Kun muusikko Emilia Ex ja Lontoossa pelaava Helmareiden kapteeni Tinni Korpela rakastuivat, heille oli heti selvää, että suhteesta tulee etäsuhde. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen he ovat alkaneet miettiä, millaista olisi asua 24/7 yhdessä.

"Olen tosi spontaani ja impulsiivinen. Tinni taas hyvin rauhallinen. Välillä ihmettelen, miten hän ei käynnisty yhtä nopeasti kuin minä. Mutta herranjestas, jos meitä olisi kaksi samanlaista", Emilia nauraa. Kuva: Susanna Kekkonen

Muusikko Emilia Ex:n eli Emilia Rinteen postiluukussa on kolmen sukunimen rimpsu. Hän avaa oven ja pyörähtää nopeasti eteisestä keittiöön viimeistelemään uunilohen, salaatin ja perunat. Tyttöystävä, Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen kapteeni Tinja-Riikka "Tinni" Korpela, on tulossa treeneistä kotiin näillä minuuteilla.

- Mikkoooo, onks tämä kevätsipuli ihan fine? Emilia huutelee kämppikselleen, joka on pesemässä hampaitaan. Toinen asuintoveri, Johannes, on matkoilla.

Mikko tulee kurkkaamaan keittiöön, tarkastaa sipulin ja toivottaa vieraan tervetulleeksi.

Emilia on asunut kimppakämpässä Helsingin Kalliossa yli viisi vuotta. Hänelle kämppikset ovat parasta, mitä hän tietää. Tinnin lisäksi tietenkin.

- Olen ylianalysoija ja ajattelija. Tarvitsen sosiaalista piiriä, Emilia sanoo.

Avain rapisee ovessa.

- Moi. Hyvät tuoksut! Tinni huutelee heti ovelta ja tulee antamaan suukon tyttöystävälleen.

Hän auttaa kattamaan pöydän ja laittamaan ruuan valmiiksi. Sitten pöytään.

Yhteinen ruokahetki kotona on parille luksusta. Tinni pelaa Lontoossa Tottenhamin paidassa ja Emilia asuu Helsingissä. He näkevät toisiaan noin kerran kuussa. Ammattiurheilijan aikataulut eivät juuri jousta, joten Emilia matkustaa Tinnin luokse aina kun voi. Hän on paikan päällä yleensä viikon ja tekee musiikkiin liittyviä töitään etänä.

Tällaista se on ollut heillä yli kahdeksan vuotta. Sinä aikana Tinni on pelannut Norjassa, Ruotsissa, Saksassa ja nyt Englannissa. Ammattilaisjalkapalloilija hän on ollut yhdeksän vuotta. Kodit ja maat ovat vaihtuneet, mutta kokemukset maailmalla ovat keskittyneet lähinnä treenaamiseen, peleihin, palautumiseen ja seuraavaan päivään valmistautumiseen.

- Niin se yleensä menee, että minä tutustutan Tinnin siihen paikkaan, johon hän on muuttanut, Emilia nauraa.

Lontoossa omaa rauhaa arvostavalla Tinnillä on kalustettu yksiö, jossa on "vähän jotain omaa marimekkoa, jotta olisi kotoisempi olo".

- Mitä vähemmän tavaraa, sitä parempi. Sen olen oppinut muutoissa. Olen jättänyt tavaroita tänne Empulle sekä serkulleni varastoon. Ne odottavat aikaa, kun muutan Suomeen ja Empulla ja minulla on yhteinen koti.

Milloin se on?

- Elämämme on mennyt aina vuosi kerrallaan. Nytkin.

Yhteenmuutto on kuitenkin tulossa lähitulevaisuudessa. Sitä ennen yhteisiä hetkiä eletään Helsinki-Lontoo-akselilla.

- Kotini on siellä, missä Emilia on, Tinni sanoo ja silittää Emilian kättä.

Emilia asuu kimppakämpässä Helsingin Kalliossa. "Alussa kaipasin laatuaikaa kahdestaan. Nykyään tämä ei haittaa yhtään. Pojista on tullut hyviä ystäviä minullekin", Tinni kertoo. Kuva: Susanna Kekkonen

Tinnin lapsuudenkoti on Oulussa. Hän on nelilapsisen urheilullisen perheen iltatähti. Kaksi veljeä pelasi jalkapalloa, sisko tanssi balettia.

- Meillä ei koskaan sanottu, että ei saa potkia palloa seinään.

Nyt vanhemmat ovat jo eläkkeellä.

Isä oli Tinnin ensimmäinen valmentaja ja teki uransa armeijassa.

- Olen tykistön kapteenin tytär, joten pitihän minustakin kapteeni tulla, vähän erilainen vain, Tinni nauraa.

