Elämästä ei selviä hengissä, sen tietävät kaikki. Mutta jos Yhdysvalloissa haluaa kunnialla kalkkiviivoille asti, on paras päästä miljonääriksi.

Kun on asunut pitkään Yhdysvalloissa, täkäläinen elämä on käynyt tutuksi ja taloudelliset realiteetit selviksi. Kuitenkin havahduin taannoin tämän yhteiskunnan ainaiseen rahan perässä juoksemiseen.

Lakimiestuttavani kertoi miettivänsä työpaikan vaihtoa korkeamman palkan toivossa.

Hänen vuositulonsa pyörivät 150 000 dollarin paikkeilla. Se on amerikkalaisessa suurkaupungissa hyvä mutta ei epätavallinen palkka. Varsinkaan lakimiehelle.

- Toisessa firmassa voisin tienata lähes tuplasti enemmän, hän totesi.

Toinen tuttava valitti korkeita päivähoitokustannuksia.

Kahden pikkulapsen hoito maksaa hänen perheelleen noin 4 000 dollaria kuukaudessa eli lähes 45 000 dollaria vuodessa. Siihen sulaa nopeasti parempikin palkka.

Aloin miettiä amerikkalaisen elämän kustannuksia, kohdusta hautaan.

Suomalaiselle ne tuntuvat suurilta.

Synnytys maksaa osavaltiosta riippuen 5 000-10 000 dollaria, jos kaikki sujuu normaalisti.

Sairausvakuutuksella summa laskee dramaattisesti, mutta Yhdysvalloissa noin 30 miljoonaa ihmistä on vailla vakuutusta.

Keskivertoamerikkalainen maksaa päivähoitopaikasta melkein 15 000 dollaria vuodessa. Esimerkiksi Indianassa ja Vermontissa vanhempien tuloista menee viidennes päivähoitoon.

Samalla pitäisi avata säästötili lasten opiskelua varten.

Yliopiston lukukausimaksu on halvimmillaan kymppitonnin luokkaa. Kun pottiin lisätään majoitus ja ruokailu, menoihin tulee toinen kymppitonni päälle.

Jos haluaa yliopistoon, joka sijaitsee jossain muualla kun omassa osavaltiossa tai jos haluaa opiskella yksityisessä opinahjossa, hinta nousee roimasti.

Yhden lapsen tutkintoon pitää siis helposti varata lähes 100 000 dollaria - tai usein paljon enemmän.

Noin 30 prosenttia amerikkalaista vanhemmista aloittaa lukukausimaksujen säästämisen jo ennen lapsen toista syntymäpäivää.

Eikä säästäminen tähän lopu. Eläkesäästäminen on se vaikein haaste.

Yhdysvalloissa on valtion hallinnoima työeläkkeen tapainen järjestelmä, josta saa eläkettä sinne maksetun määrän perusteella.

Kukaan ei oleta elävänsä laadukasta elämää sen varassa. Varsinainen eläke haalitaan kasaan eläkerahastoissa, joihin usein myös työnantaja tallentaa rahaa.

Taloudelliset neuvonantajat rohkaisevat jo parikymppisiä säästämään 20 prosenttia tuloistaan, jotta työuran päätyttyä rahaa jäisi laadukkaaseen elämään.

Voiko puolella miljoonalla jäädä eläkkeelle, kysytään erään sijoitusyhtiön kotisivuilla. Voi, mikäli olet valmis kiristämään vyötä ja uskot hyvään onneen, kuuluu hieman sarkastinen vastaus.

Toiset verkkolaskurit ohjeistavat säästämään niin, että nelikymppisenä on kolmen vuosiansion verran rahaa säästössä. Kuusikymppisenä olisi hyvä olla jo seitsen- tai kahdeksankertainen vuosipalkka tilillä odottamassa eläkepäiviä.

Lakimiestuttuni kohdalla se tarkoittaa jo yli miljoonaa dollaria.

On totta, että keskiluokan tulotaso Yhdysvalloissa on tavannut olla korkeampi kuin Euroopassa ja verotus on kevyempää.

Kustannusten taso ja säästämisen paine tuntuvat kuitenkin hengästyttävän kovilta. Ei ihme, että melkein 40 prosenttia amerikkalaisista turvautuu sijoitusneuvojan palveluihin.

Eräs tuttuni pitää koko järjestelmää suurena vedätyksenä. Siinä keskivertoamerikkalainen rimpuilee oravanpyörässä, josta ei koskaan pääse pois.

Hän laittaa tätä nykyä eläkesäästönsä kryptovaluuttoihin. Se on hänen mukaansa tavallisen amerikkalaisen palkansaajan ainoa tapa päästä taloudellisesti selville vesille.

Kaikesta tästä huolimatta tutkimusyhtiö Gallupin kyselyn mukaan 80 prosenttia amerikkalaisista eläkeläisistä ajatteli viime vuonna, että heidän rahansa riittävät mukavaan elämään.

En tiedä, mikä heidän salaisuutensa on, mutta jotenkin he sen tekevät.

Itselläni on vielä viisitoista vuotta eläkeikään, mutta laskurit ovat jo pahasti punaisella.

Mitä ajatuksia juttu sinussa herätti? Voit keskustella aiheesta tiistai-iltaan 26.7. kello 23:een asti.