28.8.2004. Olympiastadion, Ateena, Kreikka.

Breaux Greer katsoo miesten keihäänheiton loppukilpailun tulosliuskaa pettyneenä. Yhdysvaltojen keihästähden ensimmäisen kierroksen kiskaisu, 74,36, jää myös hänen parhaakseen, kun kaksi seuraavaa heittoa päätyvät pöytäkirjaan yliastuttuina.

Greerin edellä tulosluettelossa on 11 eurooppalaista heittäjää. Andreas Thorkildsen juhlii olympiavoittoa kilpailussa, jonka tulosluettelo on täynnä eurooppalaisia arvokisamitalisteja ja 90 metrin heittäjiä: Thorkildsen, Andrei Makarov, Vadims Vasilevskis, Steve Backley, Tero Pitkämäki ja Jan Zelezny.

23.7.2022. Hayward Field, Oregon, Yhdysvallat.

Keihään loppukilpailuun valmistautuu Eugenen yleisurheilupyhätössä 12 miestä. Heistä viisi on Euroopasta.

Finaalin osallistujista valtaosa tulee siis muualta kuin vanhalta mantereelta. Hallitseva maailmanmestari, Amerikan ennätyksen Greerilta vienyt Grenadan Anderson Peters on heittänyt karsinnassa ensimmäisellään 89,91 ja hallitseva olympiavoittaja, Intian Neeraj Chopra täräyttänyt 88,39 metriä.

Seitsikon täydentävät Egyptin jätti ja MM-pronssimitalisti Ihab Abdelrahman, japanilainen Genki Dean, isäntämaan Curtis Thompson, Pakistanin Arshad Nadeem ja intialainen Rohit Yadav.

Eurooppa on ahtaalla, vaikka Keshorn Walcott (Trinidad & Tobago) ja Julius Yego (Kenia) jäävät karsintaan.

Finalisteista ainoastaan Peters on heittänyt urallaan keihästä 90 metrin myyttisen rajan yli.

Keihäänheitto oli pitkään eurooppalaisten laji

Miesten keihäänheitto on ollut pitkään eurooppalaisten hallitsema laji. Vuosien 1983 ja 2007 välillä jaetuista 33 MM-mitalista vain kolme lipsahti Euroopan ulkopuolelle: USA:n Tom Petranoff heitti hopeaa Helsingissä 1983, Etelä-Afrikan Marius Corbett kultaa Ateenassa 1997 ja Greer pronssia Osakassa 2007.

Olympialaisissa eurooppalaiset veivät kaikki mitalit vuoden 1976 Montrealin kisoista aina Pekingiin 2008 asti. Australian Jarrod Bannister oli parhaana ei-eurooppalaisena kuudes, kun Andreas Thorkildsenin juhli Pekingissä toista olympiakultaansa.

Tilanne lipsahti lähes päälaelleen jo seuraavana vuonna Berliinissä, kun Kuuban Guillermo Martinez otti MM-hopeaa ja Japanin Yukifumi Murakami pronssia. Se oli kuitenkin vain alkusoittoa.

Todellinen jättipotti osui Lontoossa 2012, kun Walcott vei kultamitalin eurooppalaisten nenän edestä.

Kun Yego heitti vielä maailmanmestaruuteen Pekingissä 2015 Abdelrahmanin säestäessä, olivat hallitseva olympiavoittaja ja maailmanmestari ensimmäistä kertaa ikinä Euroopan ulkopuolelta. Nyt tilanne on toistunut, kiitos Chopran ja Petersin.

Piironen: "Mitalin voittaminen aina vain vaikeampaa"

Vaikka Yego ja Walcott jäivät Oregonissa pihalle keihään loppukilpailusta, ovat Euroopan ulkopuoliset heittäjät silti finaalin suurimpia ennakkosuosikkeja.

Intian olympiasankari Chopra ja Grenadan maailmanmestari Peters heittivät karsinnassa pöytään kovat näytöt ainoilla heitoillaan. Suomen toivo keihäsmitalista lepää Oliver Helanderin ja Lassi Etelätalon harteilla, mutta kilpailu on kovaa - eikä helpotu lainkaan, jos nykyinen kansainvälistymiskehitys jatkuu.

- Keihäsmitalin voittaminen on aina vaikeampaa ja vaikeampaa, toteaa Suomen Urheiluliiton keihään lajivalmentaja Petteri Piironen, joka on aiemmin ollut valmentamassa Julius Yegosta 90 metrin heittäjää.

- Tulostasokin nousee maailman kärjessä pikkuhiljaa korkeammalle, kun harrastuspohja kasvaa leveämmäksi ja leveämmäksi.

Piirosen väitteen voi todeta myös vilkaisemalla arvokisatuloksia kymmenen vuoden takaa. Keshorn Walcottin olympiakulta irtosi 2012 Lontoossa 84-metrisellä heitolla, joka olisi piisannut viime vuonna Tokiossa kuudennelle sijalle.

