Ilta-Sanomat tapasi Eugenessa maailman kaikkien aikojen kuuluisimman urheilukuvan päätähden Tommie Smithin.

Tommie Smith muistetaan vuoden 1968 olympialaisista. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva, Angelo Cozzi / Zuma / MVPhotos

Mexico Cityn olympiakisojen yleisurheilustadion Estadio Olimpico Universitario, 16. lokakuuta 1968. Suomessa on jo yö, mutta iso osa kansakunnasta pitää radion tai tv:n ääressä peukkuja vuonna 2019 edesmenneelle Jorma Kinnuselle, joka saavuttaakin keihäspaikalla hopeamitalin.

Kesken yleisurheiluillan Kinnunen ja kumppanit saavat kuitenkin todistaa jotakin unohtumatonta, mistä amerikkalainen John Dominis ikuistaa ikonisen valokuvan.

Lähes 54 vuotta myöhemminkin sitä pidetään maailman kaikkien aikojen tunnetuimpana urheiluotoksena.

Kun amerikkalaiset opiskelijapojat Tommie Smith, 24, ja John Carlos, 23, kuulutetaan 200 metrin loppukilpailun jälkeen palkintopallille australialaisen Peter Normanin kanssa, tarkkasilmäisimmät jo huomaavat, ettei kummallakaan amerikkalaisella ole lainkaan tossuja jalassa, ainoastaan mustat sukat.

Carlosin vasenta ja Smithin oikeaa kättä peittää musta hanska.

Ikoninen valokuva Tommie Smithistä Mexico Cityn olympiakisoissa vuonna 1968. Kuva: Angelo Cozzi / Zuma

Kun Yhdysvaltain kansallislaulu alkaa soida, voittaja Smith ja pronssimitalisti Carlos painavat katseensa alas ja nostavat hanskakätensä kohti taivasta. Harvoin on yksi pieni hetki niin täydellisesti määrittänyt kahden ihmisen loppuelämän tässä mittakaavassa.

Ja nyt, 21. heinäkuuta 2022, Tommie Smith istuu Ilta-Sanomien haastateltavana Eugenessa, jonne hän on saapunut varustejätti Puman kunniavieraaksi.

Tommie Smith ja ikoninen kuva lokakuulta 1968. Maailman kuuluisimman urheiluprotestin toinen päähenkilö antoi Ilta-Sanomille haastattelun Eugenen MM-kisoissa 21. heinäkuuta 2022. Kuva: Vesa Moilanen

- Itse asiassa hanskat eivät olleet minun, vaan Johnin. En edes tiennyt, että hänellä oli sellaiset mukana. Tekomme oli kyllä suunniteltu, ja totta kai tiesimme, että sen ajan ilmapiirissä siitä tulee isoja seurauksia. Mutta päätimme tehdä sen, seurauksista välittämättä. Olimme nuoria ja rohkeita.

Smith myöntää, ettei olettanut istuvansa lähes 54 vuotta myöhemmin haastateltavana kyseisen palkintojenjaon takia. Niin isoksi hän ei mittakaavaa osannut kuvitella.

- Emme Johnin kanssa ensisijaisesti hakeneet sitä, että meistä tulisi maailmankuuluja. Halusimme herättää ihmisten sosiaalisen omatunnon, kaikkien ihmisten.

Jotta ymmärtää kaksikon teon symboliarvon, pitää tajuta, miten jakautunut maa Yhdysvallat 1960-luvullakin oli.

Vietnamin sota oli käynnissä, valtava osa mustista eli äärimmäisessä köyhyydessä, heidän vastarintaliikkeensä oli radikalisoitunut ja varsinkin maan etelässä rehotti yhä käytännössä avoin rotusorto, vaikka sellaisen oli korkein oikeus jo kieltänyt.

- Muutkin USA:n mustat urheilijat halusivat tehdä kisoissa samanlaisia mielenilmauksia, mutta ylipuhuimme Johnin kanssa heidät luopumaan ajatuksesta. Riitti, että kahdelle miehelle koituu suuria vaikeuksia, Smith muistelee latautunutta ilmapiiriä olympiakylässä.

Smith oli aktiivi Olympic Project For Human Rights -järjestössä (Olympiaprojekti ihmisoikeuksien hyväksi), jonka vaatimusten takia syksyn 1968 jatkotapahtumat eivät yllättäneet häntä.

- Sain paljon tappouhkauksia sekä 1967 että varsinkin 1968.

OPHR vaati 1967, että USA boikotoisi Mexico Cityn kisoja, jos apartheid-valtiot Etelä-Afrikka ja Rhodesia (nyk. Zimbabwe) lasketaan mukaan.

Lisäksi järjestö vaati, että aseistakieltäytyjänä kilpailukieltoon asetettu nyrkkeilijä Muhammad Ali saisi MM-tittelinsä takaisin ja että Kansainvälisen olympiakomitean äärikonservatiivinen puheenjohtaja Avery Brundage eroaisi.

Tuollainen osoitti 1960-luvulla Amerikan valkoisen valtaväestön keskuudessa mustalta mieheltä ennenkuulumatonta röyhkeyttä.

Apartheid-valtiot toki suljettiin kisoista; muille ehdoille KOK:n korva oli kuuro, mutta USA:n joukkue matkusti Meksikoon.

Myös amerikkalaisten hengessä täysin mukana ollut Peter Norman laittoi verkkaritakkinsa rintamukseen OPHR:n merkin palkintojenjakoon. Hän kuoli 2006. John Carlos on yhä elossa.