Äiti puolestaan oli fysioterapeutti, joka jumppautti liikuntavammaisia lapsia.

Tinnin ollessa lapsi ei ollut realistista ajatella, että tytöstä voisi tulla ammattijalkapalloilija. Silti Tinni haaveili ammattilaisuudesta jo 6-vuotiaana. Nuorten maajoukkueeseen hän pääsi 15-vuotiaana, ja 18-vuotiaana hän muutti Raisioon pelaamaan. Tavoitteekseen hän otti naisten maajoukkueen. Se avaisi mahdollisuuden ulkomaille.

- Lukion jälkeen oli selvää, että haluan katsoa tämän kortin ja opiskelen sitten myöhemmin.

Se kannatti tehdä. Tärkeitä etappeja ovat olleet kaksi Saksan mestaruutta FC Bayern Münchenissä, vuoden 2009 kotikisat, kahdet EM-kisat ja kolme Hongan Suomen mestaruutta.

- Tärkeää eivät ole olleet vain voitot, vaan se, että olen saanut elää tätä arkea. Urheilu on sellainen elämänkoulu, että en tiedä, mistä muualta näitä oppeja saisin.

Urheilu on opettanut Tinnille tavoitteiden asettamista, periksiantamattomuutta, yhteistyökykyä ja sen, miten päästä vastoinkäymisistä nopeasti yli ja katsoa tulevaan.

Vanhemmiltaan hän on oppinut rauhallisuuden ja asenteen, että työnteko ja ahkeruus palkitaan.

- Äiti sanoi aina, että ole rehti ja reipas. Sen muistan. Jos joskus en meinaa jaksaa, sen avulla pärjään ja sen avulla myös jalat pysyvät maanpinnalla.

Myös Emilia on Tinnin lailla kuopus. Hänellä on kaksi isosiskoa.

- Asuimme Vantaan Koivukylässä nelistään äidin kanssa. Vanhempani erosivat, kun olin yksivuotias.

Isäänsä hän tapasi joka toinen viikonloppu.

- Aikuisena olen tajunnut, että miehillä on ollut elämässäni tosi pieni rooli. Kämppikseni ovat ensimmäisiä miehiä, joiden kanssa olen asunut. Naiset ja naiseus ovat olleet elämässäni vahvoja elementtejä. Isänikään ei ole tyypillinen alfa-äijä, hänkin puhuu tunteista.

Ensimmäisen biisinsä Emilia teki 11-vuotiaana. Hän harrasti teatteria ja sanataidekoulua. 15-vuotiaana hän ymmärsi, että jos hän haluaa laulajaksi, asiaa pitää alkaa edistää.

- Tiesin, että laulutunnit ovat tosi kalliita. Ehdotin vanhemmilleni, että jättäisin teatterin ja sanataiteen ja aloittaisin laulamisen. Se jäisi ainoaksi harrastuksekseni.

Niin tapahtui.

Lukion jälkeen hän lähti Paimion kansanopistoon opiskelemaan pop&rock-linjalle.

- Se oli elämäni paras muuvi. Minulla oli ensimmäistä kertaa olo, että olen omieni parissa. Ymmärsin, että minähän olen taiteilija. Tuolloin pohdin myös, olinko mennyt kyseenalaistamatta muotteihin, kuten esimerkiksi heterouteen.

Musiikista on sittemmin tullut työ, ja Emilian ensimmäinen single on ulkona. Hänen biisinsä Helmarit siivittää naisten A-futismaajoukkuetta kohti tämän kesän EM-lopputurnausta.

Lähetämme toisillemme tosi paljon ääniviestejä, mutta on asioiden pureksiminen yhdessä helpompaa silloin, kun se on sellaista pingispeliä livenä, Emilia toteaa. Kuva: Susanna Kekkonen

Kaksikko tapasi ensimmäisen kerran Helsinki Pridessa vuonna 2013.

- Emme hirveästi jutellet, mutta vaaleaverikkö jäi mieleeni, Tinni sanoo.

- Ajattelin, että olipas mukava tyttö, mutta asuin vielä silloisen kumppanini kanssa Norjassa.

Emilian paras ystävä sattui olemaan Tinnin lapsuudenystävän kanssa yhdessä.

- Olin toiminut heille amorina, ja he palauttivat minulle tämän palveluksen.

Kun Tinni oli Suomessa käymässä, Emilia soitettiin kylään.

- Olin tuolloin hyvin itsenäinen ihminen. Ajattelin, että eihän tässä ole järkeä: Tinni asuu ulkomailla ja pelaa jalkapalloa.

