Ukrainan sota tuli valtaa hamuavalle Turkille helpotuksena, arvioi tietokirjailija Tom Kankkonen.

Kuva: AFP, Vesa Moilanen / Lehtikuva

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on pakottanut monet maat valitsemaan puolensa, mutta Turkki jatkaa edelleen nuorallatanssiaan.

Turkki ei ole liittynyt Venäjä-vastaisiin pakotteisiin ja on toivottanut oligarkit tervetulleeksi maahan, vaikka onkin samalla lähettänyt Ukrainalle aseita.

Ukraina on myös syyttänyt Turkkia Venäjän varastaman viljan vastaanottamisesta. Samaan aikaan Turkki on toiminut maiden välillä neuvottelijana edistämässä viljanvientisopimusta, joka allekirjoitettiin perjantaina.

Nämä ovat loistavia esimerkkejä siitä, millaista poliittista peliä Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan pelaa, kertoo tietokirjailija ja Ylen ulkomaantoimittaja Tom Kankkonen.

- Sitä ei aja sitoutuminen länteen tai mihinkään muuallekaan, vaan kyse on puhtaasti kaupankäynnistä: miten saada puristettua mahdollisimman paljon irti jokaisesta, Kankkonen kuvailee.

Tom Kankkonen on seurannut Turkin politiikkaa 1990-luvulta lähtien. Hän on asunut maassa useita vuosia. Kuva: VESA MOILANEN/LEHTIKUVA

Kankkonen on seurannut Turkin politiikkaa 1990-luvulta lähtien. Hän on asunut maassa useita vuosia ja kirjoittanut aiheesta kaksi tietokirjaa, joista jälkimmäinen käsittelee Erdoganin valtaannousua.

Hän näkee Erdoganin diktaattorimaisena johtajana, jonka asema on viime vuosina heikentynyt.

Siksi Ukrainan sota tuli Erdoganille helpotuksena, uskoo Kankkonen.

- Sen myötä Turkin merkitys nousi. Ja ilmeisesti kaikki osapuolet - niin Ukraina, Venäjä kuin länsikin - kokevat maan tärkeäksi.

Monet näkevät Erdoganin Putinin kädenjatkeena, mutta Kankkonen ei. Hän uskoo presidentin pelaavan tavalla, joka miellyttää Putinia, mutta ei riko liikaa suhteita länteen.

Presidentti Recep Tayyip Erdogan tervehti kannattajiaan Istanbulissa 15. heinäkuuta. Oli kulunut 6 vuotta epäonnistuneesta vallankaappausyrityksestä. Kuva: OZAN KOSE / LEHTIKUVA / AFP

Julkisesti ei ole näyttänyt siltä, että Erdogania juurikaan painostettaisiin valitsemaan puolensa.

- Hän ratsastaa vähintään kaksilla rattailla. Se on aika kyynistä, mutta myös hyvin poikkeuksellista Nato-maalle, joka on ollut muodollisesti lännen kanssa liittoutunut.

The Wall Street Journalin haastattelema turkkilainen analyytikko Ilhan Uzgel on sitä mieltä, että Erdogan näkee sodan ennen kaikkea poliittisena mahdollisuutena saada muilta mailta myönnytyksiä ja vahvistaa samalla imagoaan kotimaassa.

- Tämä on tyypillistä Erdogania, Uzgel kommentoi lehdelle.

Erdoganin hämähäkkimäinen peli, jossa kevyitä verkkoja heitetään vähän joka suuntaan, johtuu Turkin havittelemasta alueellisen suurvallan asemasta.

Tällä tarkoitetaan valtiota, jolla on merkittävää valtaa maantieteellisen alueen sisällä, mutta ei maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

- Presidentti kokee, että alueella tulisi olla sellaista valtaa, joka ei ole suoraan yhteydessä esimerkiksi Venäjään tai Yhdysvaltoihin, Kankkonen kertoo.

Alueellinen suurvaltapyrkimys näkyy myös varustelussa, kun Turkki valmistaa jatkuvasti uusia aseita ja viimeistelee ensimmäistä lentotukialustaan. Tosin toistaiseksi aluksen lentokoneista ei ole tietoa, kun Turkki suljettiin pois Yhdysvaltain johtamasta F-35 -hävittäjäohjelmasta.

Kankkosen mukaan Erdogania on verrattu monesti modernin Turkin perustajana pidettyyn Mustafa Kemal Atatürkiin. Ensi vuonna Turkin tasavalta täyttää 100 vuotta, ja Erdogan haluaa olla juhlinnan keskiössä.

- Erdogan kokee olevansa toinen suuri johtaja Atatürkin rinnalla.

