Tv-lehden Valkokankaan tragediat -sarjassa on vuorossa Masa Niemi. Puupää-elokuvien Pätkänä muistettu Niemi eli lyhyen elämän, joka päättyi traagisesti.

Masa Niemi tunnettiin hauskana miehenä komedioissa. Näyttelijän sisällä kyti epätoivo, joka syveni viimeisen Pekka ja Pätkä -filmin jälkeen. Kuva: SF/Forsman

Näyttelijä Martti "Masa" Niemi (1914-1960) tunnetaan suomalaisen komediafilmihistorian yhtenä traagisimmista hahmoista. 45-vuotiaana itsemurhaan päätynyt näyttelijä oli loistava koomikko, mutta vitsien takana piileskeli ahdistunut tähti.

Pahimmillaan Niemi joi päivässä jopa puolitoista pulloa viinaa ja saapui töihin umpihumalassa.

Niemen tunnetuin lause kuului: "Asiahan ei tietysti minulle kuulu..."

Kyseessä on legendaarinen Pätkä, Pekka Puupään (Esa Pakarinen) ystävä. Kaksikko toilaili Justiinan (Siiri Angerkoski) kanssa kesälaitumilla, Suezilla, Lapissa ja ties missä. Suomen Filmiteollisuuden tuottamia ja Reino Helismaan käsikirjoittamia Pekka ja Pätkä -elokuvia esitettiin 1953-1960.

Vappuaaton 1953 lehtien elokuvamainoksissa luvattiin "taukoamatonta naurua huippuhauskassa seurassa". Ville Salmisen ohjaama ensimmäinen Pekka ja Pätkä -leffa upposi kansaan niin hyvin, että filmejä tehtiin Armand Lohikosken ohjauksessa vielä 12 lisää.

Kriitikot eivät näitä elokuvia rakastaneet. Katastrofiksi muodostui elokuva Pekka ja Pätkä neekereinä, joka nykypäivän mittapuulla on äärettömän rasistinen.

Esa Pakarinen ja Masa Niemi elokuvassa Pekka ja Pätkä salapoliiseina (1968). Kansa rakasti näitä filmejä, mutta kriitikot lyttäsivät ne arvosteluissaan.

Kriitikoiden haukkujen jälkeen johtaja Toivo Särkkä oli valmis lopettamaan Puupää-elokuvien tuottamisen. Tämä päätös osui kovaa Masa Niemeen.

Lue lisää: Masa Niemi kuoli traagisesti pian sen jälkeen, kun Pekka ja Pätkä -elokuvasta tuli kiusallinen katastrofi - uutuuskirja paljastaa karmaisevan ratkaisun taustat

Martti Elis Niemi syntyi Viipurissa heinäkuussa 1914 yhdeksänlapsisen perheen kuopukseksi. Kultakurkku esiintyi aina tilaisuuden tullen, opetteli pianonsoittoa musiikkiopistossa ja treenasi akrobatiaa ja taikuritaitoja. Harrastuksiin 1930-luvulla kuului myös jääpallo ja Sointupojissa rumpujen paukutus.

Ennen sotia Niemi avioitui Helvi Kilpeläisen kanssa. Lapsia heille ei syntynyt.

Jatkosodan syttyessä Niemi kiersi viihdytysjoukoissa vitsinkertojana. Hän muutti Helsinkiin, soitti yhtyeessään rumpuja, ja aika riitti muun muassa Matkatoveri-lehden päätoimittajan työhön.

Lopulta Masa oli valmis päätoimiseksi muusikoksi ja näyttelijäksi. Ensimmäinen filmirooli oli pieni osa elokuvassa Suviyön salaisuus (1945). Lentävän kalakukon (1953) kuvauksissa Reino Helismaa huomasi, miten Pakarisen, 181 cm, ja Niemen, 152 cm, kemiat sopivat yhteen.

Ensimmäinen Pekka ja Pätkä kuvattiin kieli poskessa ja kummempia odottamatta. Kansa ihastui.