- Jos 87 metrin heittäjiä oli koko kauden aikana männävuosina kourallinen, niin nyt mitalituloksiin kykeneviä heittäjiä on aika monta. Päivän kunto ratkaisee nykypäivänä entistä enemmän. Perustason pitää olla kova, jos mitalin aikoo ottaa. Yksittäiset haamuheitot eivät anna mitään takeita sille, että mitali otettaisiin, Piironen toteaa maailman tasosta.

"Onhan tämä nyt ihan pirun seksikäs laji"

Keihäänheiton uudet valtiaat ovat nostaneet yleisurheilun maailmankartalle uusia maita Aasiasta ja Karibialta. Piirosella on teoria, miksi näin on.

- Onhan tämä nyt ihan pirun seksikäs laji. Kun raavaat miehet nakkelevat tikkua, niin miksei se kiinnostaisi eri puolilla maapalloa, Piironen virnuilee.

Uusia maita todella nousee yleisurheilumaailman kärkeen. Chopran olympiakulta oli itsenäisen Intian ensimmäinen yleisurheilumitali, Walcottin mitalit taas Trinidad & Tobagon ainoita kenttälajien mitaleita. Kenian keräämistä 106 yleisurheilun olympiamitalista 105 on juoksuradalta, ainoana poikkeuksena Yegon hopea Riosta.

Internet on tehnyt keihäänheitosta 2000-luvulla globaalin lajin, Piironen toteaa.

- Sosiaalinen media tekee lajia tutuksi ympäri maailmaa ja myös harjoittelutietous leviää samalla.

Monissa lajin uusissa menestysmaissa, esimerkiksi Intiassa ja Pakistanissa, on myös vahvaa krikettitaustaa.

- Kriketin syöttöheitto on biomekaanisesti hyvin yhdenmukainen keihäänheittosuorituksen kanssa. Miljoonista kriketin pelaajista kaikki eivät pääse maajoukkueeseen, joten jotkut voivat eksyä kokeilemaan keihäänheittoa, kuten Chopra. Potentiaali on Intiassa yhä valtava, Piironen arvioi.

Suomalainen valmennusosaaminen on vientituote

Osansa keihäänheiton kansainvälisessä kasvussa on myös eurooppalaisen valmennusosaamisen päätymisellä yhä useampien saataville.

Nykyään Kuortaneella suomalaisten kanssa töitä tekevä Piironen oli oleellisena tekijänä nostamassa Julius Yegoa ja Ihab Abdelrahmania olympia- ja MM-mitalisteiksi.

Keihäänheiton kasvun eteen on tehty töitä myös kansainvälisessä yleisurheiluliitossa. Yego saapui talvella 2011-12 Piirosen oppiin Kuortaneelle kansainvälisen liiton stipendiaattina ja heitti jo seuraavana syksynä olympiafinaalissa.

- Olen tehnyt paljon töitä kansainvälisten urheilijoiden kanssa ja nostanut vähemmän keihäänheitosta tutuista maista urheilijoita maailman huipulle. Kai siitä viime vuosikymmenen kansainvälistymisestä voi vähän itsekin kunniaa ottaa.

- Mielestäni keihäänheitolle on hienoa, että lajia harrastetaan laajalti ja heittäjiä tulee joka puolelta.

Piironen ei suinkaan ole Suomen ainoa vientituote keihäänheiton valmennuksessa. Esa Utriainen on valmentanut aiemmin muun muassa Isossa-Britanniassa ja Qatarissa, Kari Ihalainen taas piiskasi Breaux Greerin heittämään 90 metrin viivan paremmalle puolelle.

Maailmalla valmennustietous on Piirosen arvion mukaan vaihtelevaa.

- On hyviä, osaavia valmentajia ja sitten on lahjakkaita urheilijoita, joilla on kaikennäköisiä valmentajia taustalla. Toisaalta, kyllä jokaisella urheilijalla, joka heittää keihästä pitkälle on varmasti myös osaava valmentaja taustalla. Ei se ihan sattumaa ole, Piironen arvioi.

Lajin ymmärrys ja valmennusosaaminen on Piirosen mielestä yhä vahvinta keihäänheiton entisissä mahtimaissa Suomessa ja Saksassa. Valmennuskeskukset ja valmentajat vetävät myös urheilijoita puoleensa.

- Lajin arvostus on Suomessa ja Saksassa sillä tasolla, että maihin on mukava tulla harjoittelemaan ja puhumaan keihäänheitosta. Ympäristö on sellainen, että esimerkiksi Suomessa on mukava harjoitella, kun lajia kunnioitetaan.

Lue myös:

Illalla alkuerissä juokseva Hurske ei usko vilppilähdön mahdollisuuteen, odotettavissa kauden parasta vauhtia - Yle seuraa yleisurheilun MM-kisoja

Kommentti: Oregonin MM-kisoissa pakka on aivan levällään - Helanderin finaalipaikka takasi keihäsjännärin, jossa Saksalla on pelissä koko yleisurheilunsa maine

"Mietin, onko enää järkeä jatkaa" - lähellä lopettamista ollut Oliver Helander kertoo onnettomuudesta, joka muutti kaiken

Tero Pitkämäen ja Andreas Thorkildsenin välinen kilpailu jäi pahasti kesken - katso, miten vuosien mysteeri ratkeaa tuoreessa dokumentissa