Presidentin puheissa toistuvatkin kuvailut suuresta ja mahtavasta Turkista.

- Turkilla on ollut viime vuosina yritystä jopa suurvallaksi, mutta ei kovin hyvällä menestyksellä.

Erdogania vastustaneet mielenosoittajat ottivat yhteen mellakkapoliisin kanssa Ankarassa heinäkuussa 2013. Kuva: Umit Bektas/REUTERS

Tärkeintä Erdoganille on silti se, että hän pääsee itse olemaan vallassa jatkossakin.

- Käytännössä hän pyrkii murskaamaan kaikki vastustajansa, jotka voivat uhata hänen asemaansa. Näitä ovat paitsi tietysti kurdijärjestöt myös monet muut poliittiset liikkeet ja puolueet.

Presidentin vastustamia puolueita ovat muun muassa oppositiossa olevat CHP sekä kurdi- ja vähemmistöpuolue HDP, jonka johtajia ja lukuisia kansanedustajia on pidätetty.

Erdogan on syyttänyt HDP:tä yhteyksistä Kurdistanin työväenpuolueeseen PKK:hon, joka on käynyt 1980-luvulta lähtien sotaa Turkin tasavaltaa vastaan.

Mielenosoittajat kantoivat loukkaantunutta miestä Ankarassa heinäkuussa 2013. Kuva: Umit Bektas/REUTERS

Turkin ja kurdien välinen konflikti juontaa juurensa kaukaa. Vielä 2010-luvun alkupuolella Erdoganin pääministerikaudella asiasta käytiin rauhanneuvotteluja, mutta viime aikoina on lähinnä sodittu.

Erdogan toimi pääministerinä vuodesta 2003 asti vuoteen 2014 saakka, jolloin hän aloitti virkansa presidenttinä. Hänen valtakautensa alkuvaiheilla Turkki teki monia ihmisoikeuksia edistäviä uudistuksia ja tavoitteli kovaa vauhtia EU-jäsenyyttä, joka nykyään näyttää hyvin epätodennäköiseltä.

Nyt maan demokratia ja ihmisoikeudet ovat ottaneen takapakkia jo pitkään. Valtaosa Turkin mediasta on hallituksen valvonnassa ja iso joukko toimittajia istuu vankilassa. Vankilaan passitetaan jatkuvasti muitakin kansalaisia, jotka kritisoivat presidentin toimia millään tavalla.

Maassa on voimassa laki, joka kieltää Turkin tai Turkin valtioninstituutioiden loukkaamisen. Näihin syyllistyvät voidaan tuomita kahdesta kuukaudesta kahden vuoden vankeuteen.

Turkkia syytetään lukuisista ihmisoikeusrikkomuksista, joiden vuoksi maa saatetaan erottaa Euroopan neuvostosta.

Muun muassa viime vuonna Turkki erosi Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta sopimuksesta, jonka se aikoinaan ratifioi ensimmäisenä maana vuonna 2012.

Kankkonen nimeää kolme käännekohtaa, jotka olivat merkkejä siitä, että Erdogan oli tiukentamassa kuria.

Ensimmäinen väläys tulevasta nähtiin vuoden 2011 vaaleissa, joissa presidentin johtama puolue AKP näyttäytyi yhtäkkiä aiempaa uskonnollisempana.

- Monet puolueessa aiemmin olleet EU- ja Eurooppa-mieliset ehdokkaat oli putsattu pois ja puolue oli saanut vahvoja uskonnollisia piirteitä.

Toinen käännekohta oli vuoden 2013 hallituksenvastaiset mielenosoitukset, jotka levisivät lähes kaikkialla maassa. Erdogan suhtautui mielenosoittajiin jyrkästi ja luonnehti heitä roskasakiksi ja ulkomaalaisten tahojen ohjaamiksi maanpettureiksi.

Liikehdinnän pysäyttämiseksi poliisi käytti rajuja otteita ja pidätti osallistujia. Lääkärilähteiden mukaan mielenosoituksissa kuoli ihmisiä ja loukkaantui tuhansia.

Kolmantena Kankkonen mainitsee vuonna 2016 Ankarassa ja Istanbulissa toteutetun vallankaappausyrityksen, johon osallistui joitakin Turkin asevoimien yksiköitä.

- Se oli virstanpylväs matkalla kohti huonompaa, mutta matka alkoi jo vuosia ennen sitä.

Mellakkapoliisi käytti vesitykkejä Erdoganin hallitusta vastustaneita mielenosoittajia vastaan toukokuussa 2013. Kuva: Umit Bektas

Erdogan on syyttänyt vallankaappausyrityksestä Yhdysvalloissa asuvaa uskonnollista johtajaa Fethullah Güleniä.

