Pääkallot vietiin Pälkäneeltä lähes 150 vuotta sitten. Niiden palauttamista odotetaan yhä.

Pälkäneen rauniokirkolta vajaat 150 vuotta sitten kaivettuja pääkalloja odotellaan yhä palautettavaksi. Kuva: Kalle Parkkinen / Lehtikuva

Pälkäneeltä lähes 150 vuotta sitten anastettuja pääkalloja odotetaan yhä palautettavaksi, uutisoi Tamperelainen-lehti.

Kallot vietiin Suomesta Ruotsiin rotuoppitutkimuksia varten vuonna 1873. Ne ovat Karoliinisen instituutin halussa.

Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru on jättänyt aiheesta jo neljä kysymystä tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkoselle (kesk), joka lupaa Tamperelaiselle, että virallinen palautuspyyntö jätetään, kunhan jäänteiden hautaamisesta on saatu sovittua niiden alueiden seurakuntien kanssa, joista kallot ovat alun perin peräisin.

Viime vuonna Ilta-Sanomat uutisoi, että Karoliinisen instituutin hallussa olevat 80 kalloa on jäljitetty Pälkäneen, Pieksämäen ja Rautalammen alueille.

Pälkäneen seurakunnan kirkkoherra Jari Kemppainen on ollut mukana ajamassa pääkallojen palauttamista.

Lue lisää: Ministeriössä valmistellaan harvinaista luovutuspyyntöä - lähes 150 vuotta sitten Ruotsiin viedyt pääkallot halutaan takaisin Suomeen

Kaikki lähti siitä, kun ruotsinsuomalainen ryhmä Kommittén för äterlämnadet av finska kvvalevor otti häneen yhteyttä nelisen vuotta sitten. Ennen yhteydenottoa Kemppainen ei tiennyt kalloista, mutta nykyään esimerkiksi alue, jolta kallot varastettiin, on tiedossa.

Pääkallot Pälkäneellä kaivettiin rauniokirkon sisältä ja sen ympäriltä

-?Sillä paikalla on haudattu aina. Se on ollut jo ennen kristinuskoa esikristillinen hautausmaa. On vaikea sano, miltä ajalta pääkallot ovat. Ne ovat todennäköisesti hyvin monelta vuosisadalta, Kemppainen sanoi viime vuoden lokakuussa.

Pälkäneen seurakunnan kirkkoherra Jari Kemppainen. Kuva: LEHTIKUVA / KALLE PARKKINEN

Kallojen luovuttamisesta jätettiin adressi Karoliiniselle instituutille joulukuussa 2018. Pälkäneen seurakunta oli yksi adressin allekirjoittajista.

Pääkallojen kaivaminen oli osa ruotsalaisen Gustaf Retziuksen tutkimusryhmän matkaa vuonna 1873, ja se suuntautui muun muassa Hämeeseen ja Karjalaan.

Matkan aikana Retzius tapasi myös elossa olleita ihmisiä. Mittauksia tehtiin ihmisten kehosta yli 50 paikasta, joista lähes 30 oli pään alueella.

Retziuksen toiminnassa oli kyse paitsi vallitsevasta antropologisesta paradigmasta myös rotuopista, jonka yhtenä tavoitteena oli ihmisten fyysiseen ja muuhunkin kehitykseen liittyvien erojen tutkiminen. Tutkimuskohteina olivat muun muassa juuri pääkallot.

Helsingin yliopiston vararehtori ja kansatieteen professori Hanna Snellman totesi viime vuonna, että tuon ajan kiinnostus kalloihin liittyi rotuajatukseen, jonka mukaan tietyissä rotutyypeissä kallon mittasuhteet olisivat tietynlaiset.

-?Nykytutkimuksen valossa tämähän on ihan huuhaata, mutta silloisen tutkimuksen valossa sitä pidettiin merkityksellisenä, hän sanoi.