.

- On ollut myös sellainen ilmiö, että on haluttu muuttaa sopimusta jälkikäteen, kun tiukkojen vuosien jälkeen kysyntä onkin huipussaan. Eli he ilmoittavat peruvansa keikan, jos he eivät saa tiettyä hintaa, Merimaa paljastaa.

- Tämä ei kuitenkaan ole yleistä. Etenkin jos takana on pitkä yhteistyö tapahtumajärjestäjän kanssa, molemmat osapuolet haluavat kunnioittaa sopimusta.

Suomalaisen musiikkielämän tärkeä taustavaikuttaja Juhani Merimaa on seurannut tapahtuma-alan murroksia vuosikymmeniä. Kuva: Jonna Ohrnberg

Myös festivaalien järjestäminen on kallistunut ja ollut uusien kompastuskivien edessä. Tämän trendin merkitystä painottaa muun muassa tunnettu promoottori ja Extra Large Musicin toimitusjohtaja Timo Isomäki.

- Kuljetuskustannukset ovat kasvaneet merkittävästi, kun polttoaineen hinta on noussut roimasti, Isomäki tietää.

Juhani Merimaan mukaan koko alihankintaketju on ollut pyörteessä.

- Järjestämisen haasteet liittyvät niin lavarakenteisiin, äänentoistoon, työvoimaan kuin kuljetuksiin. Pandemian aikana tapahtuma-alalta katosi paljon osaavaa työvoimaa ja esimerkiksi tarjoilijoista on pulaa, Merimaa sanoo.

Merimaan mukaan kuljetushaasteet näkyivät Ruisrockin järjestämisessä.

- Kansainvälisten artistien ja bändien kuljettamisesta perinteisin menetelmin tuli hankalaa, kun lentoliikenne on ollut sekaisin. Ruisrockissa turvauduttiinkin tilauslentoihin, joilla kuljetetaan tavaroita ja ihmisiä. Näin ollen kustannukset kasvoivat merkittävästi, hän avartaa.

Koska sekä artistien buukkaaminen että tapahtuman järjestäminen kiristävät lompakon nyörejä, missä vaiheessa tilanne heijastuu lippuhintoihin?

Paine lippuhintojen nostamiseen on suuri, mutta hinnankorotukset kasvattavat riskiä lippukaupan menestykselle.

- Jos taloudellisen notkahduksen seurauksena kuluttajien ostovoima laskee, on lipun hinnan korottamisessa riski. Tässä bisneksessä pelataan sillä, millaisen riskin ottaa, sillä tapahtuman todellinen arvo määräytyy vasta lippukassalla. Ylipäätään alan ennustaminen ei ole helppoa, Merimaa sanoo.

- Monet tapahtumista ovat siirrettyjä edellisiltä vuosilta, joten lipun hinta on tietysti pysynyt samana. Mahdollista on kuitenkin, että hinnankorotukset tulevat viiveellä, Isomäki puolestaan näkee.

Isomäki kertoo peruneensa järjestämänsä Tampere Piknik -festarin, kun lipunmyynti ei sujunut odotetusti.

- Ei voi ottaa riskiä ja jäädä odottelemaan, että ihmiset ostaisivat lipun viime tinkaan. Jos lipunmyynti ei lähde jo alussa vetämään, voi melko pian todeta, ettei tapahtumaa ole kannattavaa järjestää, Isomäki perustelee.

- Jo paikkansa vakiinnuttaneille festareille kyllä riittää kävijäkuntaa, mutta kaikki uudet tapahtumat eivät menesty. Lisäksi monilla oli jo parin vuoden takainen lippu tämän vuoden tapahtumiin, jolloin lippuja uusiin tapahtumiin ei haluttu ostaa, hän jatkaa.

Isomäki arvioi, että tämä kesä jättää piikin festivaalitilastoihin ja ensi kesäksi useita tapahtumia putoaa pois

- Tuskin tänä kesänä peruttuja tapahtumia tullaan ensi kesänä näkemään. Uskon, että tapahtumien määrä vakiintuu sille tasolle, jolla se oli ennen pandemiaa.

Antti Tuiskun konsertti Himoksen juhannusfestivaaleilla. Kuva: Eeva Valtokari / Aamulehti

Alan ammattilaiset muistuttavat, ettei keikkahintojen nousu selity artistien ahneudella. Moni pyrkii selviämään takaisin pinnalle synkkien vuosien jälkeen ja pelastamaan myös taustatiiminsä ääniteknikoista roudareihin, jotka niin ikään kärsivät alan ahdingosta.

Tapahtuma-alaa kuitenkin varjostaa epätasapaino, sillä hintoja ei voi korottaa määräänsä enempää. Kysymys kuuluu, sahaavatko artistit omaa nilkkaansa, jos he nostavat hinnat pilviin, jonne tapahtumajärjestäjät eivät kurotu ja tapahtumia perutaan. Tämä kysymys mietityttää suuresti alalla.

- Tämänhetkinen epätasapaino tulee muovautumaan markkinoiden mukaan. Tilanne ei ole täysin poikkeuksellinen, sillä alalla on aina ollut markkinahäiriöitä eli kysyntä ei vastaa tarjontaa. Riskejä on aina ollut, nyt ne ovat vain kasvaneet, Merimaa tiivistää ja jatkaa:

- Tapahtumayrittäjien iltarukous kuuluukin, että anna jälkiviisautta - mutta mieluummin etukäteen. Saman rukoukset tekevät varmasti artistitkin.