Erdogan ja Gülen olivat ennen liittolaisia, mutta miesten suhde alkoi rakoilla jo ennen vallankaappausyritystä. Vuoden 2016 jälkeen presidentti on pyrkinyt purkamaan kaikkia rakenteita, jotka liittyvät Gülen-liikkeeseen, kertoo Kankkonen.

Liikkeen virallinen julkisivu rakentuu maltillisesta islamista, koulutuksesta ja keskusteluyhteyksistä muihin uskontoihin.

- Vallankaappausyritys antoi Erdoganille loistavan tilaisuuden aloittaa maassa laajat puhdistukset. Vaikka toki mukana oli varmasti myös paljon suuttumusta ja hän aidosti pelkästi, että hänet voidaan syrjäyttää.

Presidentissä on aistittavissa katkeruutta, kertoo Kankkonen. Se ei kuitenkaan liity Güleniin vaan hänen nuoruuteensa.

Erdogan kasvoi silloin, kun maallinen järjestelmä oli Turkissa vahvoilla. Hän kävi imaamikoulua, joiden määrää myöhemmin lisättiin ja jotka muuttuivat sittemmin kouluiksi, joista pystyi jatkamaan vapaasti yliopistoihin.

Presidentti on kertonut julkisuudessa kohdanneensa lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon uskontonsa kyseenalaistamista.

- Kun hän puhuu siitä aikakaudesta, hänen äänestään paistaa katkeruus vanhaa länsimaalaistavaa ja ei-uskonnollista eliittiä kohtaan.

Presidenttinä ollessaan Erdogan on pyrkinyt vahvistamaan uskonnon roolia turkkilaisessa yhteiskunnassa ja luomaan uuden "hurskaan sukupolven", joka kannattaa islamilaisia arvoja.

Selfie Bosporin sillalla Istanbulissa tankin kanssa 16. heinäkuuta 2016, päivä epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Kuva: Murad Sezer/REUTERS

Viime kuukausina Turkki on niskoitellut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä vastaan. Maa on uhannut jäädyttää hakemusten ratifioinnin, mikäli Pohjoismaat eivät pidä kiinni kesäkuussa antamistaan lupauksista torjua terrorismia.

Kankkonen huomauttaa, ettei Erdogan kohdista vastarintaansa pelkästään Suomelle ja Ruotsille, vaan lähes kaikille muillekin Nato-maille. Taustalla on Turkin intressi saada lisättyä Syyrian kurdijärjestöt kansainvälisille terroristilistoille.

- Mikä on aika outoa, koska ei Natolla ole olemassa mitään listaa terroristijärjestöistä.

Tällaiset listat löytyvät muun muassa EU:lta, YK:lta ja Yhdysvaltain ulkoministeriöltä.

Erdogan on uhkaillut uudella hyökkäyksellä Pohjois-Syyrian kurdialueille. Hän on Syyria-toimissaan vaatinut kovaan ääneen tukea muilta mailta, mikä on Kankkosen mukaan osoitus siitä, ettei tukea juurikaan ole tarjolla.

Maan suurimmat ongelmat kuitenkin liittyvät tällä hetkellä jylläävään valtavaan talouskriisiin, joka on seurausta paitsi koronapandemiasta myös Erdoganin harjoittamasta erikoisesta talouspolitiikasta.

Maan tilastoviranomaiset arvioivat inflaation eli kuluttajahintojen nousun asteen olleen kesäkuussa lähes 79 prosenttia.

Liiran arvon romahtaminen on ajanut köyhimmät kansalaiset taloudelliseen ahdinkoon. Yrittäjät ovat joutuneet nostamaan hintojaan, minkä seurauksena yhä useammalla ei ole varaa edes ruokaan.

Monet tahot epäilevät inflaation olevan todellisuudessa vieläkin pahempi. Esimerkiksi itsenäisten taloustutkijoiden ryhmä ENAG kiistää viralliset inflaatioluvut ja väittää, että maan todellinen vuosi-inflaatio olisi jopa 160 prosenttia, uutisoi muun muassa talouslehti The Economist.

Tavallisesti inflaation noustessa pankit nostaisivat korkojaan, mutta Erdogan on ottanut keskuspankin ohjaukseensa ja alentanut korkoja väkisin. Valtavirrasta poiketen presidentti uskoo, että matalat korot hillitsevät inflaatiota.

Maan heikko taloustilanne on saanut monet kannattajat kääntämään presidentille selkänsä, paljastavat mielipidemittaukset. Ensi vuonna järjestettävät parlamentti- ja presidentinvaalit voivatkin olla Erdoganille haastavimmat aikoihin.