Niemelle riitti hommia. Hän teki noin kolme elokuvaa vuodessa ja keikkaili muiden suosittujen esiintyjien kanssa. Seurana olivat muun muassa Esa Pakarinen, Olavi Virta ja Erkki Junkkarinen.

Koomikon oli vaikea jättää hauskuuttajan roolia arkenakaan. Kuvaillaan, että hänen elämänsä oli ainaista teatteria, pelleilyä, temppuilua ja kaatuilua.

- Hän oli iloinen, auttavainen ja puhelias. Muistan, että Masa heitti aina hassusti sokeripalan suuhunsa, kertoi 85-vuotias Elmer Niemi sedästään Masa Niemestä Ilta-Sanomille vuonna 2016.

Veljenpoika sanoi, että Masa Niemen kaikki sisarukset olivat lyhyitä, vaikka heidän vanhempansa olivat normaalipituisia. Lyhyyttään mies ei ilmeisesti harmitellut.

Niemen sukulaispoika Elmer Niemi muisteli setäänsä 2016. Kuva: Antti Hämäläinen

- En usko. Isäni ei ainakaan siitä kärsinyt.

Elmer Niemen mukaan Masa Niemen alkoholinkäyttöä ei ole liioiteltu. Hän joi joka päivä vajaat kaksi pulloa Koskenkorvaa.

- Kaksi senttiä hän jätti aina aamuksi, Elmer Niemi arveli.

Kun Masa Niemi tuli kuvauspaikalle, hänessä ei ollut kitkerää vanhan viinan hajua. Hän kulki tuoreen viinan voimalla. Suutelukohtauksia hänellä ei tainnut olla, joten hän saattoi hyvinkin hämätä porukan.

Itsemurhaan johtanutta masennusta vauhditti kiivaan miehen itsekriittisyys, joka ei sietänyt negatiivisia kritiikkejä. Kun suosikkielokuvien lopetuspäätös tuli miehen korviin, oli se viimeinen pisara.

Hän puuttui joukosta, kun taiteilijajoukko kokoontui Tampereella vapunaattona 1960. Yhteiskiertue Esa Pakarisen kanssa oli kesken. Ystävykset jakoivat huoneen Tampereen uimahallin retkeilymajassa. Ryhmässä alettiin huolestua, kun etsitty ystävä ei vastannut respan puheluihin.

Unilääkkeitä yliannoksen ottanut tajuton Niemi kiidätettiin sairaalaan, jossa hän myöhemmin kuoli.

- Vapunaattona, se oli lauantai, tulin Tampereelle takaisin, ja Masa oli jo tajuttomana. Se oli ilmeisesti ottanut jotain pillereitä, mutta kaikki tuubit hävittänyt. Pöydällä oli kahvilakuitin taakse kirjoitettu: "Hyvä on olla kun on nolla. Hyvästi, Masa." Sillä tavalla se lähti, Pakarinen kirjoitti myöhemmin.

Hautajaiset olivat surulliset. Masa Niemi siunattiin 15. toukokuuta Helsingin Hietaniemen krematorion kappelissa. Niemi lepää Hietaniemen hautausmaalla Uurnalehdossa.

Martti "Masa" Niemen ja hänen sukulaistensa hauta Hietaniemen hautausmaan Uurnalehdossa. Kuva: Seppo Solmela

Tummanharmaaseen pelkistettyyn hautakiveen on hakattu kultaiset nimet, synnyin- ja kuolinajat, ei muuta. Mistään ei voi aavistaa, kenet kivi alleen kätkee.

Niemen itsensä kerrotaan tehneen aina hautajaisista ilon juhlat.

- Meidän Niemien hautajaisetkin ovat hauskoja. Jokainen surkoot yksin, hautajaisissa muistellaan mukavia, veljenpoika Elmer Niemi muisteli IS:lle setänsä juttuja.

- Masa kuoli rahattomana, sitä ei ollut yhtään, kaikki oli juotu.