- Olimme molemmat aluksi sitä mieltä, että meillä ei ole mitään yhteistä, mutta päätimme kuitenkin mennä treffeille, Tinni jatkaa.

Kaksikko alkoi kirjoitella Messengerissä. Yhtenä päivänä Emilian puhelimeen kilahti menolippu uudeksivuodeksi Osloon. Paluulippu puuttui.

Viestin kilahtaessa Emilia oli äimänä.

- Sit mä menin. Tinni muutti samalla reissulla Norjasta Ruotsiin pelaamaan. Sen takia minulle ei ollut paluulippua.

Yhteys syveni, pari ihastui ja rakastui.

Tinnistä oli kiehtovaa ja jännittävää, kuinka luova Emilia oli biisien sanoittajana ja säveltäjänä. Sellainen maailma oli Tinnille aivan uutta.

Emilia puolestaan ei ymmärtänyt jalkapallosta mitään. Häneen teki vaikutuksen Tinnin intohimo lajiaan kohtaan.

- On tosi viehättävää, että toisella on oma juttu ja draivi siihen - ja että hän on todella hyvä lajissaan. Kyllähän se on aika seksikästä.

Molemmat ymmärsivät heti, että he eivät muuttaisi yhteen asumaan.

- Me vain ihastuimme ja rakastuimme. Suhteemme on tällä hetkellä etäsuhde. Ei sille mitään voi, Tinni toteaa.

Emilia teki jo heti alussa selväksi, että suomenkielistä musiikkia tekevänä hänen elämänsä on Suomessa. Tinniä lukuun ottamatta kaikki muut hänelle rakkaat ihmiset asuvat kotimaassa.

- Olenkin sanonut Tinnille, että me tuskin olisimme yhdessä, jos olisin muuttanut hänen mukaansa. Olisin vain katkeroitunut, että jätin kaiken Tinnin vuoksi, ja hän vain ramppaa treeneissä ja peleissä. Minulle on tosi tärkeää, että saan elää omaa elämää.

Sen Tinni sanoo ymmärtävänsä täysin.

- Minulla on sama tilanne. Menen ja tulen juuri niin kuin haluan. Pelireissut ovat silloin kuin ovat. Ymmärrän, että Emilia haluaa toteuttaa täysillä unelmaansa, samalla lailla kuin minä jahtaan omaani.

Välillä lähipiiri kyselee, miten kaksikko jaksaa etäsuhdetta. Vastaus on selvä.

- Olen mieluummin Tinnin kanssa etäsuhteessa kuin ilman Tinniä. Tavatessamme olin superitsenäinen, vähän liiankin. Ehkä kevyt aloitus oli hyvä - se, ettei nähdä ihan joka päivä, Emilia toteaa.

- Ja voin kertoa, että ensihuuma jatkuu näin paljon pidempään, hän nauraa.

Tinni nyökkää.

- On ollut outoa, kun ihmiset ovat kysyneet, miten jaksamme etäsuhdetta. Miten niin en jaksaisi? Emilia on se ihminen, jonka kanssa haluan olla ja jota minä rakastan.

"Jos tämä olisi ikuisesti etäsuhde, se voi olla tosi vaikea asia. Jonain päivänä me asumme yhdessä", Emilia sanoo. Kuva: Susanna Kekkonen

Kun pari alkoi seurustella, Tinni tuli julkisesti ulos kaapista. Siinä oli opettelemista. Kun Emilia nappasi kävelyllä Tinniä kädestä, Tinnille se ei ollut itsestäänselvyys.

- Emilia totesi, että miksemme muka kävelisi. Hän sai minut tajuamaan, että miksi ei. Jos me haluamme sitä, niin todellakin! Nykyään kävelemme aina käsi kädessä.

Tinni on tyytyväinen, että Emilia on saanut hänet ymmärtämään myös oman asemansa.

- Olen joidenkin junnujen esikuva. Miksen puhuisi avoimesti ja ylpeästi siitä mitä olen? En ole todellakaan aina uskaltanut tai halunnut. Kun mietin itseäni teini-iässä, ajattelen, kuinka ihanaa olisi ollut nähdä tällaisia pareja julkisuudessa ja tajuta, että minä olen ihan hyvä tällaisena kuin olen. Haluan viedä sitä viestiä.

Myös Tinnin vanhemmille tilanne oli uusi.

- Heille minun kaapista ulostuloni ei ole aikoinaan ollut helppoa. He ovat iäkkäämpiä ja eläneet erilaisessa maailmassa. Olen kuitenkin ylpeä vanhemmistani, siitä kuinka hyvin he ovat ottaneet Emilian osaksi perhettä. Ja ylpeä siitä, että he ovat tajunneet, että ei tämä ole niin vaikea asia. He ovat nähneet, että oma tytär on onnellinen ja kaikki on hyvin.