- Minua vain uhattiin. Valtava määrä ihmisiä menetti henkensä ajaessaan tasa-arvoa mustalle väestönosalle, Smith muistelee.

Hän kertoo, että tunnelma oli jännittynyt jo, kun hän palasi Carlosin kanssa olympiakylään.

- Joukkuekaverit olivat innoissaan siitä, mitä olimme tehneet.

Järjestelmän vastaisku oli kuitenkin nopea. USA:n olympiakomiteaa vaadittiin poistamaan kaksikko kisakylästä heti. Kun se ei suostunut, Brundage uhkasi passittaa kisoista koko USA:n yleisurheilujoukkueen.

Smith ja Carlos luovuttivat urheilija-akkreditointinsa ja matkustivat kotiin - monien sankareina ja monien antisankareina.

Kaksikon maailmankuulun tempauksen omi poliittiseksi aseekseen radikaali Black Power?-liike, mikä ei miellyttänyt lainkaan päähenkilöitä.

- Teimme sen koko ihmiskunnalle, emme Black Powerille.

Lue lisää: Legendaariseen protestiin olympialaisissa osallistunut sai anteeksipyynnön vasta kuoltuaan - nyt tulossa uusi tunnustus

Kentällä tapahtui toki asioita jo ennen palkintojenjakoa 16. lokakuuta 1968.

200 metrin ohjelma oli raju: 15. lokakuuta ensimmäiset ja toiset alkuerät, 16. päivänä välierät ja loppukilpailu. Sen Kaliforniassa huippu-urheilijaksi jalostunut Smith voitti kellottamalla ensimmäisenä alle 20 sekunnin sähköisen loppuajan 19,83.

Se kesti maailmanennätyksenä lähes 11 vuotta ja on yhä kaikkien aikojen tilastoissa 37:nneksi kovin noteeraus.

Texasin Clarksvillessä syntynyt Smith kiittää menestyksestään elämässä ennen kaikkea isäänsä Richardia ja uskoaan, joka auttoi häntä jalostamaan lahjakkuuttaan.

- Halusin pienestä alkaen opettajaksi; minulla oli palo auttaa ihmisiä. Isäni sanoi, että usko, kova työ ja urheilulahjakkuuteni voi viedä minut sinne, työuransa ohiolaisen yliopiston yleisurheiluvalmentajana ja sosiologian opettajana 2005 lopettanut valtiotieteiden maisteri kertoo.

Smith oli huippulahjakas myös koripallossa ja amerikkalaisessa jalkapallossa.

Lue lisää: Mexicon olympiakisojen julmassa esinäytöksessä kuoli 400 ihmistä - suomalaisurheilijat ihmettelivät yhtä asiaa

Kun hän kertoo elämänsä lähtökohdista 12-lapsisessa, Texasista Kaliforniaan asettuneessa perheessä, kuulija pääsee melkoiselle aikamatkalle.

- Lapsuuteni oli raatamista: kylvämistä, sadonkorjuuta, eläinten ruokkimista, veden kantamista ja rikkaruohojen kitkemistä.

Kaliforniassa Richard Smith kävi vahvimpien lastensa kanssa päivätyöläisenä rikkaiden maanomistajien pelloilla ja hoiti sivussa omaa maatilkkuaan. Tommie Smith liikuttuu hetkeksi muistellessaan hikisiä hetkiä 1950-luvun lopulta.

- Maatöitä tehtiin kuumuuden takia usein öisin, ja olin isän mukana. Mutta koska hän halusi minun jaksavan käydä koulua, hän aina antoi minun nukkua pellolla muutaman tunnin ja teki minulle kuuluneet työt.

Lue lisää: Lewis Hamilton toisti olympiamitalistien legendaarisen palkintopalliprotestin voittonsa jälkeen - "En koskaan unohda sitä"

Smithin urheilu-ura päättyi jo 1969, Carlosin vasta 1974. Smithin oma jälkikasvu ei ottanut urheilua yhtä vakavasti kuin isänsä, mutta kolmas sukupolvi ottaa:

- Kun näen lapsenlapsiani radalla, näen olympiatason potentiaalia.

Urheilulla oli aina Tommie Smithille tuloksia isompi merkitys:

- Halusin puhua ihmisille sen kautta. Koin, että yleisurheilu oli se laji, joka antoi minulle siihen parhaan mahdollisuuden.

Koskaan ei urheilija olekaan puhunut ihmiskunnalle samanlaisena pasuunana kuin Tommie Smith ja John Carlos 16. lokakuuta 1968.

Fakta

Syntyi 6.6. 1944 Texasissa. 78-vuotias. 200 metrin olympiavoittaja 1968 ME-ajalla 19,83. Ensimmäinen alle 20 sekunnin sähköaika. Lopetti uransa 1969.

Valtiotieteiden maisteri, teki työuransa yleisurheiluvalmentajana ja sosiologian opettajana useissa yliopistoissa.

Kotoisin köyhästä 12-lapisesta perheestä. Isä pienviljelijä ja päivätyöläinen.

Sai alun perin yliopistostipendin koripalloilijana. Los Angeles Ramsin 9. kierroksen varaus amerikkalaisen jalkapallon draftissä 1967. Pelipaikka laitahyökkääjä.

Useita tunnustuspalkintoja, Hall of Fame?-valintoja ja dokumenttielokuvia Mexico Cityn tapahtumista 1968. Elämäkertakirja Silent Gesture (Hiljainen ele).

Oli John Carlosin kanssa arkunkantajana Peter Normanin hautajaisissa Australiassa 2006.