Emiliaa puolestaan jännitti aluksi, miten hän sopeutuu joukkoon.

- Nyt olen peruskalustoa. Alkuun minua jännitti myös se, että olen aika paljon räiskähteleväisempi kuin Tinni - pitäisikö minun rauhoittua. Sain kuitenkin olla oma itseni. On ihanaa, miten minut on otettu osaksi Tinnin perhettä. On annettu ymmärtää, että olen tervetullut.

Suuria kriisejä heillä ei etäsuhteesta huolimatta ole ollut. He sanovat, etteivät juuri edes osaa riidellä. Ikävä on se vaikein asia.

- Mutta jos se on suhteen ainut huono puoli, niin sellainen suhde on aika hyvä. On ihana asia, että on olemassa joku, jota ikävöi, Tinni toteaa.

Etäsuhteessa luottamus on kaiken a ja o.

- On ollut selvää alusta asti, että meillä molemmilla on sataprosenttinen luotto toisiimme, Tinni toteaa.

- En ole mustasukkaista sorttia, Emilia sanoo.

- Meillä ei ole mitään syytä epäillä toisiamme. Tällainen parisuhde on niin tietoinen valinta meiltä. Valitsemme toisemme aina myös arjessa.

Vaikka etäsuhde toimiikin, molemmille tuo helpotusta tieto siitä, että etäsuhde ei ole lopullinen ratkaisu.

- Jos tämä olisi ikuisesti etäsuhde, se voisi olla tosi vaikea asia. Jonain päivänä me asumme yhdessä, Emilia sanoo.

- Haaveilemme siitä ajasta ja suunnittelemme sitä paljon, Tinni toteaa.

Emilia hamstraa jo tavaroita yhteiseen kotiin. Valmiina on yhtä sun toista keittiönpöydästä lähtien.

Suunnitelmissa on löytää oma koti pääkaupunkiseudulta. Kaupungin ydin saa jäädä.

- Ikea-reissu pariskuntana meillä on vielä edessä, Emilia sanoo nauraen.

Yhteenmuuttoon pariskunta suhtautuu realistisesti. Yhteiseloon he saivat tuntumaa korona-aikana, kun olivat yhdessä ennätysajan, kolme kuukautta.

- Se oli minitesti, miten kestämme toisiamme pidemmän ajan, Emilia virnistää.

- Läpäisimme sen ihan heittämällä. Ei ollut mitään ongelmaa. Oli ihanaa ja luksusta. Mutta totta kai tiedostamme, että elämä tulee olemaan erilaista, kun asumme yhdessä. Hyvähän se on nyt, kun olemme olleet etäsuhteessa emmekä 24/7 yhdessä vuodesta toiseen, Tinni toteaa.

- Se tulee olemaan haasteellista, Emilia nyökkää.

Siihen kaksikko on myös varautunut.

- Suhtaudumme yhteenmuuttoon nimenomaan niin, että se tulee olemaan vaikeaa, mutta me haluamme yhdessä taklata senkin homman. Tuulta päin innolla! Tinni toteaa.

Suomeen muuttaessaan hän saattaa jatkaa pelaamista, ja myös valmentaminen kiinnostaa.

- Huippu-urani on silloin kuitenkin takana. Empulla ura jatkuu vielä. Kääntyykö arki sitten toisin päin, että minä olen se, jonka pitää joustaa? Se voi olla hankalaa. Minä olen tottunut siihen, että minun ei ole tarvinnut joustaa.

Tinni jää pohtimaan, miten pari selviää siitä, jos Emilialla on keikkoja ja hänellä tiukat nukkumaanmenoajat.

- No, sitten nukutaan vaikka eri huoneissa. Kyllä me löydämme keinot.

- Uskon että se menee hyvin, koska me olemme tehneet sen toisinkin päin, Emilia toteaa.

Tinni pussaa Emiliaa poskelle ja sanoo:

- Tuo kuvaa tosi hyvin meitä molempia. Asenteemme on: se tulee menemään hyvin. Oli mikä asia tahansa. Meillä on luottamus ja usko tähän elämään. Se kantaa meitä yhdessä ja erikseen.

Fakta

Tinni eli Tinja-Riikka Korpela on Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen kapteeni ja ykkösmaalivahti.

Syntynyt Oulussa. Asuu Lontoossa ja pelaa Tottenham Hotspur FC:ssä.

Fakta

Emilia Ex eli Emilia Rinne on muusikko, joka on tehnyt Suomen naisten jalkapallomaajoukkueelle kisabiisin Helmarit.

Syntynyt Vantaalla. Asuu Helsingissä kahden kämppäkaverinsa kanssa.